Historia | Kuolevan Ranskan presidentin viimeisessä ateriassa oli jotain hyvin häiritsevää – ranskalainen keittiö näytti pimeimpiä puoliaan
Ranskan pitkäaikainen presidentti Francois Mitterrand (1916-1996) tunnettiin ”Sfinksinä”– arvoituksellisena, sivistyneenä ja eleettömän tehokkaana valtiomiehenä, joka vaikutti merkittävällä tavalla Ranskan ja koko Euroopan kehitykseen lähes puolentoista vuosikymmenen ajan.
Elämänsä viimeisinä hetkinä suuri eurooppalainen johtaja päätti kuitenkin jättää itsestään maailmalle vielä viimeisen, häiritsevänkin viestin.
Presidentin kuolinvuoteen varjossa uudenvuodenaattona 1995 järjestetty jäähyväisillallinen läheisille oli myös osoitus tietynlaisesta vallantäyteisestä elitismistä, joka asetti perinteet ja henkilökohtaisen nautinnon jopa lain ja luonnon edelle.
Vuoden 1995 lähestyessä loppuaan Mitterrand tiesi oman aikansa olevan lopussa. Presidentin tehtävät hän oli jättänyt jo saman vuoden toukokuussa seuraajalleen Jacques Chiracille. Mitterrandin jo vuonna 1981 löydetty ja pitkään salattu eturauhassyöpä oli edennyt vaiheeseen, jossa jokainen päivä vaati selviytymistä vahvojen opioidien luomassa usvassa.
Tästä huolimatta teatraalisuudestaan tunnettu ja ”sosialistiseksi monarkiksi” luonnehdittu Mitterrand halusi suorittaa ceremonie des adieux’n – jäähyväisseremonian, jonka päänäytöksenä oli peltosirkku. Alle 30 grammaa painava pieni laululintu on ranskalaisessa gastronomiassa nähty keittiötaidon huipentumana.
Herkun taustalla on julma valmistusrituaali. Linnut teljetään pilkkopimeisiin häkkeihin, missä ne huijataan ahmimaan hirssiä ja rypäleitä tauotta. Kolmessa viikossa linnun rasvakerros kolminkertaistuu. Kun vaadittu lihavuus on saavutettu, lintu hukutetaan elävältä armanjakkiin, mikä maustaa lihan sisältäpäin.
Ruokailija nauttii linnun kokonaisena – luineen, sisäelimineen ja päineen – asettaen suuren valkoisen kankaan päänsä ja lautasensa yli.
Liinan tarkoituksena on vangita aromit, mutta symbolisesti sen on sanottu piilottavan mässäilyn aiheuttaman nautinnon ja teon brutaaliuden Jumalan silmiltä.
Mitterrandin kerrotaan nauttineen kaksi lintua, mikä jäi hänen elämänsä viimeiseksi kiinteäksi ravinnoksi. Hän kuoli kahdeksan päivää myöhemmin, 8. tammikuuta 1996.
Häiritsevää Mitterrandin ateriassa oli myös sen lainsäädännöllinen ja eettinen viitekehys.
EU:n lintudirektiivi suojeli lajin jo 1979, mutta Ranska viivytteli käytännön valvontaa. Mitterrandin päätös on nähty hänen tapanaan osoittaa, että hän hallitsi sääntöjä, jotka koskivat muita, mutta eivät välttämättä häntä itseään.
Tämä elitistinen dekadenssi elää edelleen. Nykyään peltosirkku on muuttunut maanalaiseksi VIP-tuotteeksi, josta maksetaan mustassa pörssissä satoja euroja ja symboliksi maailmasta, jossa rikkaat ja vaikutusvaltaiset voivat ostaa itselleen vapautuksen moraalista ja laista.
Lajin kokema tragedia näkyy myös pohjoisempana. Suomessa peltosirkku oli vielä 1900-luvun puolivälissä tavallinen näky maaseudulla. Nykyään laji on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi: 1980-luvun sadoista tuhansista pareista on jäljellä enää alle 2 000.
Tehostunut maatalous, peltojen salaojitus ja pientareiden häviäminen ovat poistaneet peltosirkulta sen tarvitsemat suojapaikat ja ravinnon. Suomalaiset peltosirkut ovat joutuneet kärsimään pesimäalueiden huononemisesta pohjoisessa, ja muuttomatkallaan ne kohtaavat salametsästäjien ansat Etelä-Euroopassa.
Peltosirkku on niin sanottu indikaattorilaji, jonka katoaminen kertoo koko maatalousluonnon tilasta. Samalla tavalla ovat harvinaistuneet myös muun muassa kottarainen, peltopyy, töyhtöhyyppä ja kuovi.
Vaikka peltosirkun tilanne on kriittinen, suojeluhankkeita on käynnissä. Viljelijöitä kannustetaan perustamaan monimuotoisuuspellon reunoja, ja kansainvälinen paine on vihdoin pakottanut Ranskan viranomaiset kiristämään valvontaa. Satelliittitutkimus auttaa myös ymmärtämään lintujen muuttoreittejä paremmin.