Tiedätkö mistä joulupöytäsi kala tulee? – Tuhansien ostolohien maa voisi tuottaa paljon nykyistä enemmän kalaa
Graavilohta, silliä ja silakkaa – monipuolinen kalapöytä kuuluu usean suomalaiskodin joulupöytään.
Suomalaisten ruokalautasilla suurin osa kalasta on tuontitavaraa, vaikka kotimaiselle tuotannolle olisi kysyntää, tilaa ja tekijöitä.
– Suomeen ostetaan vuosittain 350 miljoonalla eurolla kalaa, joka voitaisiin yhtä hyvin tuottaa itsekin, Luonnonvarakeskuksen tutkija Markus Kankainen sanoo.
Ratkaisu saattaa löytyä avomerikasvatuksesta. Innokkaita ja osaavia kalatalousyrittäjiä sekä kalankasvatukselle sopivia paikkoja riittäisi enempäänkin kuin kolmeen myönnettyyn avomerikasvatuslupaan.
Valtioneuvoston kärkihankkeen suositusten perusteella kalanviljely pyritään ottamaan aiempaa paremmin mukaan maakuntakaavan ja merialueen suunnitteluun.
Lisäksi kunnat, kaupungit ja valtio voisivat hakea ympäristö- ja vesitalouslupia alueilleen. Se on kädenojennus yrittäjille, jotka säästyvät lupaprosesseilta.
– Esimerkiksi Uudenkaupungin ja Luonnonvarakeskuksen yhteistyönä ollaan käynnistämässä hanketta, jossa tavoitteena on tarkastella, miten kaupunki voisi tukea elinkeinotoimintaa esimerkiksi hakemalla vesialueilleen lupia ja ottaa kalaviljelyn huomioon muun muassa kaavoituksessa, Kankainen sanoo.
Suuria kasvatuslaitoksia ohjataan suunnitelmallisesti avomerelle päin. Ihanteellinen ympäristö merikasvatukselle olisi sopivan suojainen paikka, missä tarpeeksi suuri vesimassa ja virtaukset hälventävät ympäristövaikutukset.
Kustavin avomerikasvattamo tuottaa vuodessa noin 300 000 kiloa kalaa ja hakee lupia suuremmille määrille, koska ympäristövaikutuksia ei ole havaittu.
Luvian avomerikasvattamo on toiminut 200 000 kilon koeluvalla, ja nyt varsinainen kasvatuslupa myönnettiin 600 000 kilolle. Alun perin Luvialle haettiin miljoonan kilon lupaa.
Oulun Haukiputaan edustalla on lupa miljoonan kilon kasvattamolle, mutta siellä toiminta ei ole pääsyt vielä käyntiin.
Luvialaisen Offshore Fish Finlandin (OFF) kasvattamo on selkeästi avomerellä. Rantaan on kymmenen kilometriä, ja lännen puolella tulee ensimmäisenä vastaan Ruotsi.
Kalojen talvisäilytyspaikka rannassa vapaa-ajan asutuksen lähellä lienee suurin syy siihen, miksi sen ympäristöluvasta on valitettu Vaasan hallinto-oikeuteen.
– Näillä tuotantomäärillä ei vielä kannata tehdä suurempia investointeja, OFF:n toimitusjohtaja Jyri Luotonen sanoo.
Esimerkiksi automaattinen ruokintalautta odottaa hankintaansa. Nykyisin Luotonen käy päivittäin veneellä tykittämässä kaloille rehua. Selällä olosuhteet ovat toisinaan karut.
– Matkaa tulee suuntaansa 40 minuuttia.
Näillä tuotantomäärillä ei vielä kannata tehdä suurempia investointeja.
OFF:n toimitusjohtaja Jyri Luotonen
Suomessa on vastikään aloittanut toimintansa kaksi suuremman luokan kiertovesikasvattamoa Ahvenanmaalla ja Varkaudessa. Kuivalla maalla toimivat kiertovesilaitokset eivät ole riippuvaisia luonnon olosuhteista, mutta energiasta ja tekniikan toiminnasta kylläkin.
Maailmalla niillä on ollut kannattavuusongelmia, mutta tekniikkaa ja kasvatuskäytäntöjä kehittämällä kasvatusta pyritään tehostamaan.
– En näe kiertovesilaitoksia merikasvatuksen vaihtoehtona, pikemminkin ne ovat hyviä käytäntöjä omassa tuotantoympäristössään. Kiertovesikasvatus ei ole kilpailukykyistä verrattuna suuriin merikasvatusyksiköihin. Poikastuotantoon ja arvokkaampien tuotteiden kasvatukseen kiertovesilaitokset sopivat silti hyvin, kunhan veden laatuun liittyvät haasteet hallitaan, Kankainen sanoo.
Esimerkiksi Norjassa poikaset kasvatetaan jo suurilta osin kiertovesilaitoksissa ja siirretään merelle jatkokasvatukseen. Kasvatustapojen yhdistäminen toimii hyvin.
Norjasta tuodaan suurin osa Suomen ruokalohesta, ja norjalaisen kalan hinta määrittää myös kotimaisen kalan hinnan.
Kalankasvatuksen rooli maailman ruokatuotannossa on jo suurempi kuin kalastetun kalan ja nousee entistä tärkeämmäksi. Kilolla rehua kala kasvaa melkein saman verran, kun esimerkiksi naudalla ja sialla hyötysuhde on monta kertaa huonompi.
– Täällä Suomessa voi olla vaikea ymmärtää, että asia on myös tilakysymys. Maailman merillä tilaa riittää ruokatuotannolle, Kankainen kertoo.
Artikkeli on julkaistu alun perin Suomenmaan viikkolehdessä 5.10.2018. Lehden voit tilata täältä .