THL:n professori huumeiden käytön rangaistavuudesta: "Kyllä me siitä luovumme"
Viitisenkymmentä vuotta sitten Yhdysvaltain presidentti Richard Nixon julisti sodan. Sota levisi maailmanlaajuiseksi, ja pian valtioilla ympäri maailman oli yhteinen vihollinen: huumeet.
Huumeiden käytön ja myynnin kitkemiseksi käytettiin kovia keinoja, ja huumeiden tuotannosta, myynnistä ja kulutuksesta tehtiin rangaistavaa.
Suomessa huumausaineiden käyttö säädettiin ensi kertaa rangaistavaksi vuonna 1966, ja linja vahvistettiin vuoden 1972 huumausainelaissa, kirjoittaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimusprofessori emeritus Pekka Hakkarainen artikkelissaan, joka julkaistiin tällä viikolla teoksessa Parempaa päihdepolitiikkaa – Rangaistuksista hoidon poluille (Gaudeamus).
– Nixonin huumeidenvastainen sota on kansainvälisesti todettu totaalisen epäonnistuneeksi. Suomessa rangaistavuudesta säädettiin alun perin siksi, että aineiden käytön aloittamista haluttiin hillitä, Hakkarainen sanoo STT:lle.
Toisin kuitenkin kävi: 30 vuodessa jotakin laitonta huumetta käyttäneiden suomalaisten määrä on viisinkertaistunut. Hakkaraisen mielestä tarvitsemme huumepolitiikassa jonkin muun vaihtoehdon kuin rangaistukset. Sellainen voisi hänestä olla huumeiden käytön dekriminalisointi eli se, että käytön rangaistavuudesta luovutaan.
Hakkaraisen mukaan aiheesta käytävää keskustelua hankaloittaa se, että huumeiden käytön dekriminalisointi sekoitetaan helposti huumeiden laillistamiseen. Kyseessä on kuitenkin kaksi täysin eri asiaa.
Dekriminalisointi tarkoittaa sitä, että huumeiden käyttö ja hallussapito otetaan pois rikoslaista, jolloin ne eivät enää ole rikoksia, eikä niistä siten myöskään rankaista, Hakkarainen sanoo. Huumeiden laillistaminen taas sisältää myös tuotannon ja myynnin vapauttamisen. Laillistaminen on dekriminalisointia radikaalimpi ratkaisu.
– Se, että käytön rangaistavuudesta luovuttaisiin, ei tee yhteiskuntaa asiassa kädettömäksi. Käyttö voitaisiin ottaa vaikka järjestyslakiin, jossa voidaan säädellä, että aineiden käyttö esimerkiksi julkisilla paikoilla ei ole sallittua.
Näin on Hakkaraisen mukaan tehty esimerkiksi Yhdysvalloissa Coloradon osavaltiossa, jossa kannabis on laillistettu, mutta sen julkinen ja avoin käyttö on kielletty. Käytännössä kannabista voi siellä käyttää vain yksityisasunnoissa.
Rangaistavuuden poiston pitäisi Hakkaraisen mielestä koskea kaikkia huumausaineita. Pelkästään kannabiksen dekriminalisointi puuttuisi vain osaan ongelmaa.
– Isoimmat ongelmat huumeista tulevat ongelmakäytöstä, jossa käytetään monia aineita. Siihen meidän pitäisi päästä puuttumaan.
Miten huumeiden käytön rangaistavuudesta luopuminen sitten vähentäisi huumeiden käyttöä ja siitä koituvia ongelmia?
Ensinnäkin se helpottaisi huumeita käyttävien hoitoonpääsyä ja madaltaisi kynnystä ottaa käyttö puheeksi, Hakkarainen selittää.
– Ja mitä varhaisemmassa vaiheessa huumeita käyttävät ihmiset saadaan hoidon piiriin, sitä parempi.
Rangaistavuudesta luopuminen myös siirtäisi huumeita käyttävät ihmiset ”samalle puolelle” poliisin kanssa.
– Nythän he ovat siellä rikollisten puolella.
Siirtymä voisi Hakkaraisen mukaan lisätä tiedonkulkua poliisin suuntaan ja huumeita käyttävät ihmiset voisivat ilmoittaa poliisille matalammalla kynnyksellä esimerkiksi huumeiden myynnistä alaikäisille tai erityisen vaarallisten aineiden kauppaamisesta.
Toinen, vaikutuksiltaan merkittävämpi muutos liittyy huumeiden kysyntään. Hakkaraisen mukaan aktiivisin seitsemän prosenttia kannabiksen käyttäjistä kuluttaa lähes 70 prosenttia Suomen markkinoilla liikkuvasta kannabiksesta. Jos päivittäin isoja annoksia käyttäviä ihmisiä saadaan lopettamaan huumeiden käyttö tai edes vähentämään sitä, se vähentäisi myös huumeiden kysyntää.
– Tarjonnan rajoittaminen on haasteellista. Kun paljastetaan iso huumeliiga, oven takana on jo seuraava odottamassa markkinoille tuloa. Jos saamme kysyntää vähenemään, sillä olisi vaikutuksia markkinoille tulon kiinnostavuuteen.
Huumeiden parista pois pääseminen kuitenkin vaatisi hoitoonpääsyn helpottamista, jota osaltaan edistäisi käytön rangaistavuudesta luopuminen.
– Tärkeää olisi, että käyttäjiä ei kohdeltaisi rikollisina vaan ihmisinä, jotka mahdollisesti tarvitsevat tukea ja apua.
Uhkakuvana on myös esitetty huumeiden käytön lisääntyminen, jos käytön rangaistavuudesta luovutaan. Hakkarainen sanoo, että käytön dekriminalisoineissa maissa on tehty tutkimuksia, joissa ei rangaistavuudesta luopumisen myötä näy tapahtuneen merkittävää käytön lisääntymistä.
– Mitään hirveän vahvaa ja yksiselitteistä näyttöä tästä ei ole. Mitkään merkit eivät kuitenkaan näytä viittaavan siihen, että käyttö dekriminalisaation myötä laajenisi.
Suomessa huumelainsäädäntö on suurilta linjoiltaan pysynyt vuosikymmeniä samansuuntaisena. Suomalaisten asenteet huumeiden käyttöä kohtaan ovat kuitenkin olleet vahvasti muutoksessa, Hakkarainen sanoo. Siihen on luultavasti vaikuttanut se, että yhä useammalla on jokin kontakti huumeisiin tai niiden käyttäjiin.
– Asenteet olivat varmasti tiukempia 1980- ja 1990-luvuilla. Nyt haittoja vähentävän ajattelun suosio on kasvussa.
Tänä ja viime vuonna huumepolitiikka on ollut Suomessa isosti esillä. Viime vuoden heinäkuussa huumeiden käyttötilakokeilua koskeva kansalaisaloite ylitti eduskuntakäsittelyyn vaaditun 50 000 allekirjoittajan rajan. Kannabiksen laillistamista ajava kansalaisaloite taas ylitti saman rajan tämän vuoden huhtikuussa.
Lopulta rangaistavuudesta luopumisesta päättävätkin poliitikot.
– On kysymys siitä, miten poliittiset päättäjät haluavat näitä ihmisiä kohdella, Hakkarainen sanoo.
Kuinka todennäköisenä Hakkarainen näkee sen, että Suomi luopuu huumeiden käytön rangaistavuudesta seuraavien 5–10 vuoden aikana?
– Kyllä me siitä luovumme. Pidemmän päälle tämä ei ole kestävää politiikkaa. Tällä menolla ongelmat vain kasvavat, ja jossain vaiheessa se muutos täytyy tehdä. Mitä aikaisemmin, sen parempi.