Tanskassa koronan hiljentämästä minkkitarhasta tulee pienpanimo – jossain häkkien tilalla kasvaa pian mansikkaa

Poul Erik Vestergaard ei olisi koskaan kuvitellut 62 vuoden iässä aloittavansa uutta työuraa oluenpanijana. Tanskan päätös tappaa kaikki minkit koronavirustartuntojen vuoksi sai miehen kuitenkin muuttamaan suuntaa.

Marraskuussa 2020 Tanskassa päätettiin teurastaa kaikki tarhaminkit, koska osassa eläimistä havaittiin koronaviruksen muunnos. Tammikuusta 2023 alkaen minkkien tarhaaminen on taas mahdollista, mutta Vestergaardille turkistarhaus on nyt mennyttä elämää.

–  Tilaa voidaan käyttää muihin tarkoituksiin, hän kertoo uutistoimisto AFP:lle tiluksillaan, joihin on suunnitteilla pienpanimo.

Ennen minkintarhauskieltoa Tanska oli yhdessä Kiinan kanssa maailman kärjessä minkkiturkkien tuotannossa. Nyt maan noin tuhannen minkkitarhan omistajat ovat päätyneet samaan ratkaisuun kuin Vestergaard.

Vestergaard osti isänsä tilan vuonna 1986, jolloin suurin tulo tuli lypsylehmistä. Myöhemmin hän aloitti turkistarhauksen, ja yritys menestyi vuonna 2006 remmiin liittyneen pojan avulla.

Ajatuksena oli toteuttaa asteittainen sukupolvenvaihdos. Sitten tulikin hallituksen päätös – joka on myöhemmin todettu laittomaksi ja jota seurannut poliittinen skandaali vaikuttaa Tanskassa edelleen.

Koska Vestergaardin eläimissä ei havaittu virusta, hän pystyi myymään turkikset. Elinkeino meni kuitenkin alta päivässä.

Poika Martin palasi työhönsä sähköasentajana. Sivussa hän kuitenkin syventyi intohimoonsa olueen ja alkoi panna olutta yhdessä lapsuudenystävänsä Thomas Jeppesenin kanssa.

Harrastus alkoi paisua yritykseksi asti. Isä-Vestergaardin mukaan nyt edessä on uusi vaihe, sillä turkistilasta on tulossa panimo. Paikallishallinto antoi muutostöihin miljoonan Tanskan kruunun (yli 134  000 euron) apurahan.

Turkistarhaus keskittyi Tanskan länsiosiin, jossa Keski-Jyllannin alueen paikallishallinto on myöntänyt vastaavan apurahan noin 60 yrittäjälle. Hakijoita oli parisataa.

Jotkut ovat perustaneet leipomon, toiset ryhtyneet viljelemään mansikoita tai perustaneet koulutukselle omistautuneita maatiloja.

Apurahajärjestelmää johtava Bent Mikkelsen kertoo hankkeen olleen erittäin suosittu. Hän arvelee, että kaikki turkistarhaajat, jotka eivät ole vielä eläköityneet, ovat taas työelämässä. Hän kuvailee porukkaa ”varsin yrittäjähenkiseksi”.

Vestergaardin tilojen on pysyttävä koskemattomina, kunnes valtio on määritellyt niiden tarkan arvon, mutta Poul Erik ja Martin Vestergaard sekä Thomas Jeppesen ovat jo ostaneet pienpanimotoimintaan tarvittavan välineistön.

Apurahan saatuaan kolmikko aikoo asentaa aurinkopaneeleita pitääkseen sähkökulut maltillisina.

Paluuta entiseen ei ole. Martin Vestergaard sanoo, ettei usko hallituksen antavan alan kasvaa uudelleen.

Muutama innokas aikoo kuitenkin jatkaa minkkien tarhaamista Tanskassa. Danske Mink on yksi minkkitarhausteollisuutta edustavista järjestöistä, ja sen johtaja Louise Simonsen kertoo kolmen tai neljän tarhan aikovan jatkaa toimintaansa Jyllannissa kiellon päättymisen jälkeen.

Yksi tarhureista on jo ostanut parituhatta minkkiä. Alan edustajien mukaan uudelleen aloittaminen on hidasta ja vaikeaa.

Simonsen sanoo, ettei ensimmäiseen vuoteen tai kahteen ole luvassa kassavirtaa, mutta tarhurit ”tekevät työtä sydämellään”.