Talebanin hirmuhallinto vakautti Afganistanin, mutta nyt miljoonat kärsivät nälkää ja naiset on häädetty julkisesta elämästä

Kun Yhdysvallat veti joukkonsa pois Afganistanista 20 vuoden miehityksen jälkeen elokuussa 2021, se vakuutti Afganistanin omien turvallisuusjoukkojen pystyvän pitämään maan hallinnassaan. Silti vain muutamassa päivässä Taleban-taistelijat valtasivat pääkaupunki Kabulin, ja länsimaat joutuivat evakuoimaan kansalaisiaan kaaoksen keskellä.

Miehitysjoukkojen poistuttua talebanit onnistuivat verrattain nopeasti kukistamaan vastustajansa ja palauttamaan maahan rauhan 40 vuoden sotimisen jälkeen.

– Kabulissakin iskuja tehnyt Isis Khorasan -järjestökin on ennemmin riesa kuin eksistentiaalinen uhka Talebanille, arvioi STT:lle vieraileva johtava asiantuntija Olli Ruohomäki Ulkopoliittisesta instituutista.

Vastoin alussa antamiaan lupauksia Taleban on viisivuotisella valtakaudellaan häätänyt naiset pois julkisesta elämästä ja sortanut vähemmistöjä.

Valtaa pitää Kandaharissa uskonnollinen johtaja Hibatullah Akhundzada, joka on ympäröinyt itsensä muilla vanhoillisilla. Liikkeen maailmankuva on yhdistelmä Afganistanin maaseudun vanhoillista maailmankatsomusta, perinteistä tapaoikeutta ja sen omaa tulkintaa islamilaisesta laista.

Liike ei kuitenkaan ole yhtenäinen. Ruohomäen mukaan Kabulia hallitsevat niin sanotut teknokraattitalebanit, joiden näkemykset ovat osin modernimpia.

– Länsimaiden vaatimukset ihmisoikeuksien kunnioittamisesta ovat kuitenkin suoristaneet talebanien rivit. Ulkoinen painostus ei ole johtanut yhtään mihinkään, Ruohomäki sanoo.

Taleban-hallinnon aseman Afganistanin johdossa on tunnustanut vain Venäjä, ja muu maailma on eristänyt sen diplomaattisesti, ainakin nimellisesti. Käytännössä eristys vuotaa, ja talebanien kanssa on neuvoteltu, kun yhteistyö on katsottu tarpeelliseksi. Lisäksi Talebanilla on suurlähetystöt muun muassa Kiinassa ja Venäjällä sekä edustusto esimerkiksi Saksassa.

Vaikka Afganistanissa ei enää sodita, maata riivaavat monet kriisit. Vakavimmat niistä ovat tällä hetkellä köyhyys ja nälänhätä. YK arvioi hiljattain, että 14 miljoonaa afganistanilaista kärsii nälästä ja että ruoka-apu tavoittaa vain joka yhdeksännen.

Nälänhädän taustalla on muun muassa ilmastonmuutos, joka on aiheuttanut esimerkiksi kuivuutta ja äkkitulvia, kansainvälisten järjestöjen avun väheneminen ja miljoonien pakolaisten paluu kriisin keskelle. Afghanaid-järjestön mukaan maahan on vuodesta 2023 lähtien joutunut palaamaan lähes seitsemän miljoonaa ihmistä Iranista ja Pakistanista.

Lähtökohdat olivat muutenkin vaikeat. Kun Taleban nousi valtaan, maa oli sotien jälkeen raunioina ja maan edellinen johtaja Ashraf Ghani oli karannut tiettävästi valtion kassa kainalossaan.

– Hallinto saa kuitenkin nyt verotuloja paremmin kuin aiemman hallinnon aikana, koska taleban ei ole yhtä korruptoitunut. (Vuosien 2004–21) Tasavalta oli täysi narkotalous, Ruohomäki sanoo.

Viime aikoina Afganistanin kriisiä on pahentanut Taleban-hallinnon konflikti sen vanhan liittolaisen Pakistanin kanssa. Tämänkin kriisin tausta on monisyinen.

Ruohomäen mukaan Taleban onnistui häätämään länsijoukot Afganistanista käytännössä Pakistanin ansiosta. Pakistanin sotilastiedustelu antoi talebaneille muun muassa sotilaallista tukea ja turvapaikkoja Pakistanin puolelta. Välit kiristyivät, kun Pakistan yritti Talebanin otettua vallan Afganistanissa ohjailla sitä.

Toinen syy konfliktiin on Afganistanin Talebanin tuki Pakistanin Talebanille (TTP), joka on eri järjestö mutta tulee samasta taustasta pataanikansan heimoalueilta. Pakistanissa TTP on uhannut maan hallintoa, ja armeija on yrittänyt kitkeä sitä kovin ottein. Nyt Afganistan on vuorostaan antanut alueeltaan turvaa Pakistanin Talebanille.

Konflikti yltyi maaliskuussa niin pahaksi, että Pakistanin ilmavoimat pommittivat Kabulia.

– Vastaavaa ei tapahtunut koskaan edes länsijoukkojen taistellessa Afganistanissa, Ruohomäki sanoo.

Hänen mukaansa riitaan ei ole näköpiirissä ratkaisua Kiinan välitysyrityksistä huolimatta, vaan maiden välillä vallitsee jatkossakin ”ei sotaa, ei rauhaa” -tilanne.

Vaikka Afganistanin kriisit ovat vain pahentuneet, kansainvälinen yhteisö on lähes unohtanut sen, koska huomiota ovat vieneet sodat Ukrainassa, Gazassa ja Iranissa. Unohtaminen on ollut helpompaa, sillä Talebanin nousu valtaan ei aiheuttanut pelättyä pakolaisvirtaa pois maasta.

Ruohomäki ei halua antaa Taleban-hallinnolle synninpäästöä, mutta hänen mukaansa aiempi hallinto ei olisi selvinnyt maan kohtaamista vaikeuksista ainakaan paremmin.

– Edellinen hallinto oli täysiä roistoja: korruptoituneita sotalordeja, joiden keskeinen tavoite muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta oli oman lompakon paksuuden edistäminen. Saldo niistä 20 vuodesta, joina länsi oli läsnä, ei ole kaksinen.

Esimerkiksi naisten oikeuden paranivat sen valtakaudella suurissa kaupungeissa, mutta hallinnon ote ei koskaan yltänyt niiden ulkopuolelle.

Turvallisuuden palauttamisen ja korruption vähentämisen lisäksi Taleban on onnistunut myös hillitsemään merkittävästi heroiiniin käytettävän unikon kasvatusta.

Pientä toivoa Afganistanin tulevaisuudelle tuo se, että sen maaperässä on paitsi jalokiviä, kuparia, öljyä ja maakaasua myös runsaasti harvinaisia maametalleja, joita tarvitaan muun muassa vihreään siirtymään ja moderniin sotateknologiaan. Niiden kaivaminen on kuitenkin vaikeaa, sillä Afganistanin infrastruktuuri teitä ja sähköverkkoja myöten on kehnoa, jos sitä edes on.

– Vaatii pitkän prosessin ennen kuin mikään varteenotettava kaivosyhtiö alkaa siellä toimia.