Taistelu sähkölinjojen korvauksista kiihtyy – maanomistajat vaativat parempia korvauksia, verkkoyhtiöt varoittavat siirtohintojen noususta
Sähkölinjojen hyötyperusteiset korvaukset herättävät kritiikkiä ja nostavat pintaan epäoikeudenmukaisuuden kokemuksia lausuntokierroksella asiaa koskevasta selvityksestä.
Maanomistajat ja metsänhoitoyhdistykset vaativat lausunnoissaan professori Martti Häkkäsen oikeusministeriölle laatimasta selvityksestä nykyistä parempia korvauksia sähkölinjojen alle jäävästä maasta.
Osa kannattaa jatkuvia, vuosittaisia maksuja, osa erillisiä sijoittamiskorvauksia. Verkkoyhtiöt puolestaan varoittavat järjestelmän hallinnollisesta raskaudesta ja sähkönsiirtomaksujen nousupaineista.
Syyskuussa julkistetussa Häkkäsen selvityksessä todetaan, etteivät perustuslaki tai Suomea sitovat kansainväliset velvoitteet estä ottamasta sähkölinjahankkeissa huomioon lunastajan saamaa taloudellista hyötyä.
Selvitys ei kuitenkaan tarjoa valmista mallia sellaisenaan käyttöönotettavaksi. Jos hyötyperusteiseen korvaukseen päädytään, selvityksessä pidetään perusteltuna toteuttaa se erillisenä lisäkorvauksena, joka täydentäisi nykyistä, maanomistajan menetyksiin perustuvaa lunastuskorvausta.
Lausuntopalaute paljastaa melko syvän näkemyseron maanomistajien ja sähköverkkoyhtiöiden välillä.
Metsänomistajien edunvalvojat ja alueelliset metsänhoitoyhdistykset katsovat, ettei nykyinen lunastuslainsäädäntö riittävästi huomioi maanomistajille aiheutuvaa pitkäaikaista haittaa.
Kymenlaakson, Kaakon ja Etelä-Karjalan metsänhoitoyhdistykset korostavat yhteislausunnossaan, että vihreä siirtymä, teollisuuden sähköistyminen, datakeskukset ja vetyhankkeet lisäävät maankäyttöpaineita merkittävästi.
Esimerkiksi Kaakkois-Suomessa, jossa metsätilat ovat usein muutaman kymmenen hehtaarin kokoisia, 26–42 metriä leveä voimajohtoalue reunavyöhykkeineen voi yhdistysten mukaan rajoittaa jopa 12–18 prosenttia koko tilan pinta-alasta.
– Metsätalous perustuu vuosikymmenten mittaiseen omaisuuden hoitoon, mutta verkkoyhtiön jatkuvaan käyttöön jäävästä maa-alasta maksetaan nykyisin lähtökohtaisesti vain kertakorvaus, yhdistykset kritisoivat.
Yhdistykset kannattavat MTK esittämää mallia, jossa maanomistajille jaettaisiin vuosittain viisi prosenttia sähkönsiirron ja -jakelun maksutuloista johtoalueiden pinta-alojen suhteessa.
Samoilla linjoilla on Keski-Pohjanmaan Metsänomistajien Liitto ry, joka esittää lakisääteistä, kaavamaista sijoittamiskorvausta.
Liiton mielestä korvauksen tulisi olla vähintään 1,50 euroa neliömetriltä uudella johtoalueella ja vähintään 2 euroa neliömetriltä silloin, kun vanhaa johtoaluetta levennetään rinnakkaisilla linjoilla.
Liitto huomauttaa, että tuulivoimahankkeissa ilmajohdoista on sovittu vapaaehtoisesti jopa 1,50 euron neliömetrikorvauksia, kun taas pakkolunastuksissa korvaukset ovat voineet jäädä muutamaan senttiin neliömetriltä.
Verkkoyhtiöt katsovat asiaa täysin toisesta näkökulmasta.
Caruna Networks Oy varoittaa lausunnossaan sekoittamasta menetysten korvaamista ja mahdollista sijoittamiskorvausta keskenään. Yhtiön mukaan elokuussa 2025 voimaan tulleen lunastuslakiuudistuksen vaikutuksista ei ole vielä riittävästi seurantatietoa, joten nykyisen järjestelmän toimivuus pitäisi arvioida ensin.
Caruna ja Kymenlaakson Sähköverkko Oy korostavat, että jakeluverkkotoiminta on säänneltyä monopolitoimintaa, jossa yhtiöt eivät voi hinnoitella palvelujaan mielivaltaisesti. Jakeluverkko muodostaa kokonaisuuden, jonka hyötyä tai tuottoa ei voida yksiselitteisesti kohdistaa yksittäiselle johto-osuudelle.
– Verkkoyhtiö ei omista verkossa siirrettävää sähköä eikä saa itselleen sen markkina-arvoa. Jos lakisääteinen lisäkorvaus luodaan, se on verkkotoiminnan uusi kustannus, joka siirtyisi hallitusti sähkönkäyttäjien maksettavaksi sähkönsiirtomaksuissa, Caruna muistuttaa.
Jos lisäkorvaukseen päädytään, Caruna pitää ensisijaisena vaihtoehtona kertaluonteista, kaavamaista korvausta, joka ei riipu sähkön hinnasta tai verkkoyhtiön tuloksesta.
Vuosittaiset korvaukset aiheuttaisivat verkkoyhtiöiden mukaan huomattavaa hallinnollista työtä, sillä korvausten maksamisessa pitäisi seurata muun muassa kiinteistöjen omistajanvaihdoksia, perikuntia ja tonttien pirstoutumista.
Verkkoyhtiöt vaativat lisäksi, että uudet lakisääteiset korvauskustannukset otetaan täysimääräisesti huomioon Energiaviraston valvontamallissa verkkoyhtiöille hyväksyttävinä kustannuksina.
Maakuntaliittojen ja viranomaisten kannanotoissa painotetaan tasapainon löytämistä vihreän siirtymän edistämisen ja maanomistajien oikeustajun välillä.
Uudenmaan liitto pitää Häkkäsen selvitystä erittäin laadukkaana ja yhtyy näkemykseen siitä, ettei yrityksen liiketulokseen sidottua voitonjakojärjestelmää tule ottaa käyttöön.
Sen sijaan liitto kannattaa niin sanottua Australian mallia eli menetysperusteisesta lunastuskorvauksesta erillistä, kaavamaista ja johtopituuteen perustuvaa sijoittamiskorvausta.
Uudenmaan liitto esittää kuitenkin selvää rajausta: uuden korvausjärjestelmän tulisi koskea vain suurjännitteisiä siirtohankkeita, kuten vähintään 110 kilovoltin linjoja, kantaverkkoa ja suuria teollisuuden liittymisjohtoja.
Paikallisia 0,4–20 kilovoltin jakeluverkkoja ei liiton mielestä pitäisi kuormittaa uudella sääntelyllä. Ne palvelevat suoraan paikallista sähkönjakelua, ja niiden sijoittamisesta sovitaan jo nykyisin vapaaehtoisesti.
Maanmittauslaitos puolestaan katsoo, että hyötyperusteisten elementtien tuominen korvausjärjestelmään on oikeuspoliittisesti mahdollista. Esikuvia löytyy myös Suomen lainsäädännöstä, kuten kaivoslain mukaisesta louhintakorvauksesta ja vesilain korvaussäännöksistä.
Maanmittauslaitos painottaa lisäksi tarvetta kehittää metsämaan arvonmääritysmenetelmiä, jotta puuston arvo tulisi korvatuksi täysimääräisesti jo nykyisessä, menetyksiin perustuvassa järjestelmässä.
Lausunnoissa kuuluvat myös yksityisten maanomistajien kokemukset ja epäoikeudenmukaisuuden tunne, joka ulottuu jopa sukupolvien taakse.
Jussi-Pekka Silenius kertoo lausunnossaan esimerkin omalta tilaltaan.
– Voimalinjan alla oleva maa pakkolunastettiin isoisältäni, joka sai aikoinaan kertakorvauksena 200 markkaa. Isäni ja minä emme ole saaneet mitään korvausta linjasta, vaikka se haittaa edelleen metsänhoitoa. Tietty prosentti vuosittaisesta voitosta olisi paras ja reilu tapa korvata elossa olevalle maanomistajalle haitta.
Samoilla linjoilla ovat muutkin lausunnon jättäneet maanomistajat.
Petri Soikkeli esittää, että metsämaalle sijoittuvista linjoista maksettaisiin metsän keskimääräistä tuottoa vastaavaa vuosivuokraa. Hänen mukaansa järjestelmän tulisi koskea takautuvasti myös jo rakennettuja linjoja.
Hannu Saarela ja Arja Kivelin puolestaan korostavat, että maanomistaja on välttämätön verkonrakentamisen mahdollistaja. Heidän mielestään jatkuvasta liiketoiminnasta pitäisi maksaa jatkuvaa korvausta samaan tapaan kuin verkonhaltija kerää maksuja vuosittain.
Oikeusministeriön lausuntokierros päättyy 6. marraskuuta. Sen jälkeen päätetään mahdollisista jatkotoimista.