Suostumuksen puute tulossa raiskauksen pääkriteeriksi – oikeusministerin mukaan uudistus vaatii huolellisen valmistelun

Suostumuksen puute säädettäneen raiskauksen pääkriteeriksi nykyisessä eduskunnassa.

Asiasta laadittu kansalaisaloite sai lähetekeskustelussa runsaasti kiitosta eduskunnalta. Sinänsä asia on jo huomioitu hallitusohjelmassa ja se on tulossa oikeusministeriössä valmisteilla olevaan seksuaalirikoslainsäädännön kokonaisuudistukseen.

Oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin (r.) mukaan yksi asian toimeksi saaneen työryhmän tärkeimmistä tehtävistä on muuttaa raiskauksen määritelmä suostumuksen puutteeseen perustuvaksi oikeusturvasta huolehtien, kuten hallitusohjelmaankin kirjattiin.

– Kysymys suostumusperusteisesta rikostunnusmerkistöstä on sekä lainsäädännöllisesti että vaikutuksiltaan monimutkainen. Se pitää tiedostaa, tämä ei ole yksinkertainen asia.

Oikeusministerin mukaan muutos edellyttää huolellista valmistelua, jossa on arvioitava kattavasti eri toteuttamisvaihtoehtoja ja näkökulmia.

– Myös oikeusturvan toteutumisesta tulee huolehtia.

Uudistusta valmistelevan työryhmän toimikausi loppuu 31. toukokuuta ensi vuonna. Ministerin mukaan sen jälkeen järjestetään lausuntokierros ja tehdään johtopäätökset ja lainvalmistelu.

Eduskunnan käsittelyynsä saamassa Suostumus2018 -aloitteessa ehdotetaan, että henkilö tuomittaisiin raiskauksesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi, jos henkilö olisi sukupuoliyhteydessä toisen kanssa ilman tämän suostumusta.

Suostumuksen puute tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että henkilö on ilmaissut sanoin tai käyttäytymisellään, ettei hän suostu sukupuoliyhteyteen.

Henrikssonin mukaan nykyinen seksuaalirikoslainsäädäntö on useiden osauudistusten tulos. Sääntelykehikko on melko monimutkainen ja viitteitä on siitäkin, ettei säännöksiä aina tulkita ja sovelleta riittävän yhdenmukaisesti.

– Säännökset ja niiden perustelut eivät enää kaikilta osin vastaa nykypäivän käsityksiä.

Henrikssonin mukaan uudistuksessa kuullaan laajasti viranomaisia, asiantuntijoita, järjestöjä ja kansalaisyhteiskuntaa.

– Päämääränä on, että seksuaalirikoksia koskeva sääntely on kokonaisuutena selkeää ja oikeudenmukaista. Ja haluan tässä vielä korostaa: tämä kansalaisaloite on erittäin tärkeä. Hallitus suhtautuu tähän erittäin vakavasti ja työ on jo käynnissä.

Henrikssonin mukaan kyse on yhdestä tärkeimmistä rikoslakia koskevista uudistuksista tällä vaalikaudella.

– Luotan siihen, että huolellisella lainvalmistelulla tämänhetkistä seksuaalirikossääntelyä saadaan muutettua sellaiseksi, että jokaisen seksuaalinen itsemääräämisoikeus turvataan paremmin.

Keskustelun aloittanut perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho sanoi muodostavansa lopullisen kantansa kansalaisaloitteeseen vasta asiantuntijoita valiokuntakäsittelyssä kuultuaan.

Halla-ahon mielestä tapa, jolla raiskaus määritellään, ei ole kuitenkaan seksuaalirikosten osalta polttavin epäkohta.

– Paljon suurempi ongelma on, että rangaistukset jopa nykyisten määritelmien mukaan täysin yksiselitteisistä raiskauksista ovat lievästi sanottuna lieviä, jopa silloin, kun ne kohdistuvat pieniin lapsiin.

Maksimirangaistukset saattavat olla Halla-ahon mukaan ankariakin, mutta tästä ei ole mitään iloa, jos ainoastaan asteikon alapäätä sovelletaan.

– Siksi on ensiarvoisen tärkeää, että raiskauksesta langetettavia minimirangaistuksia kovennetaan eikä tuomioistuimille anneta edes mahdollisuutta jatkaa päänsilittelylinjaa.

Vasemmistoliiton Veronika Honkasalo näki, että pari vuotta sitten alkanut vilkas Me too ‑keskustelu, naisverkoston aikaisemmin tekemä lakialoite ja ympärille nivoutunut keskustelu seksuaalisesta itsemääräämisoikeudesta ovat vaikuttaneet yleiseen ilmapiiriin ja asenteisiin, vaikka selviä sukupolvieroja on edelleen nähtävissä.

– Nuorelle sukupolvelle suostumusperustaisuus on enemmän itsestäänselvyys, kun puolestaan vanhemmat sukupolvet haraavat toisinaan edelleen vastaan. Siitä kertoo myös aloitteeseen kohdistuva muutosvastarinta ja näyttöongelmien korostunut esille nostaminen.

Kansalaisaloitteen toinen alullepanija, vihreiden kansanedustaja Iiris Suomela huomautti, että valtaosa seksuaalisen väkivallan uhreista ei uskalla ikinä kertoa kenellekään asiasta.

– Valtaosa heistä tuntee sen tekijän, joka heille tätä väkivaltaa on tehnyt, ja tämän kaiken lopputuloksena poliisi kirjaa vuosittain vain noin 1 200 raiskausta ja niistä vain 200 päätyy tuomioon. Silloin olennainen ongelma ei ole tuomioiden kesto vaan niiden puute.

Suomelan mukaan poliisin esittämät kysymykset kohdistuvat tällä hetkellä uhriin epäillyn tekijän sijasta.

– Kysytään, mitä oli päällä. Kysytään, mitä uhri on tehnyt, onko tapellut riittävän voimakkaasti vastaan.

Suomelan mukaan tämä näkökulma on aivan väärä.

– Pitäisi kysyä tekijältä, mistä hän tiesi, että hänellä on suostumus, mistä hän tiesi, että toinen on tahtovainen seksuaaliseen kanssakäymiseen. Tämä on se olennainen muutos, joka on tämän lakialoitteen ytimessä, ja tämä on nyt se muutos, johon tämä hallitus toden teolla tarttuu.

Kansalaisaloite lähti käsiteltäväksi lakivaliokuntaan.