Raportti: Suomi ottanut naisten oikeuksissa askelia oikeaan suuntaan, mutta myös huolenaiheita löytyy

Suomessa on otettu askeleita oikeaan suuntaan naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi, mutta matka on vielä kesken. Tämä on viesti asiantuntijaryhmältä, joka tarkasteli Euroopan neuvoston Istanbulin sopimuksen toimeenpanoa Suomessa.

Istanbulin sopimus on Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta. Se on ensimmäinen oikeudellisesti sitova yleissopimus naisten suojelemiseksi väkivallalta. Sopimus solmittiin vuonna 2011, ja Suomi ratifioi sen neljä vuotta myöhemmin.

Edistyksenä on mainittu muun muassa seksuaalirikoslain uudistus, jonka myötä raiskauksen määritelmä muuttui suostumusperusteiseksi, sekä lakimuutokset, jotka mahdollistavat pakkoavioliittojen purkamisen.

Muina edistysaskeleina asiantuntijaryhmä huomioi muun muassa sen, että Suomi on ryhtynyt laajentamaan seksuaaliväkivaltaa kohdanneiden tukiyksikköjen eli Seri-keskusten verkostoa sekä parantamaan riippuvuusongelmista kärsivien, väkivallan uhriksi joutuvien naisten turvapalveluita.

Asiantuntijaryhmä huomioi myös naisten sukuelinten silpomisen kriminalisoinnin. Raportti valmistui ennen kuin uudet lait hyväksyttiin viime viikolla eduskunnassa, mutta Suomi saa asiantuntijaryhmältä kiitoksia jo lakihankkeen edistämisestä.

Uudistuksen myötä rikoslaissa on ensi vuoden alusta kaksi uutta rikosnimikettä. Naisen sukuelinten silpomisesta voi jatkossa saada enintään kymmenen vuotta ja sen valmistelusta enintään viisi vuotta vankeutta.

Silpomisella tarkoitetaan naisen ulkoisten sukuelinten vahingoittamista tai poistamista osittain tai kokonaan. Valmistelu kattaa muun muassa naisen tai tytön viemisen ulkomaille silpomista varten.

Vuosia kriminalisoinnin puolesta kampanjoinut ihmisoikeusaktivisti Ujuni Ahmed sanoi kesäkuussa STT:n haastattelussa toivovansa, että laki antaisi terveydenhuollolle ja viranomaisille paremmat keinot puuttua silpomiseen.

Laki on hänen mukaansa osoitus siitä, että myös muihin kuin länsimaalaisiin naisiin tyypillisesti kohdistuva väkivallan muoto otetaan vakavasti.

– Sehän on poliittinen viesti yhteiskunnalta, että emme tällaista väkivallan muotoa halua Suomeen, Ahmed sanoi.

Raportissa esitetään huoli siitä, että huomattava osa poliisille ilmoitetusta perheväkivallasta ei etene syytteeseen tuntemattomista syistä.

Asiantuntijaryhmä kehottaa viranomaisia ryhtymään kaikkiin mahdollisiin toimiin sen varmistamiseksi, että naisiin kohdistuvien rikosten tutkinnat tehdään nopeasti ja että tehokas syytteeseenpano turvataan.

Raportin mukaan Suomen pitäisi lisätä naisille tarkoitettujen turvakotien määrää ja kapasiteettia. Lisäksi pitäisi varmistaa, että erilaisen syrjinnän kohteeksi joutuvien naisten, mukaan lukien saamelaisten ja päihteitä käyttävien naisten, tarpeet huomioidaan niissä, raportissa sanotaan.

Raportissa esitetään huoli turvakotien riittämättömyydestä saamelaisten kotialueella.

Ryhmä kannustaa Suomea luopumaan sovittelusta perheväkivaltatapauksissa. Se huomauttaa, että sovittelumenettelyn aloittaminen ei saa johtaa esitutkinnan ennenaikaiseen keskeyttämiseen ja todisteiden puutteelliseen keräämiseen.

Asiantuntijaryhmän jatkuvana huolenaiheena on, että esimerkiksi tuomareille ja syyttäjille ei ole pakollista täydennyskoulutusta Istanbulin sopimuksesta.

– Vaikka moni saa jonkinlaisen peruskoulutuksen, jatkokoulutus on edelleen vapaaehtoinen, mikä vaikuttaa haitallisesti heidän ymmärrykseensä ja tietämykseensä naisiin kohdistuvan väkivallan eri muodoista, raportissa sanotaan.

Suomea kehotetaan myös korjaamaan järjestelmällisen tiedonkeruun puutteita rikosprosessin eri vaiheissa naisiin kohdistuvan väkivallan kohdalla.

Tuoreimman Eurobarometri-kyselyn mukaan suomalaisista 16 prosenttia on täysin tai jokseenkin samaa mieltä väitteen kanssa, että jos nainen joutuu seksuaalisen väkivallan uhriksi päihtyneenä, hän on ainakin osittain vastuussa siitä.

Esimerkiksi Ruotsissa näin ajatteli huomattavasti harvempi, vain kahdeksan prosenttia vastaajista.

Selvästi EU-maiden keskiarvoa useammin Suomessa ajatellaan, että naiset liioittelevat hyväksikäyttöä tai raiskauksia koskevia väitteitä. Suomessa täysin tai jokseenkin samaa mieltä oli 29 prosenttia vastaajista, kun kaikissa EU-maissa osuus oli 17 prosenttia. Ruotsissa näin ajatteli 18 prosenttia vastaajista.

11 prosenttia suomalaista piti hyväksyttävänä ainakin tietyissä olosuhteissa, että mies läimäyttää joskus vaimoaan tai naisystäväänsä. Koko EU:n alueella vastaavasti ajattelevien osuus oli seitsemän prosenttia ja Ruotsissa neljä.