Suomalaisten mottimestareiden taidonnäyte – Neuvostoliitto teki viimeisen suuren hyökkäyksensä Ilomantsissa
Jatkosota kesti virallisesti syyskuuhun 1944, mutta pahin oli voitettu jo elokuun alkupuolella.
Neuvostoliitto teki viimeisen suuren hyökkäyksensä 26. heinäkuuta 1944 Ilomantsissa. Ilomantsin taistelut kestivät elokuun 13:een.
Tästä hyökkäyksestä tuli perjantaina kuluneeksi tasan 80 vuotta.
Neuvostoliiton mielenkiinto oli tuossa vaiheessa Saksan voittamisessa, ja Suomen rintamalla haluttiin siksi nopea voitto, jotta joukot saataisiin saksalaisia vastaan. Kesäkuussa alkanut suurhyökkäys Kannaksella ja Syvärillä sai suomalaiset vetäytymään, mutta lopulta suomalaisten torjuntavoitot jäädyttivät rintamatilanteen.
Ilomantsissa Neuvostoliiton asevoimat eli puna-armeija hyökkäsi kahden divisioonan voimalla tavoitteenaan vallata tärkeä Ilomantsin tienristeys. Näin puna-armeija pääsisi etenemään Suomen VI armeijakunnan selustaan, joka oli pysäyttänyt neuvostojoukkojen aiemman hyökkäyksen.
Suomalaisia tilapäisjoukkoja alueella hyökkäystä vastaan johti kenraalimajuri Erkki Raappana. Hänen komennossaan olivat 21. prikaati, ratsuväkiprikaati sekä kaksi pataljoonaa käsittänyt osasto Partinen, joka oli saanut nimensä komentajaltaan everstiluutnantti Väinö Partiselta.
Alussa Suomen miesvahvuus oli 7500 sotilasta, kun taas Neuvostoliitolla oli Ilomantsin hyökkäykseen tarkoitettuja joukkoja 16 000. Loppua kohti molemmat saivat täydennyksiä.
Suomalaiset kävivät ehkä uhkarohkeastikin vastahyökkäykseen, jonka tavoite oli kaksipuolinen, kaksinkertainen saarrostus.
Suomalaiset onnistuivat ja saivat saarrettua kummankin neuvostodivisioonan omaan mottiinsa. Alue oli kaikkiaan noin neljäkymmentä kertaa kolmekymmentä kilometriä.
Motilla tarkoitetaan sotatermistössä aluetta, jolle vihollinen on onnistuttu saartamaan.
Suomalaiset alkoivat palastella motteja pikkuhiljaa aiheuttaen Neuvostoliitolle raskaita tappioita.
Neuvostoliitto lähetti apujoukkoja, mutta Suomi torjui nämä.
Lopulta Neuvostoliitto tajusi tilanteen toivottomuuden. Neuvostojoukkojen rippeet onnistuivat murtautumaan suomalaislinjojen läpi itään. Puna-armeijalta jäi suuri määrä raskasta kalustoa suomalaisten sotasaaliiksi.
Suomalaisarvion mukaan menestyksekkäissä Ilomantsin taisteluissa kuoli alle 300 suomalaista ja yli 3000 neuvostoliittolaista. Haavoittuneiden lukumäärät olivat Suomella 1300 ja Neuvostoliitolla 3450.
Jatkosodan suuret taistelut olivat tauonneet, mutta Lapin sota saksalaisia vastaan olisi vielä edessä. Välirauha Neuvostoliiton kanssa tulisi syyskuussa, ja Pariisin rauhansopimus 1947 vahvistaisi Suomen uudet rajat sekä muut rauhanehdot. Sotien myötä Suomi menetti Karjalan kannaksen, muita Karjalan osia, osia Sallasta sekä Petsamon.