Elokapinan tempaus mittaa, kuinka paljon häiriötä mielenilmauksella saa aiheuttaa – Asiantuntija: "Häiriön voi tässä yhteydessä nähdä myös symbolisena"
Kumpi on suurempi häiriö helsinkiläisille: ilmastokriisi vai Mannerheimintien katkeaminen Helsingin keskustassa? Saako ilmastoliike Elokapina aiheuttaa Mannerheimintiellä häiriötä siksi, että sen mielestä meneillään on myös jokin paljon suurempi kriisi?
– Häiriön voi tässä yhteydessä nähdä myös symbolisena. Ilmastokriisi itsessään on häiriö, johon pienemmällä häirinnällä suunnataan huomiota, sanoo yliopistonlehtori Teppo Eskelinen Itä-Suomen yliopistosta STT:lle.
Elokapinan viime kesältä tutut ja nyt jälleen kymmeneksi päiväksi suunnitellut mielenosoitukset Helsingin ytimessä ovat herättäneet närkästyneitä kommentteja siitä, kuinka paljon nimenomaan häiriötä mielenilmauksella saa aiheuttaa.
Helsingin yliopiston apulaisprofessori Tuomas Ylä-Anttila sanoo keskustelun sisältäneen monia ylilyöntejä.
– Mielenosoituksia tai edes kansalaistottelemattomuutta ei voi kieltää. Ne ovat keskeinen osa demokratiaa.
Elokapina vaatii ilmasto- ja ympäristöhätätilan julistamista ja ilmastotoimien nopeuttamista.
Ylä-Anttila korostaa, etteivät Elokapinan esittämät konkreettiset vaatimukset ole ”hirveän radikaaleja tai ihmeellisiä”. Monet niistä on jo kirjattu Suomenkin ilmastotavoitteisiin, mutta liikkeen mielestä muutosten vauhti ei ole riittävän nopea.
Jos mielenosoituksen yhteydessä syntyvä keskustelu keskittyy mielenosoittajien taktiikoihin eikä mielenosoituksen viestiin, palveleeko protesti tarkoitustaan?
Eskelisen mielestä Elokapinan tapauksessa kyllä – siitäkin huolimatta, ettei Elokapinan julkilausuttuja tavoitteita ole täysimääräisesti ja liikkeen toivomalla nopeudella toteutettu.
– Poliittisessa julkisuudessa keskeistä on se, mistä suunnasta tulee haaste, johon poliitikot kokevat tarvetta vastata. Elokapina on onnistunut luomaan sellaista keskustelua, että ilmastokriisi on haaste, joka on agendalla ensisijaisena.
Ylä-Anttila huomauttaa, että Elokapinalle ei tietenkään tule yllätyksenä, että sen valitsemat taktiikat herättävät keskustelua.
Jos ryhmä suostuisi poliisin ehdotukseen siirtää mielenosoitus vilkkaalta liikenneväylältä Kansalaistorille, huomioarvo olisi todennäköisesti merkittävästi vähäisempi. Tämän liike itsekin verkkosivuillaan toteaa perustellessaan paikkavalintojaan.
Eskelinen kuvailee Elokapinan toimintaa perinteiseksi kansalaistottelemattomuudeksi. Tällöin tottelemattomuus toteutetaan omilla kasvoilla, symbolisesti ja seuraukset hyväksyen.
– Lakia ehkä rikotaan, mutta rikkomisen mahdolliset seuraukset ollaan valmiita kantamaan.
Eskelinen painottaa, että lakia voi rikkoa monella eri tavalla. On eri asia tehdä se avoimesti ja omilla kasvoilla kuin piilossa ja kiinni jäämistä välttäen.
– 90-luvun turkistarhaiskujen jälkeen julkisessa keskustelussa kaivattiin Koijärven kaltaista perinteistä kansalaistottelemattomuutta. On jännä, että kaipuu on nyt unohdettu, kun sellaista toimintaa on saatu.
Omilla kasvoillaan toimiminen tuo Ylä-Anttilan mukaan mielenosoitukselle uskottavuutta. Suomessa itsensä likoon laittaminen ei tosin ole likimainkaan niin vaarallista kuin se maailmalla voi olla.
Viime kesänä tosin poliisi käytti Helsingin Kaisaniemessä Elokapinan rauhanomaisia mielenosoittajia vastaan pippurisumutetta, mitä Ylä-Anttila kuvailee selkeäksi virheeksi.
– Elokapina osoittaa olevansa tosissaan sillä, että vaikka liike on joutunut poliisin väkivallan kohteeksi aiemmin, se menee kadulle uudestaan. Mielenosoittajat näyttävät, etteivät he välitä, vaikka tulisivat pidätetyksi tai saisivat turpaan.
Se, että mielenosoittajat laittavat itsensä alttiiksi väkivallalle, ei tarkoita mielenosoittajien itsensä olevan valmiita väkivaltaan. Ylä-Anttila pitää merkittävänä sitä, kuinka vahvasti Elokapina on sitoutunut väkivallattomuuteen.
– Se, että joku kutsuu heitä terroristeiksi, on aivan fuulaa. Terrorismi on nimenomaan väkivallalla kauhun herättämistä, eikä tällä ole mitään tekemistä terrorismin kanssa.
Sekä Eskelisen että Ylä-Anttilan mielestä oleellisen tärkeää on, ettei poliisi kohtele mielenosoittajia väkivallalla. Eskelinen huomauttaa, että laki ei sanele poliisin toimintatapoja sellaisenaan, vaan tilanteisiin liittyy aina harkintaa ja tulkintaa.
– Ei ole kenenkään etu, että mielenilmaisuja ruvetaan väkivallalla lopettamaan. Väkivaltaahan esimerkiksi kaasun käyttö on.
Ylä-Anttila sanoo, että rajanvetoja tehdään jatkuvasti. Mistään äärimmäisyyksistä ei ole kyse: hän muistuttaa, ettei kukaan kannata sitä, että koko kaupunki lähtee kaduille kuukaudeksi hulinoimaan tai että poliisi ei saisi missään tilanteessa tehdä mitään.
Äärimmäistä ei ole myöskään se, että mielenosoituksen vuoksi joutuu vaikkapa muuttamaan autoilureittiään väliaikaisesti.
– Sanan- ja ilmaisunvapaus ja mielenosoittamisen oikeus ovat niin keskeisiä oikeuksia, että jonkin verran häiriöitä pitää sietää, Eskelinen toteaa.
Suomessa mielenosoituskulttuuri on sekä Ylä-Anttilan että Eskelisen mielestä kansainvälisesti vertailtuna hyvin rauhanomainen. Eskelinen sanoo Suomen olevan yhteiskuntana hyvin organisoitunut ja lakiuskoinen.
– Etelä- ja Keski-Eurooppaan verrattuna olemme huonosti tottuneet näkyvien mielenosoitusten kulttuuriin. Ajatus siitä, että merkittävä häiriö liikenteelle on vähemmän tärkeä asia kuin keskeinen perusoikeus osoittaa mieltään, on Suomessa vielä vähän haussa.
Eskelisen mielestä Suomessa voidaan kärjistetysti puhua ”alamaismentaliteetista”.
– Tämä on varmasti myös sukupolviasia. Keski-ikäisissä ja vanhemmissa sukupolvissa on huonommin tietoa kansalaisten oikeuksista osoittaa mieltään.
Ylä-Anttilan mukaan Suomessa on perinteisesti ajateltu, että muutokset on saatava aikaan vakiintuneen poliittisen järjestelmän kautta. Oikeus osoittaa mieltä on kuitenkin olemassa juuri siksi, ettei kaikilla ole samanlaista pääsyä vallan ytimeen.
Eskelinen kannustaa liikennehaittojen vuoksi ärtyneitä hetkeksi – vaikka liikennehaitan ajaksi – pysähtymään ja pohtimaan Elokapinan viestiä. Lisäksi hän muistuttaa, että kyse on myös meidän kaikkien, ei vain yksittäisen ilmastoliikkeen oikeuksista.
– Julkisessa keskustelussa tulee usein esiin kysymys siitä, että ai voisiko kuka tahansa mennä tuonne kadulle. Vastaus on kyllä, sinäkin voisit.