Sunfaraa ja hurraa! – Oolannin sota oli alun perin aivan toisenlainen laulu
”Ja se Oolannin sota oli kauhia, hurraa, hurraa, hurraa!
Kun kolmella sadalla laivalla
seilas engelsmanni Suomemme rannoilla
sunfaraa, sunfaraa…”
Kukapa ei tuntisi Oolannin sota -laulua. Engelsmanni aikoo ampua Bomarsundin linnoituksen eli fästninkin murskaksi ja ottaa sen sotaväen fangiksi. Vastaan nousevat Suomen poijjat ampuvat niin, että fästninkin muurit ne kaikuvat ja Oolannin rannat ne raikuvat.
Sunfaraa ja hurraa!
Laulusta syntyy helposti kuva, että suomalaiset ampuvat ja voittavat taistelun. Engelsmanni ei voi kuin pötkiä pakoon.
Tosiasiassa fästningin puolustaminen ei onnistunut.
Bomarsundin taistelu Ahvenanmaalla alkoi 170 vuotta sitten, 8. elokuuta 1854. Englantilaiset ja ranskalaiset joukot valloittivat Bomarsundin linnoituksen viikon kestäneen piirityksen ja pommituksen jälkeen ja räjäyttivät linnoituksen, ettei Venäjä voisi enää käyttää sitä.
Venäläinen ja suomalainen sotaväki otettiin vangiksi, ja koko joukko suomalaisia joutui puoleksitoista vuodeksi Englantiin.
Todennäköisesti tällä vankimatkalla syntyi myös laulu Oolannin sodasta. Se vain oli alun perin hyvin erilainen kuin se laulu, jonka myöhemmät polvet ovat oppineet tuntemaan.
Laulun alkuperää vuosien ajan selvittäneet Jerker Örjans ja Pirjo-Liisa Niinimäki julkaisivat keväällä 2023 kirjan aiheesta.
Seura-lehti kertoi Örjansin ja Niinimäen tutkimusmatkasta laulun historiaan artikkelissaan heinäkuussa 2023. Molemmat olivat kiinnostuneet laulusta erikseen, ja löysivät myöhemmin toisensa ja jakoivat selvitystöidensä kokemuksia.
Turistioppaana toiminut Örjans joutui usein ihmettelemään suomenkielisiä Bomarsundin-vierailijoita, jotka alkoivat laulaa linnoituksen raunioilla outoa, reipasta kappaletta. Oolannin sota ei ole Ahvenanmaalla juurikaan tuttu laulu, ja Örjans kiinnostui siitä.
Toimittaja ja kansanperinteen tutkija Niinimäki oli samoihin aikoihin 2000-vuosikymmenellä saanut käsiinsä Rengosta (nyk. Hämeenlinnaa) löytyneen vanhan ruskeakantisen vihon. Kellastuneilla sivuilla oli vuosilukuja, jotka kertoivat sen olleen käytössä 1850- ja 1860-luvuilla.
Vihossa oli laulun sanoja. Pian selvisi, että ne olivat todennäköisesti Oolannin sodan alkuperäiset sanat.
Sanat olivat paljon realistisemmat kuin myöhemmin tunnetuksi tulleet. Tappio ja vankeus olivat sanoissa mukana.
Örjans ja Niinimäki löysivät toisensa, kun Niinimäki kuuli Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kautta, että Örjans-niminen ahvenanmaalainen selvitti samaa asiaa kuin hänkin.
Sattumalta Niinimäki löysi aivan toista tutkimusta tehdessään Seuran mukaan nuottikirjan, jossa oli saatekirje. Kirje kertoi nuottien kuuluneen Johan Walleniukselle, joka oli osallistunut Oolannin sotaan ja joutunut Englantiin sotavangiksi.
Kirjeessä kerrottiin, että Wallenius oli usein laulanut erästä tiettyä laulua, jonka sanat olivat kirjeessä mukana. Laulu oli sama kuin Rengon vihkosessa.
Tietokirjailijakaksikon mukaan laulu on todennäköisesti syntynyt sotavankien keskuudessa Englannissa ja osa säkeistöistä matkalla sieltä pois. Englantilaiset pitivät suomalaisia Venäjän keisarin valtapolitiikan uhreina ja kohtelivat suomalaisia vankeudessa hyvin, mikä näkyy sanoissa.
Myöhemmät sanat olivat 1800-luvun ja 1900-luvun alun tyypillistä kansallisromanttista kaunistelua. Sivistyneistö halusi ylevämpiä viestejä lauluihin, ja sitä kautta Oolannin sota näki päivänvalon noin vuonna 1909 nykyään tunnetuilla sanoilla.
Alkuperäiset sanat olivat realistisemmat ja tunnustivat tappion. Sanat menevät seuraavasti:
Ålandin sota laulu (Lähde: Yle 12.6.2013)
1. Ah kuin muistu mielehen, hurraa, hurraa, hurraa,
toi Olandin sota surgia, Jostam tahdon kirjoittaa, sunka fralla
2. Suomen poikia muutamii
vietiin Olandin fästinkii, ja sinne tuli vihollisii
3. Kuin poijat ne lähtiväd sotimaan
Vihollista vastaan ottamaan ja isäns maata varjelemaan
4. Ensi kerran kesäkuus
Sota alkoi angara, josta mä tahdon kirjoittaa
5. Kahden sadan laivan kans
Tulivat Olantin fästingin all, franskalaine ja engetesman
6. Vuored ja laaksod ne kaikuivad
kuin Suomen [poijat] ampuivat, ja vihollista vastaan ottivad
7. Franskalaine ja engelisman
Rupesivad paasi[i]n ambumaan, ja fästinkin sisälle stormaamaan
8. Sit käsky se kiiruust annettiin
Ja paasi[i]n kovasti ammuttiin ja vihollisii paljon surmattiin
9. Woi surkia voi kauhia
vihollisen kuolemaa, kuin Suomen [poijat] surmasit
10. Waan mitäs auttoi poikien
Kuin franskalainen ja engellesman Stormasi monen tuhannen kans
11. Sit poijat ne kovin vihastui
Kuin armo flagu nostettiin, ja viholliselle portit aukaistiin
12. Poijat ne olivat kiukkuisii
Stusarins ja hukarins maahan kaikki paiskasit
13. Kuudestoista päivä elokuusa
Fangiksi otti engelisman, ja poies kuljetti laivan kans
14. Sit poikia poies kuljetettiin
Masinan kanssa Englantiin Levesin kaupunkiin arestiin
15. Siell olivat poijat arestis
Vuosi ja kahdeksan kuukautta Englantin kuningan hallussa
16. Sit käsky se tuli keisarilt
Että päästää poijat arestist ja isänsä maahan takaisin
17. Sit poijat ne hurras ja huusivat
Kuin Levesin kaupungist läksivät ja tulivaunui[hi]n astuivat
18. Ja poijat ne lauloivat lähteissä
Että Englantin valtakunta ihana tääl, mut isämme maa on ihanampi viel