Sote-pallo lentää nyt alueilta takaisin hallitukselle – "Säilyykö pelihuumori?"

Hyvinvointialueet

Keskustelu hyvinvointialueiden tilasta ja tulevaisuudesta käy kiivaana. Etenkin hallituksen riveistä hyvinvointialueiden taloudenpidossa on nähty ”moraalikatoa” ja sote-uudistusta on moitittu kalliiksi ja kankeaksi.

Etenkään keskustalaiset eivät tunnu syytöksiä nielevän.

Etelä-Savon hyvinvointialueen Eloisan aluehallituksen puheenjohtaja Heikki Laukkanen (kesk.) seuraa valtakunnan tason sote-keskustelua hämmentyneenä. Hän kokee, ettei se perustu tietoon, vaan on itse asiassa hyvin kaukana hyvinvointialueen arjesta.

Monimutkaisiin asioihin yritetään etsiä yksinkertaisia ratkaisuja, kuten sellaisia, että alijäämäisten alueiden yhdistämisellä saataisiin säästöjä, Laukkanen hämmästelee.

– Jos nyt alkanut kehitys halutaan alueilla pysäyttää, niin tällä keskustelulla se saadaan tehtyä. Käy kuten sote-uudistuksen odottamisessa – kunnat odottivat 10–15 vuotta ja välttivät isoja muutoksia, jotka olisi pitänyt tehdä.

Laukkasen mukaan puheissa pyörii lähinnä erikoissairaanhoito, vaikka moni muu asia kärsisi alueiden yhdistämisestä.

– Jos ajattelee vaikkapa vanhustenhuoltoa, joka on meidän maakunnassamme on iso juttu, niin henkilöstön saatavuus todennäköisesti huononisi.

Soten isossa kuvassa kohdalla valtio joutuu ensimmäistä kertaa vastuuseen tehdyistä päätöksistä, Laukkanen huomauttaa.

Tähän asti vastuun ovat kantaneet kunnanvaltuustot, kun ne ovat siirtäneet soteen rahaa muilta sektoreita tai myyneet omaisuuttaan, lakkauttaneet koulujaan tai nostaneet veroja.

– Ministeriöt ovat voineet ilmoittaa kansalaisille kaikkea hyvää ja säätää normeja, joita ei ole tarvinnut kokonaan rahoittaa, vaan kunnat ovat etsineet rahoituksen. Nyt tämä keskustelu on siirtynyt kunnanvaltuustoista valtiolle.

– Meillä (hyvinvointialueilla) ei mikään jousta, ja nyt valtion pitäisi myöntää, että raha ja normit eivät ole tasapainossa, Laukkanen sanoo.

Onko sote-uudistus hillinnyt jo kustannuksia? Tässäkin on toistaiseksi puolensa ja puolensa, Laukkanen näkee.

Palvelut uudistuvat, iso digiloikka on tehty. Kolmasosa Etelä-Savon hyvinvointialueen terveyspalveluista voidaan saada etäyhteydellä kotona. Samalla väki vähenee, joten osasta kiinteistöneliöitä voi luopua lähivuosina.

– Toimitiloja on kolmasosa liikaa siihen nähden, mitä me tarvitsemme noin kymmenen vuoden päästä. Eli rakenteessa tapahtuu, mutta ei vielä puolessatoista vuodessa.

Laukkanen kertoo, että sote-uudistuksen käynnistyessä kustannuksia oli kuitenkin paljon. Palkat nousivat ja tuli inflaatio. Henkilöstöpula johti vuokratyön lisääntymiseen. Sopimukset piti neuvotella uusiksi hyvinvointialueille.

– Esimerkkinä voin sanoa, että kun ostimme tuhat vanhusten asumispaikkaa, niin ostopalveluiden kulut olivat nousseet yli neljänneksen.

Laukkanen kokee, että kaikista näistä seikoista huolimatta monet tuijottavat vaikkapa hyvinvointialueiden hallintokuluja.

– Ne ovat merkittävästi vähentyneet, sillä ennen näitä asioita käsiteltiin kahdentoista kunnan hallinnossa, hän huomauttaa.

Kristillisdemokraattien puheenjohtaja, maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah on todennut, että sote-rahoituslaki johtaa alueilla moraalikatoon, koska kannustinta menojen vähentämiseen ei ole.

Laukkasen mukaan tämä pidä paikkaansa ainakaan Eloisassa.

– Haastaisin ministereitä ja muita miettimään, että nyt ollaan jo lähellä sitä kysymystä, säilyykö pelihuumori, hän muotoilee.

– Nyt pitäisi säilyttää tekemisen ilo ja draivi. Mutta jos ollaan sitä mieltä, että kaikki on tehty väärin, niin haluavatko ministerit, että valtion virkamiehet johtavat koko toimintaa Helsingistä?

Laukkanen toteaa, että nyt on jo valittu ohjauksen kiristämisen tie.

– Mielestäni se suunta on väärä. Pitäisi antaa vapautta alueille ja luottaa siihen, että ne osaavat hakea oikeat ratkaisut.

Laukkasen mukaan alueiden on nyt pakko tuottaa ne palvelut, jotka on tiukasti normitettu, eikä muuhun välttämättä ole varaa.

– Se johtaa joissakin tilanteissa huonoihin ratkaisuihin.

Kokoomuksen kansanedustajan Ville Valkosen avaus aluevaltuustojen lopettamisesta (Yle) on Laukkasen mielestä tapa johtaa sote-keskustelua pois olennaisesta.

– Kun on vaikeaa puhua isoista asioista, niin yritetään saada sivuraiteita keskusteluun.

Laukkanen toki myöntää, että aluevaltuuston roolista tulee vaikea, jos sillä ei ole liikkumatilaa rahapulan ja valtion tiukan ohjauksen vuoksi.

– Sitten pitää kysyä, mistä ne päätöksentekijät tulisivat alueelle? Kuka heidät valitsisi? Haluaako joku, että valtiolle tulee 250 000 työntekijää lisää?

Laukkanen muistuttaa, että hyvinvointialueet ovat aika isoja.

– Me olemme pienemmästä päästä, mutta meillä on kuitenkin 8 000 ihmistä töissä, 200 toimipistettä, 35 hehtaaria toimitiloja ja 870 miljoonan euron budjetti. Sanotaan, että alueista tuli liian pieniä, mutta eivät nämä ihan pieniä organisaatioita ole.

Etelä-Pohjanmaalla aluehallitusta johtava ex-kansanedustaja Lasse Hautala (kesk.) näkee Laukkasen tavoin, että sote-uudistus ei välttämättä ole hillinnyt kustannuksia. Toisaalta syyt tähän ovat moninaiset, ja oikeallekin tielle on päästy.

Etelä-Pohjanmaan palvelutuotanto pelaa normaalisti, Hautala korostaa.

Lain velvoittamissa puitteissa ollaan hoitoon pääsyn ynnä muiden päivämäärärajojen osalta. Aluevaltuustossa ovat edustettuna yhtä lukuun ottamatta kaikki kunnat, ja sotekeskukset ovat hyvin saavutettavissa maakunnan joka kolkasta.

Hautala ei usko, että hyvinvointialueet voisivat saada lain vaatimia alijäämiä katettua velvoitetulla aikataululla. Rahapulan syiksi hänkin mainitsee inflaation, lainsäädännön määräämän kiinteistöjen vuokrakuvion sekä ennakoitua suuremmat sote-sektorin palkankorotukset.

– Rahapula on. Yritetään päästä eteenpäin, mutta en usko henkilökohtaisesti, että hyvinvointialueet Suomessa saavat katettua alijäämiä vuoteen 2026 mennessä.

– Ennustan sen jälkeen, että tullaan käymään arviointimenettelyjä, keskitytään alijäämän kattamisen aikatauluun ja kenties tehdään hyvinvointialuekohtaisia ratkaisuja siitä, millä aikataululla alijäämä on katettavissa, Hautala arvioi.

Hyvinvointialueiden yhdistäminen tuskin tuo säästöjä, Hautala pohtii.

– Pitää muistaa, että alueen kustannukset muodostuvat terveydenhuollosta ja sosiaalipalveluista, ikäihmisten palveluista ja niin edelleen, eikä palveluntarve vähene, se pikemminkin kasvaa koko ajan. Alueita yhdistämällä ei ole merkittäviä mahdollisuuksia saada säästöjä.

Hallinnon säästöt ja virtaviivaistaminen ovat aluehallituksen puheenjohtajan mielestä onnistuneet jo.

– Etelä-Pohjanmaalla oli vanhassa mallissa 11 eri sote-organisaatiota plus pelastuslaitos, nyt on yksi organisaatio. Alkuvuodesta laskin, että vanhassa mallissa sote- ja pelastusasioista oli päättämässä yhteensä noin 600 henkeä. Nykyisin, kun kaikki lasketaan mukaan, on 130 henkeä.

Hallinnon kustannusten arviointia ei ole Etelä-Pohjanmaalla erikseen vielä tehty, mutta Pirkanmaan esimerkki siitä, että luottamusorganisaation kustannukset ovat vain 0,15 prosenttia koko talousarviosta, antaa osviittaa.

– Olen vakuuttunut, että luottamushallinnon kustannukset ovat joka tapauksessa alentuneet, Hautala toteaa.

Myös Hautala kommentoi kokoomusedustajan esitystä aluevaaleista luopumisesta. Hän pitää erikoisena, että hallituspuolueen kansanedustajan mielestä keskeinen toimielin ja vaalit pitäisi lopettaa.

– Se merkitsisi aikamoista demokratian poistamista ja siirtäisi yhä rajummin valtion ohjaukseen koko sosiaali- ja terveyspalvelut. Toki ne ovat sitä taloudellisessa mielessä, mutta rakenteista päätetään alueilla.

Vaihtoehtoja sille, miten hallituksen pitäisi toimia, on erilaisia. Hautala pohtii mahdollisuutta ottaa vuokra-asetus auki, jotta alueet voisivat nopeammalla aikataululla tehdä rakenteellisia muutoksia ja luopua tarpeettomista tiloista.

– Joudumme vuokraamaan kaikki kuntien tilat ja antamaan kuuden prosentin pääomatuotot. Tämä sitoo ensi vuonnakin samaan tilanteeseen.

Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen Pohteen poliitikot niin ikään hämmästelevät julkista keskustelua hyvinvointialueuudistuksen epäonnistumisesta, hallinnon paisumisesta, johdon ja luottamushenkilöiden palkoista sekä kustannusten karkaamisesta.

He muistuttavat kannanotossaan, että hyvinvointialuemallissa kustannusten ja rahoituksen oli tarkoitus vastata toisiaan, mutta kustannuksia on kuitenkin siirtynyt enemmän kuin rahoitusta.

– Tämä on merkittävin syy hyvinvointialueiden alijäämäisyyteen toiminnan ensimmäisinä vuosina, Pohteesta huomautetaan.

Uudenmaan keskustalaiset aluevaltuutetut puolestaan kritisoivat kannanotossaan sitä, että Petteri Orpon (kok.) hallitus pitää itsepintaisesti kiinni alijäämien kattamisvelvoitteen täyttämisestä vuoden 2026 loppuun mennessä. Keskusta vaatii alijäämän kattamisvelvoitteen takarajan siirtämistä kahdella vuodella.