Sotarikollinen vai Naton ajojahdin uhri? – 20 vuotta sitten alkanut oikeudenkäynti herätti tunteita, eikä tuomiota koskaan luettu
Kaksikymmentä vuotta sitten, 12. helmikuuta 2002 Alankomaiden Haagissa alkoi sotarikosoikeudenkäynti, josta ei koskaan saatu ratkaisua.
Jugoslavian liittotasavallan presidenttinä vuosina 1997–2000 ja Jugoslaviaan kuuluneen Serbian tasavallan presidenttinä vuosina 1989–1997 toiminutta Slobodan Miloševićia syytettiin sotarikoksista.
Jugoslavian hajoamissotien sotarikoksia varten perustettu erillinen tuomioistuin on käsitellyt paitsi Miloševićin, myös muiden sotarikoksista epäiltyjen tapauksia. Tuomioistuin noudatti toisen maailmansodan jälkeen Nürnbergissä ja Tokiossa määritettyjä sotarikostuomioperiaatteita. Tuomioistuimen toiminta lopetettiin vuonna 2017.
Jugoslavian hajoamissodat liittyivät itäblokin hajoamiseen 1980-luvun lopulta alkaen.
Jugoslavia oli monella tapaa keinotekoinen rakennelma, sillä väestöllinen ja valtiollis-hallinnollinen tilkkutäkkimäisyys oli kasassa lähinnä sosialistisen hallinnon väkisin ylläpitämänä.
Kytevät itsenäisyyshalut loivat jyrkkää nationalismia, ja myös riitaisuutta lomittain asuvien väestöryhmien välille. Jugoslavian osavaltioista kovimmat itsenäisyyshalut oli Slovenialla, Kroatialla ja Kosovon albaaneilla, kun taas Miloševićin Serbia oli valmis säilyttämään serbivaltion yhtenäisyyden vaikka väkivalloin.
Sotia vauhditti myös talouden romahtaminen.
Hajoamissodat eivät olleet mikään yksittäinen tapahtuma, vaan pikemminkin eri sotien sarja. Melkein kaikkiin liittyi väkivaltaisia etnisiä puhdistuksia.
Miloševićia syytettiin Kosovossa, Kroatiassa ja Bosniassa tapahtuneista sotarikoksista. Tynkä-Jugoslavia, jonka presidentiksi Milošević oli julistautunut, käsitti Serbian ja Montenegron. Kosovo oli Serbian autonominen eteläinen maakunta, jossa albaaniseparatistit tavoittelivat itsenäisyyttä.
Sotilasliitto Nato tuki osaltaan albaanien pyrkimyksiä, ja toteutti laajoja pommituksia. Myös Naton on arvosteltu syyllistyneen vähintään väärinkäytöksiin, jopa sotarikoksiin. Serbit ja albaanit kohdistivat toisiinsa etnistä väkivaltaa.
Kosovo julistautui itsenäiseksi vuonna 2008. Serbia pitää Kosovoa edelleen omana autonomisena maakuntanaan. Kosovon on tunnustanut vajaa sata valtiota, mukaan lukien Suomi.
Serbien johtajana Milošević kantoi vastuun serbien toimista. Häneen kohdistuvien todisteiden löytäminen osoittautui kuitenkin hankalaksi.
Milošević pidätettiin 1. huhtikuuta 2001 syytettynä vallan väärinkäytöstä ja korruptiosta. Edellisenä vuonna Milošević oli joutunut luopumaan vallasta, ja lopulta kesäkuussa 2001 Serbian hallitus luovutti tämän Haagiin.
Oikeudenkäynti alkoi 12. helmikuuta 2002, ja venyi pitkäksi. Juristina Milošević toimi omana puolustusasianajajanaan.
Todisteiden puutteen lisäksi Miloševićin heikko terveys pakotti useisiin istuntojen lykkäyksiin, joista tuli hyvinkin pitkiä.
Milošević ei tunnustanut tuomioistuimen tuomiovaltaa. Hänen suosionsa kasvoi oikeudenkäynnin alettua, ja oikeudenkäynnin kritisoijat syyttivät oikeudenkäyntiä näytelmäksi, jonka tarkoitus oli oikeuttaa Naton toimet. Miloševićin mielestä oikeudenkäynti oli ”ilkeä ja vihamielinen hyökkäys”.
Milošević esitti myös todisteita Natoa vastaan. Tässä häntä auttoi myös salaisen poliisin arkistoihin päässyt ryhmä pääkaupunki Belgradissa.
Koska Milošević oli muodollisesti vain Serbian presidentti, tuomioistuimen piti löytää todisteet siitä, että tällä oli komentovastuu käytännössä myös Kroatiassa ja Bosniassa. Tästä löytyi kuitenkin ainoastaan vähän todisteita.
Todisteiden puutteen on katsottu johtuneen Miloševićin tavasta toimia alaistensa kanssa luottamuksellisesti ja henkilökohtaisesti. Hänen vaikutusvaltansa on arvioitu olleen epävirallisesti vahvempaa kuin mihin hän virallisia teitä olisi kyennyt. Mahdollisesti hänen tukijansa hajoavan Jugoslavian alueella osaltaan vaikeuttivat todisteiden hankintaa.
Oikeudenkäynti ei koskaan päässyt tuomiovaiheeseen. Milošević kuoli 64-vuotiaana sydänkohtaukseen sellissään 11. maaliskuuta 2006. Hän ei ollut suostunut syömään hänelle määrättyjä sydänlääkkeitä.
Miloševićin veli syytti tuomioistuinta kuolemasta. Moni Miloševićin tukija tai Naton vastustaja syytti tuomioistuinta pyrkimyksestä ottaa tämä hengiltä uuvutustaistelun avulla.
Kuitenkin Miloševićin kuolema oli arvovaltatappio myös tuomioistuimelle kaikkien vuosien jälkeen. Myös sodassa vastapuolella ollut Nato koki arvovaltatappion. Tuomiovaiheeseen juttu olisi edennyt alkukesästä. Jäljellä oli enää 50 oikeudenkäyntipäivää.
