Siika-aho hallituksen sotkuista: Kokoomus kärsii Tukholman syndroomasta – "Eihän tämä johtajuutta osoita"

Keskustan puoluesihteeri Antti Siika-Ahon mielestä pääministeripuolue kokoomus kärsii hallituksessa eräänlaisesta Tukholman syndroomasta.

Siika-ahon mukaan se näkyy niin hallituksen politiikassa kuin pääministeri Petteri Orpon (kok.) suhtautumisessa hallituskumppaneiden loputtomiin irtiottoihin.

– Orpo hokee iskulauseita hallituksen yhtenäisyydestä, vaikka kilometrien päähän näkyy että Orpon pelisääntökeskustelut eivät hallituskumppaneita hetkauta, Siika-aho lataa.

Puoluesihteeri muistuttaa, että aiemmin syksyllä valtiovarainministeri Riikka Purra (ps.) veti maton Orpon jalkojen alta hallituksen rasisminvastaisen kampanjan lanseerauksen yhteydessä.

– Perjantaina KD otti Purrasta mallia, ja nöyryytti Orpoa kertomalla eriävästä mielipiteestään hallituksen ulkopolitiikkaan samalla, kun Orpo vakuutteli median edessä hallituksen kristallinkirkasta yhtenäisyyttä ulkopolitiikassa, Siika-aho sanoo viitaten Sari Essayahin (kd.) irtiottoon.

Tukholma-syndroomalla tarkoitetaan perinteisesti psykologista tilaa, jossa panttivangeille tai muulla tavoin vastentahtoisesti vangituille ihmisille kehittyy myötämielinen suhtautuminen kaappaajiinsa.

Nimitys on saanut alkunsa vuonna 1973 tapahtuneesta Tukholman Norrmalmstorgin pankkiryöstöstä ja sitä seuranneesta panttivanki- ja piiritystilanteesta.

Siika-ahon mukaan kokoomus on hallituksessa eräänlaisessa panttivankiasemassa, jossa se joutuu puolustelemaan kumppaniensa irtiottoja.

– Johtajuudesta luopumisen lisäksi perussuomalaisten panttivankina kokoomus hylkää hallituskauden alussa julistamiaan arvoja ja puolustaa pontevasti työperäisen maahanmuuton kiristyksiä, vaikka Suomi tarvitsee lisää veroja maksavia työntekijöitä elintasoamme ylläpitoon sekä elinkeinoelämän ja palvelujen pyörittämiseen, Siika-aho sanoo.

Keskustan puoluesihteeri sanoo olevansa erityisen huolissaan myös tiedoista, joiden mukaan Suomen kuva ulkomaalaisten työntekijöiden silmissä heikkenee ja suomalaisten yritysten rekrytointi ulkomailta näin vaikeutuu.

– Toinen syndrooman oire on sekin, että valtionvarainministeri linjaa pääministerin ohi uusiksi hallituksen talouspolitiikan kulmakiviä ja ulkomaankauppaministeri ulkopolitiikan linjaa, hän jatkaa.

– Pääministeri siunaa sivusta nämä hallitusohjelman uudelleenkirjoittamiset. Eihän tämä johtajuutta osoita. Asiat ovat sitä miltä ne näyttävät.

Kolmantena eräänlaisena Tukholman syndrooman oireena Siika-aho pitää hallituksen ennakoimatonta energialinjaa. 

Hänen mukaansa investoijat eivät osaa ennakoida mihin suuntaan Suomi kulkee.

Siika-ahon mukaan hallitus heikentää kotimaisen biokaasun investointiedellytyksiä liikennepolttoaineeksi. Vihreän siirtymän investoinneista ei saa hänen mukaansa edes puhua, vaikka Suomi kaikkine kilpailijamaineen hakee uutta teollista kasvua juuri vihreästä siirtymästä.

– Tämähän on aivan kestämätöntä työllisyyden ja talouden kannalta, Siika-aho summaa.

– Ehkä kaiken kulminoi se, että energia-asioista vastaava ministeri pyristelee pois kaappaajiensa luota kaupunginjohtajaksi. Panttivanki (Kai) Mykkänen (kok.) pakenee, mutta Orpo jää hokemaan miten kristallinkirkkaan mukavaa kokoomuksella PS:n ja kumppaneiden kanssa onkaan.