Saamelaiskäräjälakia tuskin viedään eduskunnan käsittelyyn ilman hallituksen yksimielisyyttä, hallituslähde arvioi
Jo kolmas hallitus putkeen on epäonnistumassa saamelaiskäräjälain uudistamisessa, sillä aika alkaa loppua lainsäätäjiltä kesken.
Jotta laki ehdittäisiin uudistaa vielä tällä hallituskaudella, esitys pitäisi antaa eduskunnalle viimeistään 17. marraskuuta, oikeusministeriön neuvotteleva virkamies Yrsa Nyman sanoo.
– Vielä on pieni mahdollisuus saada asia eteenpäin, mutta aika käy kyllä vähiin.
Mediatietojen mukaan lain uudistamisen esteenä on keskusta. Lokakuun lopulla pääministeri Sanna Marin (sd.) sanoi A-studiossa pohtivansa, kuinka kauan hallitus pyrkii löytämään yksituumaisuuden, jolla varmistetaan, että eduskunnassa on riittävä tuki lain läpimenemiseen.
Toisena vaihtoehtona olisi antaa esitys eduskuntaan ilman hallituksen yksimielisyyttä. Tähän liittyy kuitenkin epävarmuutta siitä, menisikö esitys eduskunnassa läpi.
STT:n haastattelema hallituslähde sanoo, että hallituksen pyrkimyksenä on vielä löytää ratkaisu, jotta esitys voitaisiin viedä eduskunnalle yksimielisenä. Monta isoa kysymystä on kuitenkin vielä avoinna, lähde arvioi. Suurimmat kipukohdat koskevat vaaliluetteloon liittyviä seikkoja.
Lain viemistä eduskunnan käsittelyyn ilman hallituksen yksimielisyyttä lähde ei pidä kovin todennäköisenä.
– Edellytykset sille, että laki hyväksyttäisiin, ovat aika pienet. Jos esitys viedään eduskunnalle nyt ja se äänestetään nurin, samaa pakettia ei voida viedä enää seuraavalla hallituskaudella, vaan työ pitää aloittaa alusta.
Yksi suurista muutoksista, joihin lain uudistamisella pyritään, liittyy lain saamelaismääritelmään eli siihen, ketkä hyväksytään vaaliluetteloon ja ovat siten äänioikeutettuja ja voivat asettua ehdolle saamelaiskäräjävaaleissa. Seuraavat vaalit järjestetään syys–lokakuussa 2023.
Viimeksi kesäkuussa Suomi sai langettavan ratkaisun YK:n rotusyrjintäkomitealta rotusyrjinnän vastaisen yleissopimuksen loukkaamisesta. Ratkaisu liittyy korkeimman hallinto-oikeuden päätökseen sallia saamelaiskäräjien vaaliluetteloon ihmisiä vastoin käräjien vaalilautakunnan arviota.
Kun vaaliluetteloon valitaan muita kuin saamelaisia, saamelaispolitiikan tavoitteet muuttuvat, Oulun yliopiston Giellagas-instituutin saamelaiskulttuurin professori Veli-Pekka Lehtola sanoo.
– Viime vaaleissa saamelaisia äänioikeutettuja oli kolmisentuhatta. Kun sinne tulee muutama satakin uutta ihmistä, se alkaa jo vaikuttaa käräjien politiikkaan.
Ajan myötä vaikutukset kertaantuvat, koska myös vaaliluetteloon hyväksyttyjen lapsilla on oikeus päästä vaaliluetteloon.
Oikeusministeriön Nyman sanoo, että alkuperäisen suunnitelman mukaan esityksen piti edetä eduskunnan käsittelyyn jo viime syksynä. Silloin lakimuutokset olisivat ehtineet tulla voimaan ennen ensi syksyn saamelaiskäräjävaaleja. Nyt on kuitenkin vaalien kannalta jo liian myöhäistä.
– Vaikka esitys saataisiin vielä eduskuntaan ja se hyväksyttäisiin, vaaliluetteloa koskevat muutokset eivät ehdi tulla voimaan ajoissa seuraavia vaaleja ajatellen, Nyman sanoo.
Saamelaiskäräjävaalien siirtäminenkään ei enää tässä vaiheessa tule kyseeseen, sillä myös vaalien siirtoa koskeva esitys pitäisi antaa eduskunnalle 17. marraskuuta mennessä.
Tutkijat näkevät saamelaisten itsemääräämisoikeuden kannalta ongelmalliseksi erityisesti nykylain kolmannen pykälän niin sanotun lappalaiskriteerin. Sen mukaan saamelaisella tarkoitetaan myös henkilöä, joka on sellaisen henkilön jälkeläinen, joka on merkitty tunturi-, metsä- tai kalastajalappalaiseksi maa-, veronkanto- tai henkikirjassa.
Alkujaan kriteerin piti professori Lehtolan mukaan tukea lain kieliperusteista määritelmää, jonka mukaan henkilö on saamelainen, jos hän itse tai ainakin yksi hänen vanhemmistaan tai isovanhemmistaan on oppinut saamen kielen ensimmäisenä kielenään.
– Lappalaiskriteeriin piti tulla rajaavaksi vuosiluvuksi vuosi 1875 eli se noin 3–4 sukupolvea, mikä kieliperusteisessa määritelmässä on. Kirjaus lappalaiskriteeristä tehtiin lakiin kuitenkin ilman rajaavaa vuosilukua. Siten lakiin tuli epäsuhta, jota saamelaiskäräjät ei koskaan hyväksynyt.
Lappalaiskriteerin tarkoitus oli alun perin turvata saamelaisalueella vuoden 1875 jälkeen verolappalaisena eläneiden jälkeläisten oikeudet. Rajaavan vuosiluvun jäätyä laista pois se avasi Lehtolan mukaan ainakin tuhansille ihmisille mahdollisuuden hakea oikeutta äänestää ja asettua ehdolle saamelaiskäräjävaaleissa satojen vuosien päässä olevien sukujuurien perusteella.
Vanhoissa dokumenteissa merkintä ”lappalainen” ei tutkijoiden mukaan tarkoittanut etnistä saamelaista, vaan viittasi elinkeinoon.
Kyse ei ole vain vaaliluettelosta, vaan laajemmin saamelaisten itsemääräämisoikeudesta: saamelaiskäräjät ei voi itse päättää siitä, kuka on saamelainen, vaan valitukset vaaliluetteloon liittyvissä asioissa käsitellään lopulta korkeimmassa oikeudessa, Lehtola sanoo.
– Siellä suomalaiset virkamiehet tekevät ”kokonaisharkintaa” eli omassa piirissään pähkäilevät, että olisiko tuo saamelainen kun se harrastaa hillanpoimintaa.
Professori Lehtola on kirjoittanut useita teoksia saamelaisten itsehallinnosta ja sen kehittymisestä. Hänen mukaansa myös aiemmilla hallituskausilla poliitikkojen erimielisyydet koskivat nimenomaan vaaliluetteloa ja saamelaismääritelmää.
– Jostain syystä tässä asiassa ajatellaan, että kaikkien pitäisi olla yksimielisiä. Onko olemassa sellaista lakiuudistusta, josta kaikki olisivat yksimielisiä?
Lehtolan mukaan saamelaisten parissa on ollut pinnalla ajatus siitä, että esitys pitäisi viedä eduskunnan käsittelyyn ilman hallituksen yksimielisyyttä.
– Jos asia menisi eduskuntaan ja se käsiteltäisiin siellä, niin olisi olemassa eduskunnan näkemys asiasta ja jonkinlainen kannanotto asiaan.
Lehtola kuvailee tilannetta pitkään jatkuneeksi jäätyneeksi konfliktiksi. Lain käsittely ja sen eteneminen vaikuttavat hänen mukaansa merkittävästi myös totuus- ja sovintokomission saamaan luottamukseen ja toimintaan.
– Olen kuullut joidenkin ihmettelevän sitä, että toisella kädellä pidetään yllä konfliktia ja toisella kädellä ojennetaan totuutta ja sovintoa, Lehtola sanoo.
Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Tuomas Aslak Juuso ei vastaa suoraan kysymykseen siitä, pitäisikö esitys hänen mielestään viedä eduskunnan käsittelyyn ilman yksimielisyyttä hallituksessa.
– Totta kai saamelaiskäräjien puheenjohtajana toivon, että saamelaisten ihmisoikeudet edistyvät ja niitä kehitetään riippumatta erilaisista poliittisista realiteeteista. Odotan kyllä, että Suomessa toteutetaan ihmisoikeussopimuksia ja -velvoitteita. Kovin outoahan se olisi, jos Suomi ei toteuttaisi kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia, mitkä se on ratifioinut.
Juuso kehuu pääministeri Marinia siitä, että tämä on ollut aktiivisesti yhteydessä saamelaiskäräjiin sekä tavannut saamelaisia laaja-alaisesti.
– Se osoittaa pääministerin kykyä tunnistaa, että Suomi on rakennettu vähintään kahden kansan alueelle ja kahden kansan voimin. Pääministeri on ilmaissut oman tahtotilansa asiassa, ja minä uskon siihen, mutta totta kai tietynlaista tulosta tarvitaan. Uudistunut saamelaiskäräjälaki on saamelaiskäräjien tavoite.