Ryhmäpomo Kai Mykkänen: Kokoomuksen työntäminen oppositioon oli Rinteeltä looginen temppu

Hallitus kestää kehysriiheen saakka, kokoomuksen ryhmänjohtaja ennustaa.
Ryhmyrit-juttusarja

Kai Mykkänen on hiljattain törmännyt kahteen aitaan.

Ensimmäinen tälli suisti miehen polkupyörän satulasta. Tapaturman seurauksena saadut tikit on juuri poistettu kasvoista.

Toinen törmäys oli kuvaannollisempi. Se liittyi Mykkäsen ehdotukseen, jonka mukaan Suomen tulisi harkita aitarakennelmien pystyttämistä Venäjän vastaiselle rajalleen.

Lausuntoa seurasi välitön ryöppy naljailua ja ivaa.

– Ihan itse minä tähänkin aitaan törmäsin, vaikka kaipa olisi pitänyt jo ottaa opiksi, kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja naurahtaa.

Sitten Mykkänen vakavoituu. Hän huomauttaa, että myös Rajavartiolaitoksen päällikkö Pasi Kostamovaara on pohtinut ääneen raja-aidan tarpeellisuutta tilanteessa, jossa Suomi joutuisi Puolan kaltaiseen ahdinkoon.

Mykkänen lisää, että muutkin Venäjän EU-naapurit ovat turvautuneet raja-aitoihin.

– Kieltämättä kuitenkin harmitti se, että sosiaalisessa mediassa kommenttini irrotettiin kontekstista. Eihän somessa päde mikään journalistinen etiikka tai vastuu.

Taannoinen kohun poikanen on kuitenkin pientä verrattuna siihen totiseen paikkaan, josta Mykkänen löysi itsensä toukokuussa 2019.

Mykkänen oli matkalla EK:n yrittäjävaltuuskunnan tilaisuuteen, kun uutiset tavoittivat silloisen toimitusministeristön jäsenen.

Hallitustunnustelija Antti Rinne (sd.) oli tehnyt valintansa: yhtäjaksoisesti vuodesta 2007 hallituksessa istunut kokoomus jäisi oppositioon.

Kokoomusleirissä Rinteen päätöstä oli ehditty ounastella, mutta temppu oli kuitenkin järkytys.

– Kyllä se oli kivi päähän, kun meidät työnnettiin sivuun, Mykkänen muistelee.

Suurin osa kokoomuksen eduskuntaryhmästä ei ollut koskaan istunut oppositiossa.

– Nekin, jotka olivat kokeneet oppositiokauden, olivat yrittäneet unohtaa sen, Mykkänen sutkauttaa.

Hän myöntää, että alkua sävytti väkinäinen äyskiminen ja vallasta luopumisen tuska.

– Etenkään alkukaudesta emme voineet vaikuttaa Suomen asioihin juuri ollenkaan, kun hallitus ryhtyi puskemaan eteenpäin uutta ohjelmaansa.

Kai Mykkänen sanoo, että hallitustunnustelija Antti Rinne (kuvassa) arvioi keskustan olevan kokoomusta joustavampi hallituskumppani. Kuva: Jari Laukkanen

Ryhmyri kiistää väitteet, joiden mukaan kokoomus pelasi itsensä pihalle hallituksesta liian kovilla vaatimuksilla. Mitä ihmettä Rinteen pakeilla sitten tapahtui?

– Näin jälkikäteen ajateltuna Rinne teki aivan loogisen arvion. Hän halusi koota hallituksen, joka lisäisi voimakkaasti valtion menoja ja paikkaisi hyvinvointiyhteiskunnan puutteita miljardeilla velkaeuroilla.

Mykkänen pitää selvänä, että Rinne huomasi tunnustelujen edetessä, ettei velkaantumistahti sovi kokoomukselle.

– Ilmeisesti Rinne arvioi aivan oikein, että keskustan kanssa hän pystyy paremmin toteuttamaan linjaansa.

Lisäksi kokoomus olisi Mykkäsen mukaan ollut keskustaa vaikeampi hallituskumppani jo pelkän eduskuntaryhmänsä koon puolesta.

Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa kokoomus sai 38 paikkaa, kun keskusta joutui murskatappionsa myötä tyytymään 31 paikkaan.

Monesti sanotaan, ettei oppositiopuolueen rooli sovi kokoomukselle. Siihen nähden gallupeja johtavalla puolueella kuitenkin pyyhkii aika hyvin.

Mykkänen antaa hallitukselle kiitosta puolueensa kannatusharppauksesta.

– Monet jakavat huolemme siitä, että velkaelvytys nousukauden huipulla on kestämätöntä ja vastuutonta.

Vaalikauden alussa kokoomuksen tuskaa lisäsi entisestään se, että perussuomalaiset oli suurempi oppositiopuolue. Jussi Halla-ahon johtamat joukot olivat myös kovassa gallupnosteessa.

Sittemmin kokoomus on lyönyt kilpakumppaninsa mielipidemittauksissa.

Mykkäsen mukaan resepti perussuomalaisten voittamiseen on uskottavampi talouspolitiikka.

– Vaikka Jussi Halla-aho ja Riikka Purra ovat puhuneet velkavastuusta, perussuomalaisten eduskuntaryhmä on oikeasti vasemmistopopulistinen, Mykkänen sanoo ja viittaa puolueen edustajien äänestyskäyttäytymiseen esimerkiksi kokoomuksen esittämien työllisyystoimien osalta.

Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kai Mykkänen ja puheenjohtaja Petteri Orpo kertoivat 6. toukokuuta 2021 kokoomuksen kannasta EU:n elpymispakettiin. LEHTIKUVA / HEIKKI SAUKKOMAA

Mykkänen vakuuttaa, että kokoomuksen eduskuntaryhmässä on vihdoin syyskaudella vallinnut harmonia.

Meno on muuttunut huomattavasti sen jälkeen, kun alkuvuodesta ja kesän kynnyksellä kykypuolueesta kantautui riitasointuja vähän väliä.

Esimerkiksi pormestariehdokkuudesta Helsingissä luopunut Kirsi Piha väitti, että oikeistopopulistinen vähemmistö on ottanut puolueesta lujan otteen.

Juopa liberaalien ja konservatiivien välillä tuli näkyväksi, kun kokoomuksen sisäinen äänestäjäselvitys paljasti, että puolueen tärkein kamppailu äänestäjistä käytiin perussuomalaisten kanssa.

Tuolloin Helsingin Sanomille vuodettiin tietoja, joiden mukaan kokoomuksen johtopäätös oli kirkastaa perusporvallista viestiä.

Paljon toitotettu eurooppamyönteisyys sai puolestaan kolauksen EU:n elpymispaketin eduskuntakäsittelyn yhteydessä.

Kokoomustaustainen, Finanssiala ry:n viestintä- ja yhteiskuntasuhdejohtaja Tuomo Yli-Huttula summasikin taannoisessa Kanava-lehden analyysissaan, että kokoomuksen rivit ovat hajallaan EU-, maahanmuutto- ja ympäristöpolitiikassa.

Mykkäsestä draamaa on liioiteltu. Hänestä ryhmän sisäiset keskustelut eivät ole sen jännitteisempiä kuin Sipilän hallituksen kaudella.

– Ei ole mikään uusi asia, että meillä on ympäristöasioiden osalta edistyksellisempiä ja konservatiivisempia näkemyksiä. Se tuli hyvin ilmi viime kaudella, kun ajoin esimerkiksi kivihiilen kieltolakia rannikkokaupunkeihin. Siitä syntyi ryhmässä kiistaa.

Mykkäsestä on selvää, että puoluekentän blokkiutuminen on vahvistunut. Osa punnitsee äänestyspäätöstään kokoomuksen, perussomalaisten ja keskustan välillä.

– Vihervasemmistolainen blokki on kuitenkin erityisen tiivistynyt. Siinä näkyy kiistatta puolueiden identiteettien muutokset. On kuvaavaa, miten lähellä Sanna Marin (sd.), Maria Ohisalo (vihr.) ja Li Andersson (vas.) ovat toisiaan.

Ympäristövaliokunnan jäsenenä toimiva Mykkänen uskoo markkinatalouden voimaan löytää kestävää kehitystä kirittäviä ratkaisuja.

Jo lukiolaisena hän haaveili nykyisen kaltaisesta energiamurroksesta.

EK:ssa toimiessaan Mykkänen kielsi kertokäyttöastiat. Vuonna 2013 Mykkänen hankki ensimmäisen sähköautonsa, Nissan Leafin. Espoolainen muistelee monesti jännittäneensä –25 asteen pakkasessa, kestääkö akku Imatran ABC:lle asti.

Nykyisen kiesin akkukapasiteetti on jo tuplasti suurempi ja latauspisteitä on teiden varsilla ihan eri tavalla kuin kymmenisen vuotta sitten.

Nyt heitetään velkaryypyllä öljyä palaville laineille, kokoomusryhmyri Kai Mykkänen hämmästelee. LEHTIKUVA / VESA MOILANEN

Vihreitä Mykkänen syyttää naiivin idealistisesta suhtautumisesta julkiseen talouteen. Hänestä on ylipäätään huolestuttavaa, jos ilmasto- ja ympäristöasioiden korostaminen mielletään vasemmistolaiseksi.

– Silloin on ymmärretty fundamentaalisesti väärin, jos ympäristövastuu ja lastemme piikkiin velkaantuminen niputetaan yhteen.

Vihreät siis aiheuttaa Mykkäselle päänvaivaa, mutta ajat voivat muuttua.

– Huoltani lievittää se, että en tiedä, onko tällä vuosikymmenellä enää tarvetta vihreälle unilukkarille erillisenä puolueena.

– Maailmankuvassani on vähentynyt tarve sille, että vihreät olisivat tönimässä muita puolueita eteenpäin.

Viime aikoina moni EU:sta lähtöisin oleva aloite on aiheuttanut hampaiden kiristeltyä Suomessa.

Eduskunta on saanut pähkäiltäväkseen niin EU:n elpymispaketin, EU-komission taksonomiaehdotuksen kuin ilmastotoimien sosiaalirahastonkin.

Kotimaassa niiden ryöpyttämiseen on osallistunut myös kokoomus.

– Sellainen EU:n ylisääntely, jossa kerrotaan, kuinka leveät suojavyöhykkeet metsänhakkuussa pitää jättää, on tuhoon tuomittua ja kääntyy itseään vastaan.

Kokoomuksen EU-myönteisyys ei kuitenkaan ole Mykkäsen mukaan rapautunut. Eiväthän kaikki Helsingissä tehtävät päätökset välttämättä maistu esimerkiksi Kainussa asuvalle kansalaiselle, hän vertaa.

– EU on meille ankkuri, joka kertoo, uskaltaako Suomeen investoida vai onko tämä joku Venäjän rajamaa.

Lisäksi Mykkänen huomauttaa, että EU:n ulkopuolisena maana esimerkiksi hybridihyökkäyksen kohteeksi joutuminen olisi kylmää kyytiä.

Pääministeri Marin vihjasi tannoin Helsingin Sanomien haastattelussa sinipunan mahdollisuudesta. 

Miten on, kelpaako Mykkäselle demariyhteistyö?

– SDP:n pitää ymmärtää, että nousukaudella pitää lopettaa velkaantuminen, jotta taantumassa voidaan sitten elvyttää. Lisäksi työn ja yrittämisen verotuksessa pitää olla kevenevä suunta.

Nykyhallituksen talouspolitiikka saa Mykkäseltä odotetun kovan tuomion.

– Nyt heitetään velkaryypyllä öljyä palaville laineille. On hassua, että tänä päivänä joutuu varoittelemaan talouden kiihdyttämisestä, kun ottaa huomioon, että Suomen sodanjälkeinen taloushistoria oli yhtä inflaatiokierrettä.

– Tyhjästä voi nyhjäistä vuoden verran, mutta pidemmällä aikavälillä se räjähtää inflaatiokuplana.

Mykkänen tyrmää koronapandemian myötä yltyneet vaatimukset talouspolitiikan ohjasten höllentämisestä Suomessa ja Euroopassa.

– Vuosi sitten lähes kaikki ekonomistit olivat sitä mieltä, ettei inflaatiosta tarvitse olla huolissaan. Nyt jopa presidentti Joe Biden sanoo, että inflaatio jyllää Yhdysvalloissa liian kovaa.

– Jenkeissä tavarat ja palvelut olivat lokakuussa kuusi prosenttia edellisvuotta kalliimpia. Euroopassakin luku oli jo neljä. Samaan aikaan valmistaudumme ajamaan markkinoille 750 miljardia euroa elpymispaketin kautta.

Kai Mykkänen arvioi, että valtiovarainministeri Annika Saarikon ja hallituksen vasemmistopuolueiden tavoitteet on hyvin vaikea sovittaa yhteen. LEHTIKUVA / ANTTI AIMO-KOIVISTO

Keskustan tuskaa on helppo ymmärtää, Mykkänen sanoo.

– Toivotan keskustalaisille jaksamista, mutta haluan myös muistuttaa, ettei hallituksessa ole pakko olla.

Keskustan talousteeseissä ja puheenjohtaja Annika Saarikon persoonassa ei Mykkäsen mukaan ole mitään valittamista. 

Hän on kuitenkin pettynyt siihen, etteivät tiukat talouspuheet näy riittävästi hallituksen päätöksissä. 

Mykkäsen mielestä keskusta voi kaataa hallituksen vain todella suureen riitaan. 

Sellainen tuskin puhkeaa vielä joulunaikaan tai tammikuun aluevaalien alla. Keväällä saattaa kuitenkin rytistä. 

– Kohtalonhetki koittaa kehysriihessä. Silloin on kyse numeroista, joita ei pysty selittämään parhain päin. 

– Minun on vaikea nähdä, miten ministeri Saarikon kannat ja vasemmistopuolueiden vaatimukset olisi mahdollista sovittaa yhteen

Mykkänen puhuu kaihoisasti Sipilän hallituskaudesta, jolloin julkista taloutta tasapainotettiin ja työllisyyttä kohennettiin keskustan ja kokoomuksen “isänmaallisen yhteistyön” merkeissä. 

Ryhmänjohtaja myöntää, että perinteinen keskusta-aate puhuttelee. 

– Taloudellisen tasa-arvon yhdistäminen omistajuuteen, markkinatalouteen ja yrittäjyyteen – se on kunnioitettava lähtökohta.

Ryhmänjohtajana Mykkänen on totuttu näkemään puoluejohtaja Petteri Orpon rinnalla moittimassa hallitusta milloin mistäkin.

Voisiko Mykkänen kuvitella itsensä Orpon saappaisiin?

– Se tuntuu aika kaukaiselta ja vaikealta ajatukselta. Olen saanut seurata läheltä, minkälaista on olla puoluejohtaja – eikä ole käynyt kateeksi.

– Välillä ihan jo tässä ryhmänjohtajan tehtävässä ottaa liikaa itseensä, kun puheet tulkitaan tahallaan väärin. Sekään ei ole helppoa, kun omassa puolueessa on kinaa, jota joutuu sovittelemaan – tosin kiistoja syntyy kaikissa puolueissa aika ajoin.

Suomenmaa haastattelee Ryhmyrit-juttusarjassaan kaikkien eduskuntaryhmien puheenjohtajat.

Kuka?

Kai Mykkänen

  • Syntynyt vuonna 1979 Espoossa.
  • Koulutukseltaan valtiotieteiden maisteri (VTM).
  • Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja.
  • Valittiin eduskuntaan vuoden 2015 eduskuntavaaleissa Uudenmaan vaalipiiristä.
  • Sisäministeri 12.2.2018–6.6.2019.
  • Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri 22.6.2016–12.2.2018.
  • Työskennellyt mm. Sampo Pankin omistamassa ZAO Danske Bankissa Pietarissa ja Elinkeinoelämän keskusliitossa (EK).
  • Puheenjohtajana Suomen Lukiolaisten Liitossa vuonna 1999.