Puolueet eivät kerro äänestäjille riittävästi talouslinjoistaan, sanoo ohjelmat ruotiva professori: "Kädenväännöt jätetään hallitusneuvotteluihin"

Pääministerin paikkaa tavoittelevat puolueet eivät anna kansalaisille riittävästi tietoa omista talouslinjoistaan, sanoo taloustieteen professori Jouko Vilmunen.

Puutteellisiin tietoihin sisältyy se, miten puolueiden ajamat leikkaukset käytännössä kohdistuisivat kansalaisten elämään. Vaalien alla puolueet ovat sitoutuneet kilpaa ajatukseen, jonka mukaan velkaantuva valtiontalous pitäisi tasapainottaa seuraavan kahden vaalikauden aikana.

– Puolueille annetaan liikaa harkintavaltaa sen suhteen, mitä tullaan toteuttamaan. Emme saa vaalitaistossa selville, mitä ne aidosti tarkalleen haluavat tehdä. Kädenväännöt jätetään hallitusneuvotteluihin, Vilmunen sanoo.

Vilmunen on taloustieteen professori Turun yliopistossa. Hän on toiminut tällä vaalikaudella talouspolitiikan arviointineuvoston puheenjohtajana. Nelivuotinen tehtävä päättyy maaliskuun loppuun.

STT pyysi väistyvää puheenjohtajaa arvioimaan SDP:n, perussuomalaisten ja kokoomuksen talousohjelmia, joissa keinoista velkaantumisen lopettamisen saavuttamiseksi linjataan.

– Kaikkien ohjelmissa on paljon sellaista, ettei mennä riittävästi toimenpiteisiin, millä mitäkin saadaan aikaiseksi, Vilmunen sanoo.

Yksityiskohtaisin ohjelma löytyy professorin mukaan kokoomukselta.

Puolue on esittänyt kynnyskysymyksenään hallitusyhteistyölle, että valtiontaloutta pitää tasapainottaa ensi vaalikaudella kuuden miljardin edestä. Sen talousohjelmaan sisältyy miljardin ja puolen miljardin euron paloista koostuva lista, jolla se itse lunastaisi tavoitteen.

Kokoomus leikkaisi muun muassa asumistuesta, ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta ja yritystuista. Leikkauslistassa on mukana myös ylimalkaisempia paloja, kuten ”muut menosäästöt” miljardin euron edestä. Sen puolue kuittaisi ”tinkimällä vähemmän tärkeistä menoista”.

– Siellä on käytetty vanhaa temppua, että on otettu hihasta jokin luku. Niin pitääkin tehdä, että kaikki katsotaan läpi. Mutta mitä se tarkoittaa? Vilmunen kysyy.

Kahdeksan vuotta sitten koulutuslupaus-kampanjassa näppinsä polttanut kokoomus lupaa pitää koulutuksen, oikeuden ja turvallisuuden määrärahat erityissuojelussa.

Perussuomalaiset leikkaisi kaikesta juustohöylällä, muttei kerro yksityiskohtia. Puolue supistaisi kutakin julkishallinnon alaa noin 2–4 prosenttia vuosittain, eli yhteensä noin 8–16 prosenttia vaalikaudessa.

Valtion budjetti tälle vuodelle on noin 80 miljardia euroa, eli korkeimmillaan juustohöylä verottaisi noin 13 miljardia. Se kattaisi valtion alijäämän.

Vilmunen vertaa linjaa 1990-luvun lamassa harjoitettuun sopeutuspolitiikkaan ja kutsuu siitä raa’aksi.

– Päättäjien tehtävä ei ole juustohöylätä vaan valita.

Syksyn vaihtoehtobudjetissaan puolue esitti leikkauksia kehitysapuun, pakolaisten vastaanottoon ja puoluetukiin.

Puolue jättäisi leikkausten ulkopuolelle esimerkiksi opettajat, sairaanhoitajat ja poliisit. Vilmusen mukaan leikkauksia ei ole mahdollista tehdä niin, että ne osuvat tietylle alalle mutteivät sen työntekijöihin.

Hän myös huomauttaa, että sama prosenttimäärä tarkoittaa eri hallinnonaloilla toisistaan suuresti poikkeavia summia.

– Vaikka prosentit ovat samat, euromäärät ovat erisuuruiset, koska budjetit vaihtelevat.

Vilmunen katsoo, että ministeriöiden tulisi laatia esitykset leikkauskohteista poliitikoille.

Pääministeripuolue SDP huomioi sopeutustavoitteessaan muita selkeämmin talouskasvun ja työllisyyskasvun mahdollisuuden.

Puolue linjaa kahden prosentin talouskasvusta ja 80 prosentin työllisyysasteesta, joiden varassa se vahvistaisi julkista taloutta suurimmillaan jopa neljällä miljardilla.

Jouko Vilmunen huomauttaa, että viime vuosina keskimääräinen talouskasvu on ollut 1,3 prosenttia. Toiveista huolimatta yli kahden prosentin kasvu vähintään kolmena peräkkäisenä vuonna on nähty viimeksi 2000-luvun jälkipuoliskolla, noin 15 vuotta sitten. Hänen mukaansa SDP:n ohjelmasta puuttuvat toimenpiteet, jolla kurssi kääntyisi nousuun.

– Demarit ovat osoittaneet Suomen talouden ongelmakohdat, mutta toimenpiteiden tasolla siellä ei ole mitään.

Lisäksi puolue esittää verojen korotuksia ja menojen leikkauksia yhteensä enimmillään vajaan kolmen miljardin euron edestä.

SDP:n leikkauskohteisiin sisältyvät julkisen hallinnon matka- ja hankintakulut. Puolueella on pidempi lista ehdotuksia uusiksi verotulojen lähteiksi, kuten suurten perintöjen jyrkempi verottaminen.

Suurimpia tulolisäyksiä SDP hakee listaamattomien eli pörssiin kuulumattomien yritysten omistajilleen jakamista osingoista. Valtiovarainministeriö uusi tässä kuussa suosituksensa nykymallin päivittämiseksi. Se ei kuitenkaan käy kokoomukselle ja perussuomalaisille, jotka vetoavat yrittäjien kuluihin.

Myös talouspolitiikan arviointineuvosto on esittänyt nykymalliseen huojennukseen puuttumista.

– Eri varallisuuseriä pitäisi verottaa johdonmukaisesti. Pitää olla painavat syyt, miksi varallisuuseriä verotetaan eri tavalla, Vilmunen sanoo.

Verotuskysymyksissä kokoomus vähentäisi kaikkien palkansaajien ansiotuloverotusta yhteensä miljardilla.

Perussuomalaiset haluaisi myös pitkällä tähtäimellä alentaa työn verotusta. Puolue ei kuitenkaan kannata tätä ennen kuin valtiontalous on tasapainotettu eli velkaantuminen loppunut. SDP olisi valmis pieni- ja keskituloisille tehtäviin veronalennuksiin, jos valtion menetetyt verotulot voidaan korvata omistamisen verottamisella.

Myös Vilmunen sanoo, ettei tässä suhdannetilanteessa ole varaa veronalennuksiin. Hänen mukaansa tuloveron ja samalla valtion tulojen vähentäminen voitaisiin tehdä sopeutuksesta huolimatta, jos samalla kiristettäisiin muuta verotusta.

– Ansiotuloveron kevennys ei maksa itseään täysimääräisesti takaisin. Parhaimmillaankin alle puolet siitä palautuu talouskasvun kiihtymisen kautta, professori sanoo.

Kaiken kaikkiaan Vilmunen arvioi, että puolueiden vaaliohjelmissa jää hieman varjoon talouskasvuun satsaaminen. Hän huomauttaa, että vaikka valtiontalous saataisiin nyt tasapainoon, velkaantuminen uhkaisi alkaa myöhemmin uudestaan. Esimerkiksi terveysmenot kasvavat väestön ikääntyessä.

– Vaaliohjelmat kiinnittävät edelleen liikaa huomiota lyhytnäköisiin ongelmiin. Yksikään näistä vaaliohjelmista ei pureudu riittävällä syvyydellä tähän ongelmaan, että miksi tuottavuuskehityksemme on niin heikkoa, Vilmunen sanoo.

– Se on pidempi haaste kuin yhden hallituksen mittainen, mutta pitäisi aloittaa jostain.