PTT tutki: Vastaanottotoiminnan kustannukset 57–501 miljoonan euron välillä

Vastaanottotoiminnan kokonaiskustannukset ovat viime vuosina vaihdelleet 57–501 miljoonan euron välillä, kertoo Pellervon taloustutkimuksen tekemä tutkimus. Suurimmillaan kulut olivat vuonna 2016.

Tutkimuksen mukaan parempi valmistautuminen turvapaikanhakijoiden tuloon lisäisi toiminnan kustannustehokkuutta.

Esimerkiksi jo olemassa olevien vastaanottokeskusten kapasiteettia voisi kasvattaa. Tällöin vähennettäisiin niitä kuluja, joita aiheutuu uusien keskusten perustamisesta.

Tutkimuksessa Pellervon taloustutkimus selvitti vastaanottotoiminnan kokonaiskustannuksia, kustannusrakennetta ja niiden kehitystä vuosina 2012–2016. Aineistona käytettiin Maahanmuuttoviraston rekisteritietoja vastaanottotoiminnan menoista.

Henkilöstön ja kiinteistöjen kulut kattavat noin puolet kustannuksista. Kulurakenne on pysynyt yllättävän samankaltaisena, vaikka euromääräiset kustannukset ovat nousseet. Suhteellista nousua on ollut selvästi vain kiinteistöjen osalta.

Kustannukset vaihtelevat majoitustyypin mukaan. Kalleinta on asuminen säilöönottoyksikössä (222e/vrk), yksintulleiden alaikäisten ryhmäkodeissa (208e/vrk) ja tukiasumisyksiköissä (136e/vrk).

Edullisin asumismuoto on yksityismajoitus (18e/vrk), mutta myös keskusmajoitus (49e/vrk) on varsin edullista.

Vuorokausihinnat ovat alempia koko ajan toiminnassa olevissa vastaanottokeskuksissa kuin uusissa tai lakkautetuissa keskuksissa.

Aineiston puutteellisuuden vuoksi kaikkia euromääräisiä lukuja, etenkin vuorokausihintoja, tulee kuitenkin tulkita suuntaa-antavina.

Tämän vuoksi tutkimus esittää, että vastaanottotoiminnan kustannusten seurantajärjestelmää tulisi edelleen kehittää parempien kustannustietojen saamiseksi.

Tutkimuksen mukaan vastaanottotoiminnan kustannustehokkuutta voitaisiin edistää muun muassa kasvattamalla jo olemassa olevien yksiköiden kapasiteettia.

Tällöin kapasiteettia voitaisiin tarpeen tullen nostaa, jolloin osin vältyttäisiin uusien vastaanottokeskusten perustamiselta ja sen aiheuttamilta ylimääräisiltä kustannuksilta.

Kustannusten kannalta olisi myös hyväksi, jos yksityismajoitusta pystyttäisiin lisäämään.

Käytännössä tämä on hankalaa, koska yksityismajoitus perustuu vapaaehtoisuuteen ja pääasiassa jo olemassa oleviin maahanmuuttajaverkostoihin. Esimerkiksi Ruotsissa yksityismajoitus on ollut huomattavasti yleisempää.