"Pöytyältä on pää auki Pariisiin" – myssyfarmi tuottaa pikkukylältä trendilakkeja maailman metropoleihin
Pöytyällä lakkautetun kyläkoulun tiloissa toimivan Myssyfarmin ja sen ihmisten tarina on kuin sadusta.
Jo miljöö on erikoinen sitä taustaa vasten, että täältä lähtee designpäähineitä eri puolille maailmaa.
Tie Myssyfarmin pääkallonpaikalle on mutkainen ja moneen kertaan paikattu. Perillä suuret kuuset vartioivat aavistuksen ränsistynyttä pihapiiriä. Koulun ympärillä aukeavat syksyyn tuleentuvat viljapellot.
Tässä maisemassa on uskottavaa kertoa tarinaa surffaripojasta, Janne Rauhansuusta, joka sattumalta opetteli myssyn virkkaamisen sveitsiläisessä kahvilassa ja teki vähitellen harrastuksesta kansainvälisen bisneksen.
Tarinaan kuuluvat lisäksi oman kylän tyttö, Anna Rauhansuu, joka löytyi rinnalle ja yrityksen toimitusjohtajaksi molempien maailmalla tekemien kierrosten jälkeen, sekä heidän neljä lastaan.
Ja sitten ovat tietysti kylän mummot, jotka omin käsin neulovat myssyjä; suomalaiset lampaat, joiden selässä kasvaa rasvaista, lämmintä villaa myssyjen materiaaliksi sekä luomutila, joka tuottaa itse kylmäpuristettua neitsytrypsiöljyä ja Huldan hernettä ihmisten keittokattiloihin.
Haastatteluhetkellä syysaurinko häikäisee ulko-ovella vieraita vastaan ottavaa Anna Rauhansuuta. Sisällä pakataan parhaillaan kauniisiin laatikoihin myssyjä matkalle Japaniin. Myssyfarmin päähineitä, kaulureita, tumppuja ja kravatteja menee 15 eri maahan.
Viime vuonna yleisön pyynnöstä lanseerattiin Tee se itse -paketti, joka myytiin loppuun hetkessä.
Miten tämä kaikki on mahdollista, onko kyse onnellisista sattumuksista vai mistä?
– Ehkä onneakin on ollut matkalla, mutta kyllä tässä ensisijaisesti on tehty järjetön määrä työtä, Rauhansuu sanoo.
– Ei voi laskea sen varaan, että yhtäkkiä herää aamulla ja Madonna esiintyy Instagramissa meidän myssy päässään, hän lisää.
Ei ehkä, mutta Myssyfarmin pipo päässä on esiintynyt ainakin suomalainen valtiovarainministeri ja muutama muukin julkimo.
Mutta miten syrjäisen Suomen pienestä Pöytyän kunnasta käsin voi tehdä uskottavaa muotibisnestä?
– Pöytyäläisyys on voimavara ja tapa erottua pikemminkin kuin riippakivi. Täältä on pää auki Pariisiin, Rauhansuu vastaa.
Tuhansien biljoonien eurojen muotibisneksen ja tuhansien brändien joukossa on hänen mukaansa kyse siitä, kuka kykenee nostamaan päänsä ylös massasta, rakentamaan kontrasteja.
Myös suomalaisuus on Myssyfarmin ideologiassa vahvasti läsnä.
– Erityisesti japanialisille ja korealaisille se tuntuu symbolisoivan onnellisuutta.
Eikä sijainti ole käytännössäkään mikään ongelma. Helsinki on vain kahden tunnin matkan päässä.
– Tästä pääsee toisinaan Keski-Eurooppaan nopeammin kuin pääkaupungin keskustasta, Rauhansuu huomauttaa.
Ei Myssyfarmi tietenkään pelkällä Pöytyä-imagolla ole menestynyt. Tärkeintä on itse tuote.
– Muotoilun täytyy olla kiinnostavaa ja ajassa kiinni, Myssyfarmin suunnittelijanakin toimiva Rauhansuu toteaa.
Hänen mukaansa tuotteiden taustalla on menneiden vuosikymmenten muoti modernilla tvistillä höystettynä. Selkeys on avainsana.
– Pirstaleinen ei sovi kasvojen lähelle. Myssy kehystää kasvoja ja sen on tuotava käyttäjänsä parhaat puolet esiin.
Jos haasteita mietitään, sellaiseksi Rauhansuu mainitsee suomalaisen villan saannin. Tällä hetkellä reilusti yli puolet suomalaisesta lampaanvillasta päätyy jätteeksi, vaikka kysyntää olisi.
– Ketju on rampautunut. Villasta ei ole maksettu riittävästi, keräilyasemat puuttuvat, kehräämöt on ajettu alas eikä osaamiseen ole panostettu, Rauhansuu listaa.
Sen sijaan neulovista mummoista ei ole pulaa.
– Käsityötaitoisia ihmisiä on Suomessa valtavasti. Se on meillä osa kulttuuriperintöä.
Entä miten on mahdollista yhdistää kannattavasti suomalainen maatalous, tekstiiliyrittäjyys ja lapsiperhearki? Myssyfarmin perustaja Janne Rauhansuu vaikuttaa lisäksi Luomuliiton varapuheenjohtajana ja keskustan kunnanvaltuutettuna.
– Kaikki eri palikat tukevat toisiaan. Meillä on selkeät vastuualueet ja työnjaot. Tämä on elämäntyyli, Anna Rauhansuu vastaa.
Myssyfarmilla on alkamassa sesonki samaan aikaan kun rypsi kypsyy ja uutta kylvetään.
– Maataloudessa vallitsee vahva ylisukupolvinen ajattelu. Tila jätetään jälkipolville parempana kuin se itse saatiin. Siihen meillä on intohimoa, eikä se ole pois myssyfarmilta.
Rauhansuu uskoo, että maatalous on Suomessa jatkossakin kannattava elinkeino. Se vain vaatii jonkinasteista erikoistumista.
– Alaa ohjaa tällä hetkellä enemmän joku muu kuin markkina-ajattelu. On tärkeää välillä poistua omalta kylältä, jotta pystyy näkemään maatalouden tuorein silmin.
Rauhansuut itse jättivät aikoinaan kotikonnun, mutta tiesivät molemmat aina palaavansa vielä takaisin.
– Tosiasia on, että maalta on lähdettävä, jotta voi palata takaisin, Anna Rauhansuu toteaa.
Hieman häntä ottaa päähän puhe maallemuuttajista downshiftaajina.
– Se on kaupunkilaisten haihattelua. Täällä eläminen on usein kovaa työtä. Ei se itsepyydystetyn peuran kypsentäminen puuhellalla ole ainakaan nopeampaa kuin ruuan tilaaminen Woltista.
Rauhansuu puhuisikin mieluummin upgreidaamisesta.
– Elämänlaatu täällä on todella hyvä. Helsingissä vastaava on mahdollista vain hyvätuloisille. Henkilökohtainen missioni on rakentaa siltaa maaseudun ja kaupunkien välille. Kumpaakin tarvitaan. Itse nautin molempien hyvistä puolista, hän toteaa ennen kuin lähtee viemään tytärtä tanssitreeneihin.
Harrastavien lasten äidin arki on sekin ihana sama maalla ja kaupungissa, kyytejä tarvitaan.
Artikkeli on julkaistu alunperin Suomenmaan kuukausilehdessä 9/2020. Suomenmaan voit tilata täältä.