"Piittaamaton, ylimielinen, välttelevä" – eduskunta irtisanoi Tytti Yli-Viikarin yksimielisesti VTV:n johdosta, nyt potkuja käsitellään hallinto-oikeudessa
Helsingin hallinto-oikeudessa käsitellään tänään eduskunnan antamia potkuja Tytti Yli-Viikarille.
Eduskunta päätti irtisanoa Yli-Viikarin Valtiontalouden tarkastusviraston (VTV) pääjohtajan paikalta viime vuoden kesänä. Päätös oli historiallinen, sillä eduskunta ei ollut koskaan aiemmin irtisanonut nimeämäänsä virkamiestä.
Ennen potkuja eduskunnan tarkastusvaliokunta oli katsonut, että Yli-Viikari oli merkittävästi heikentänyt luottamusta VTV:n oman talouden asianmukaisuuteen ja vahingoittanut viraston julkikuvaa.
Yli-Viikari valitti irtisanomisesta hallinto-oikeuteen.
Tänään oikeudessa kuullaan muun muassa Yli-Viikaria itseään, eduskunnan tarkastusvaliokunnan puheenjohtajaa Outi Alanko-Kahiluotoa (vihr.) sekä VTV:n edustajia.
Eduskunnan päätöksen aikaan Yli-Viikaria ei ollut vielä tuomittu virkarikoksista, mutta poliisitutkinta oli käynnissä ja useissa medioissa oli käsitelty muun muassa Yli-Viikarin virkamatkoja, lentopisteitä ja kampaajakuluja.
Eduskunnan tarkastusvaliokunta ryhtyi selvittämään Yli-Viikarin toimintaa ja VTV:n taloudenhoitoa, koska kansalaisten ja eduskunnan luottamus viraston toimintaan haluttiin palauttaa. Valiokunnan lopputulema oli, että Yli-Viikarin toiminta oli merkittävällä tavalla heikentänyt luottamusta VTV:n oman taloudenhoidon asianmukaisuuteen ja sisäisen valvonnan toimivuuteen sekä vahingoittanut viraston julkikuvaa.
Asia siirtyi eduskunnan kansliatoimikunnalle, joka katsoi, että luottamus Yli-Viikarin edellytyksiin ja kykyyn toimia VTV:n pääjohtajana oli romahtanut. Eduskunnan täysistunto päätti Yli-Viikarin irtisanomisesta yksimielisesti kesäkuun 2021 lopulla.
Lain mukaan eduskunta ei saa irtisanoa virkasuhdetta virkamiehestä johtuvasta syystä, ellei syy ole erityisen painava. Eduskunta katsoi, että Yli-Viikarin kohdalla tällainen erityisen painava syy täyttyi.
Eduskunnan lausunnossa hallinto-oikeudelle sanotaan, että Yli-Viikarin toiminnassa oli havaittu useita epäkohtia ja puutteita. Nämä liittyivät poikkeuksellisen lukuisilta virkamatkoilta kertyneisiin Finnair Plus -kanta-asiakaspisteisiin, Intiaan ja Bhutaniin kohdistuneisiin kaukomatkoihin, lainvastaiseen päättämissopimukseen ja nimitysmenettelyyn, matkustusasiakirjojen puutteellisuuteen ja viiveisiin sekä verovarojen käyttämiseen henkilökohtaiseen kaunistautumiseen, lausunnossa listataan.
Lausunnon mukaan oli myös käynyt ilmi, että VTV:n henkilökunta oli alkanut voida merkittävästi pahoin Yli-Viikarin alaisuudessa.
– Selvityksessä havaittuja epäkohtia on ollut useita. Erityisen ongelmalliseksi ne kuitenkin tekee se, että viraston työhyvinvoinnin ja johtamisen haasteita lukuun ottamatta kyse on nimenomaan sen kaltaisista puutteista, joita VTV:n tehtävänä on tarkastaa ja valvoa, lausunnossa kirjoitetaan.
Eduskunnan lausunnossa sanotaan, että Yli-Viikari oli koko asian käsittelyn ajan ollut kykenemätön näkemään omassa toiminnassaan mitään moitittavaa ja sysännyt vastuun muille virkamiehille. Hänen käytöstään kuvataan muun muassa välinpitämättömäksi, vältteleväksi ja ylimieliseksi.
– Pääjohtajalle jo asemansa perusteella kuuluvan vastuunkannon sijaan Yli-Viikari on suorastaan ylimielisesti jättänyt vastaamatta eduskunnan tarkastusvaliokunnan selvityspyyntöihin sekä pyrkinyt vierittämään vastuun havaituista epäkohdista yksin alaisilleen – myös silloin, kun hänellä on ollut asemaansa perustuvan yleisen vastuun lisäksi myös merkittävä henkilökohtainen rooli asiassa, lausunnossa sanotaan.
Lausunnossa korostetaan VTV:n roolia julkisen rahankäytön valvojana sekä sitä, että sen pääjohtaja on virkamies, jolla ei ole lainkaan esimiehiä.
– Siksi erityisesti eduskunnan on voitava luottaa häneen ja hänen harkintakykyynsä täydellisesti. Tässä tapauksessa kyseinen luottamus on menetetty kokonaan.
Yli-Viikari katsoo vastaselityksessään, ettei hänen irtisanomisensa perustunut virkamieslain mukaiseen erityisen painavaan syyhyn, vaan saman lain momenttiin, jonka mukaan virkamies voidaan irtisanoa, kun siihen on virkasuhteen luonne huomioon ottaen hyväksyttävä ja perusteltu syy.
Yli-Viikarin mukaan tarkastusviraston pääjohtaja ei kuulu tämän säännöksen soveltamisalaan, joten irtisanomispäätös on lainvastainen.
– Katson kuten eduskunnan lausunnostakin ilmenee, että eduskunta tai kuten lausunnossa esitetään kansanedustajat, ovat irtisanomisasiassa ottaneet kantaa luottamukseen ja sen menettämiseen eduskunnan virkamieslaissa irtisanomisen perusteeksi vaaditun erityisen painavan syyn sijasta, vastaselityksessä kirjoitetaan.
Yli-Viikarin mukaan väite, että virkasuhteen jatkumisen ehdoton edellytys on luottamus, ei perustu lainsäädäntöön eikä luottamuksen arvioimista varten ei ole säädetty kriteereitä.
– Tässä tapauksessa luottamuksen arviointi on perustunut mielikuviin ja subjektiivisiin käsityksiin objektiivisen arvioinnin sijasta.
Yli-Viikari on myös eri mieltä siitä, missä määrin häntä pyydettiin selvittämään asioita ja missä määrin hän ei sitä tehnyt. Lentopisteiden kohdalla Yli-Viikari vetoaa käynnissä olleeseen rikostutkintaan, jonka takia hän ei kertomansa mukaan voinut asiaa tuolloin selvittää.
Yli-Viikarin mukaan väite, että hän olisi jotenkin henkilökohtaisesti hyötynyt virassaan tekemistä kaukomatkoista, on täysin perusteeton ja vailla totuuspohjaa.
– Käsitykseni mukaan kyseisten matkojen osalta minulta ei ole pyydetty asiantuntijakuulemisessa tai erikseen yksilöidyssä kirjallisen aineiston pyynnössä selvityksiä yksilöityjen matkojen tuloksellisuudesta. Mikäli minulle olisi esitetty tätä koskeva pyyntö, niin olisin luonnollisesti vastannut tarkastusvaliokunnalle parhaan kykyni mukaan, Yli-Viikari sanoo.
Niin kutsutuista kaunistautumismenoista Yli-Viikari sanoo, ettei pääjohtajana tehnyt niitä koskeneita menopäätöksiä tai hyväksynyt niitä maksettavaksi, vaan ne oli viraston määräyksillä osoitettu muiden henkilöiden tehtäväksi.
– Kuten lausunnostakin käy ilmi, tarkastusvaliokunta ei ole selvittänyt tarkastusviraston muiden virkamiesten toimintaa, vastuita ja velvollisuuksia irtisanomisen perusteiksi kirjattujen virkatehtävien hoitamisessa. Tarkastusvaliokunta ei myöskään ole kuullut minua muun muassa pääjohtajan matkanhallintaan, viraston johtamiseen ja työhyvinvointiin, erityistilintarkastukseen eikä kampaamo- ja stailauskuluihin liittyvissä asioissa, vastaselityksessä kirjoitetaan.
Tiedot työhyvinvoinnin heikkenemisestä taasen perustuivat Yli-Viikarin mukaan yksipuolisesti henkilöstöjärjestöjen edustajien näkemykseen ja olivat ristiriidassa hänen näkemyksensä kanssa.
Yli-Viikari aloitti VTV:n pääjohtajana vuonna 2016. Sitä ennen vuodesta 2012 hän oli ollut VTV:ssä ylijohtajana, mistä tehtävästä hän oli vapautettuna pääjohtajana toimimisen ajan.
Saatuaan potkut pääjohtajan paikalta Yli-Viikari aikoi palata hoitamaan ylijohtajan taustavirkaansa. VTV kuitenkin pidätti hänet ylijohtajan virasta viime vuoden lopulla.
Tammikuussa Yli-Viikari tuomittiin Helsingin käräjäoikeudessa virka-aseman väärinkäyttämisestä, virkavelvollisuuden rikkomisesta sekä kavalluksesta. Sen jälkeen maaliskuussa VTV irtisanoi Yli-Viikarin kokonaan.
Hän on valittanut myös tästä irtisanomisesta hallinto-oikeuteen, joka käsitteli asiaa viime kuussa. Oikeudessa Yli-Viikari sanoi, että potkut olivat perusteettomat ja että julkisuuden paine vaikutti VTV:n ratkaisuun. VTV:n mukaan Yli-Viikari oli toiminut toistuvasti ja tietoisesti viraston ohjeiden vastaisesti ja romahduttanut viraston maineen ja yleisen luottamuksen sen toimintaan.
Helsingin hallinto-oikeus on arvioinut, että molemmista irtisanomisjutuista saataisiin ratkaisut vuodenvaihteen tienoilla.
Rikostuomio virka-aseman väärinkäyttämisestä tuli Yli-Viikarille sopimuksesta, jolla VTV:n työntekijälle maksettiin kaksi vuotta palkkaa ilman työvelvoitetta ennen eläkkeelle jäämistä. Virkavelvollisuuden rikkominen ja kavallus liittyivät Yli-Viikarin virkamatkoilta saamien lentopisteiden käyttöön. Syyttäjä vaati Yli-Viikarille ehdollista vankeutta ja viraltapanoa, mutta käräjäoikeus tuomitsi tälle vain sakkoja.
Käräjätuomiosta on valitettu hoviin, joten se ei ole lainvoimainen.
Yli-Viikari myönsi aiemmassa hallinto-oikeuden käsittelyssä, että olisi voinut toimia lentopisteiden suhteen huolellisemmin. Hän vetosi siihen, että ohjeistus lentopisteiden käytöstä valtionhallinnossa oli epäselvä eikä seurantajärjestelmää ollut.
Sopimusasiasta Yli-Viikari sanoi, että kyseinen virkamies ei ollut suoriutunut töistään pitkään aikaan ja että paras vaihtoehto oli tehdä tämän kanssa sopimus, jossa tämä suostui jäämään eläkkeelle heti eläkeikään tultuaan. Yli-Viikarin mukaan sopimuksesta myös vallitsi virastossa yhteisymmärrys eikä kukaan nostanut esille mahdollisuutta, että se voisi olla laiton.