Pekkarinen puolustaa "kiveen hakattua periaatetta" EU-rahojen jaossa, mutta katsoisi myös maakuntien sisäistä alueiden tasa-arvoa

Oma käsitykseni on, että nyt valmistelussa olevan EU:n aluerahojen jaon Suomen sisällä tulisi noudattaa liittymissopimuksen kirjainta ja henkeä, Mauri Pekkarinen sanoo.

Euroopan parlamentin jäsen Pekkarinen (kesk.) kirjoittaa Suomenmaan Täällä Bryssel-meppikolumnissaan, että liittymissopimuksen merkitystä korostamalla hän alleviivaa sitä, että liittymissopimuksissa korostetaan alueiden tukemisessa harvaan asuttuja, pitkien etäisyyksien alueita, eli eritoten itäistä ja pohjoista Suomea.

– Jos tälle ”kiveen hakatulle” periaatteelle halutaan antaa arvoa, niin kuin pitäisi, tämän pitäisi näkyä ylivoimaisesti suurimpana tukena itäisen ja pohjoisen Suomen heikoimmille alueille.

Aluerahojen jaosta on syntynyt Suomessa polemiikkia. Jakoa ei ole vieläkään tehty, vaikka kauden ensimmäinen vuosi on kohta mennyt, Pekkarinen muistuttaa.

– Ohjelmakaudesta toiseen eli seitsemän vuoden välein Euroopan komissio on vaihdellut kriteerejä, joilla rahaa jaetaan. Joskus muutoksia on perusteltu uusien köyhien maiden liittymisellä unioniin. Joskus tukirahojen jakoperusteita on muutettu valtapoliittisin syin.

Keskustameppi muistuttaa, että vuoden 2021 alusta alkaneen ohjelmakauden uudet kriteerit, joihin maakohtaiset saannot perustuvat, linjattiin jo vuonna 2018. Suomen kannalta keskeiseksi muodostui uusi ”siirtymäalue”, johon Suomesta kuuluu NUTS-2 alueet, joiden bruttokansantuote (bkt) on 75–100 prosenttia.

– Suomesta tämä kattaa koko maan, paitsi Uudenmaan. Se kuuluu kehittyneisiin alueisiin, jonka bkt ylittää 100 prosenttia EU:n keskiarvosta. Tämän lisäksi Suomea koskee kategoria nimeltä ”outermost and sparsely populated regions” eli syrjäiset ja harvaan asutut alueet.

Komissio jättää jäsenmaille runsaasti vapauksia maiden sisäiselle rahanjaolle. Tästä on nyt tullut Pekkarisen mielestä kuitenkin ”vaikea rasti”.

Pekkarinen näkeekin, että maakuntien välisen vertailun lisäksi maakuntien sisäiset kehityserot pitäisi tunnistaa paremmin.

– Itäisen ja pohjoisen Suomen vauraiden kaupunkikeskusten pitäisi kuulua kutakuinkin saman tuki-intensiteetin piiriin, kun keskeisen, läntisen ja eteläisimmän Suomen heikompien alueiden, mutta parempaan kuin koko maa keskimäärin.

– EU:n aluetuen tulisi siis myös maakuntien sisällä tukea heikoimpien alueiden tarpeita. Näin siksikin, että EU:n tutkimus- ja innovaatiotuet, joita Suomi maksaa jo nyt enemmän kuin EU:n aluetukea, menee 80-prosenttisesti yliopistokaupunkeihin, Pekkarinen kirjoittaa.

Tätä samaa periaatetta Pekkarinen kertoo pyrkivänsä ajamaan myös koko EU:n aluepolitiikan muuttamisessa oikeudenmukaisemmaksi.

– Nyt suuret kaupungit vievät erityisesti Itä- ja Etelä-Euroopassa aluetuen valtaosan. Niiden ympärillä olevat alueet kuihtuvat. Sitten nämä maat tulevat taas kertomaan, kuinka heikkoja alueita heillä on ja taas raha virtaa keskuksiin. Tässä ei ole tolkkua. Oikein ei ole sekään, että pääkaupunkiseutu saisi enemmän aluetukea kuin Väli-Suomen köyhät alueet.