Pauli Leppäsen haave omasta eräkämpästä kävi toteen – "Täällä on oma hiljaisuus ja rauha"
Kamiinassa rätisee tuli, muuten on hiirenhiljaista. Pauli Leppänen, 38, ottaa makkaroita uunista. Hän on juuri nukkunut toisen yönsä valmiissa eräkämpässään.
– Pari vuotta tätä rakennettiin. Korona-aika ja lasten kotikoulu vähän viivästyttivät projektia.
Hän on aina ollut luontoihminen.
– Voisi sanoa, että olen kyllä erämies viimeisen päälle, tykkään luonnosta yli kaiken, hän naurahtaa.
Leppänen luettelee luontoharrastuksiaan: metsänhoito, metsästys, marjastus, luonnon seuraaminen.
Terveestä luontosuhteesta hän kiittää vanhempiaan. He kuljettivat lapsiansa metsässä, milloin marjassa, milloin muuten vain retkellä. Isän ja veljien kesken pienriistan ja hirvenmetsästys oli yhteinen juttu.
– Kyllä täytyy isää ja äitiä kiittää, että he juurruttivat minuun arvostavan luontosuhteen.
– Ensimmäiset pyssyt ja muut vehkeet on tietenkin asianmukaisesti ostettu hillarahoilla, Leppänen nauraa.
Suomi on täynnä eräkämppiä ja piilopirttejä. Niitä löytyy harvaanasutusta maastamme joka nurkalta.
Leppänen on aina haaveillut omasta eräkämpästä, ja nyt haave kävi toteen.
Pari vuotta sitten hän ilmoitti lehdessä haluavansa ostaa metsää. Tarjotun metsätilan mukana tuli myös yllättäen keskeneräisen kämpän kehikko. Se oli nököttänyt paikallaan ainakin parikymmentä vuotta.
– Kämppä rakennettiin sitten loppuun yhdessä ystävien kanssa. Tämä tulee olemaan jatkossakin yhteisöllinen paikka, jossa myös ystävät saavat käydä.
Rakennusprojekti oli työläs, koska tarvikkeita piti rahdata kaukana autotiestä sijaitsevalle rakennukselle kelkalla ja mönkijällä.
– Mukavampihan se on yhdessä rakennella ja toisaalta turvallisempaakin, Leppänen miettii.
Hänelle oli tärkeää saada rakentaa kämppä asumiskuntoon itse.
– Tuli hyvä fiilis, kun sai tehdä kämpästä sellaisen kuin itse halusi.
Leppänen osoittaa lattiaa.
– Esimerkiksi tämä punainen lattia on semmoinen asia, jonka vain jostain syystä halusin.
Tutkimusten mukaan korona-aika on lisännyt ihmisten intoa liikkua metsässä. Luonnossa virkistäytyminen ja luontomatkailu olivat nosteessa jo ennen koronaa, mutta poikkeusaika lisäsi suosiota.
Ympäristöministeriön ja Suomen ympäristökeskuksen tutkimus kertoo, että neljännes suomalaisista kokee oman luontosuhteensa kehittyneen koronapandemian aikana. Merkittävin muutos näkyy nuorten asennoitumisessa luontoa kohtaan.
Ensikertalaisia retkeilijöitä on yhä enemmän. Metsässä seikkailee nyt aiempaa enemmän myös perheitä ja maastopyöräilijöitä, ja luonnossa yöpyminen on lisääntynyt. Yhteistä on, että retkeilijät hakevat reissuiltaan luonnonrauhaa.
Luonnonvarakeskuksen laskelmien mukaan sukupuolella on väliä. Miehet harrastavat etenkin metsästystä, kalastusta ja metsänhoitoa, kun taas naiset sauvakävelevät, ottavat aurinkoa ja keräävät luonnontuotteita.
Myös Leppänen on huomannut, että luonto kiinnostaa ympäröiviä ihmisiä yhä enemmän, eikä hän usko, että buumi häviää koronan mukana.
– Ihmiset ovat löytäneet luonnon ja uusia arvoja elämäänsä monen muun asian tilalle. Uskon, että se on pysyvää.
2020 oli kansallispuistojen ennätysvuosi: niissä käyminen lisääntyi jopa 23 prosenttia.
Leppästä ei ole purrut monen muun tavoin kansallispuistokärpänen. Hän retkeilee mieluiten kotiseudullaan Koillismaalla.
– En ole koskaan pohtinut, miksi en ravaa Karhunkierroksella.
– Osasyy voi olla, että retkeilyni ajoittuu eniten syksyyn ja pyörii metsästyksen ympärillä. Omat maat ja seudut ovat täällä, lähellä.
Leppänen kulkee luonnossa perheensä ja ystäviensä kanssa. Hän kertoo, että erähenkiset ystävät lisäävät myös hänen intoaan.
– Luonnossa ajan viettäminen porukallakin on aivan erilaista kuin kaupungissa. Täällä on oma hiljaisuus ja rauha.
Leppänen viittaa kädellä suolle.
– Tuossa, ihan vieressä, teeret soivat ja hanhet lentävät.
Hämärän kämpän seinälle piirtyy puiden varjoja. Ulkona aurinko on mennyt pilveen.
Leppäsellä on myös mökki. Kun häntä pyytää vertaamaan mökkiä ja kämppää, vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä.
– Olosuhteet ovat täällä kämpällä aivan erilaiset. Tänne on autolta pitempi matka, eikä mukana tule kannettua samalla tavalla eväitä ja ostoksia, vaan tulee oltua hyvin alkeellisesti.
Juuri alkeellisuus, mukavuuksien kuten sähkön ja veden puute tekee Leppäsen mielestä kämpästä kämpän.
Suomalaiset ovat tunnetusti mökki- ja kämppäkansaa. Luontomatkailubuumin sivussa myös mökkien hinnat ovat nousseet. Maanmittauslaitoksen mukaan toukokuussa 2020 mökkien hinnat olivat 18 prosenttia korkeampia kuin edellisenä vuonna samaan aikaan.
Suomessa oli Tilastokeskuksen mukaan viime vuonna kaikkiaan 508 289 kesämökkiä ja niiden keskikoko oli 49 neliötä. Uudet mökit ovat keskimäärin vanhoja kookkaampia.
Yli 780 000 suomalaista kuuluu kesämökin omistavaan perheeseen. Kesämökeistä noin 83 prosenttia on yksityisten omistuksessa. Loput 17 prosenttia ovat perikuntien, yritysten, yhteisöjen tai ulkomaalaisten omistamia.
Leppänen on vaimonsa Jennin kanssa kuljettanut luonnossa ja kämpällä mukanaan myös heidän neljää lastaan “sopivissa määrin”.
– Me käymme marjassa, metsänhoitotöissä ja metsällä porukalla.
Hän haluaa pitää eräilyn riittävän rentona ja toimia lasten ehdoilla. Kämpällä voidaan paistaa vaahtokarkkeja, kuunnella musiikkia ja lämmittää saunaa.
– Pääasioita ovat hyvät eväät ja työnteosta sopiva palkka.
Leppäsen vanhempi tytär onkin todennut, että kämpällä on kivempaa kuin mökillä.
Operaattorina Oulun Energialla työskentelevä Leppänen asuu Haukiputaalla, mutta säntää kämpälle aina kun on aikaa. Hän kertoo palautuvansa parhaiten, kun saa luonnossa toteuttaa itseään esimerkiksi metsänhoitotöissä tai metsällä.
– Kun lähden pois, jää aina hyvä fiilis. Miettii vain, että olipa taas mahtava päivä.
Tulevaisuudessa mies aikoo jättää kämpän lapsilleen.
– Ihmeitä pitäisi tapahtua, että tästä muuten luopuisin.
Juttu on julkaistu alun perin Suomenmaan aikakauslehdessä syyskuussa 2021. Lehden voit tilata täältä. Digilehden irtonumeroita voit ostaa täältä.