Pääministeri Marin: Suomen ei kannata sulkea itseltään ovia Nato-ratkaisussa
Tukholmassa vieraileva pääministeri Sanna Marin (sd.) kertoo hallituksen pitävän tärkeänä, ettei Suomi sulje Nato-ratkaisussaan itseltään ovia, joita olisi myöhemmin tarpeen pitää auki. Suomen tarkasta roolista Natossa voidaan käydä keskustelua myös jäsenyyden alettua.
– Me itse ratkaisisimme osallistumisemme eri tilanteisiin. On hyvä, ettemme etukäteen sulje ovia, Marin kommentoi henkilökohtaisessa tiedotustilaisuudessaan Ruotsissa tavattuaan Ruotsin pääministeri Magdalena Anderssonin.
Jos Suomi hakisi sotilasliitto Naton jäsenyyttä, käytäisiin Suomen roolista Natossa tulevaisuudessa Marinin mukaan keskustelua aina uusilla hallituskausilla osana turvallisuuspoliittista selontekoa. Nato-jäsenyyden sisältö ja Suomen rooli liittoumassa eivät siis olisi kiveen hakattuja.
– Aina uudella kaudella mietittäisiin, millainen Nato-jäsen Suomi haluaa olla, Marin sanoo.
Pääministeri korosti, että esimerkiksi ulkomaisten joukkojen Nato-tukikohdat tai jopa ydinaseet Suomen maaperällä olisivat jäsenyyden alettuakin edelleen Suomen kansallisia päätöksiä, eikä Nato edellytä jäsenyyttä hakevilta mailta mitään ehtoja tässä asiassa.
– Oma käsitykseni on, että kansallisia kysymyksiä voidaan myöhemminkin ratkoa. Nato ei edellytä esimerkiksi ydinaseiden tai tukikohtien ottamista maaperällemme, ne ovat kansallisia päätöksiä. Naton puolelta ei tule ehdottomuuksia tai ehtoja mahdolliseen jäsenyyskeskusteluun.
Selonteossa Suomen turvallisuusympäristön muutoksesta todetaan, ettei Naton jäsenyys velvoittaisi Suomea ottamaan alueelleen ydinaseita, pysyviä tukikohtia tai ulkomaisia joukkoja. Esimerkiksi Naton perustajäseniin kuuluvat Norja ja Tanska asettivat jäsenyytensä alkuvaiheessa yksipuolisia rajoitteita jäsenyydelleen eivätkä sallineet liittokunnan pysyviä joukkoja, tukikohtia tai ydinaseita omalla alueellaan rauhan aikana.
Marin kertoi sekä Suomen että Ruotsin hallitusten pitävän toivottavana sitä, että maat kulkisivat Nato-ratkaisussaan samassa aikataulussa. Hän kuitenkin korosti sitä, että kumpikin maa tekee päätöksensä itsenäisesti eikä yhden päätös sido toista.