Opettajat rintaman molemmin puolin

Sisällissodan jälkimainingeissa Suomen opettajayhdistys korosti, että kaikki kansakouluopettajat olivat oikealla, voittajan puolella.

Totuus ei kuitenkaan ollut niin mustavalkoinen, osoittaa professori Jukka Rantala, joka on selvittänyt opettajien kohtaloita sisällissodan aikana.

Valtaosa opettajista toki liputti valkoisten puolta tai pysyi neutraaleina, mutta eivät kaikki.

Sodan jälkeen satakuntaa opettajaa syytettiin siitä, että he olivat olleet punaisia. Suuri osa syytteistä kuitenkin luultavasti pohjautui ennemminkin henkilökohtaiseen kaunaan kuin opettajan poliittiseen aktiivisuuteen.

Poikkeuksiakin oli.

Kun punaiset saivat vallan etelässä, perustettiin Kansanvaltuuskunta ja sen alainen Suomen kouluneuvosto, joka korvasi vanhan Kouluhallituksen.

– Siellä oli opettajia töissä. Sodan jälkeen ne, jotka saatiin kiinni, joutuivat valtionrikosoikeuteen ja tuomittiin. Kahdeksan opettajaa surmattiin punaisina sodan jälkiselvittelyissä, Rantala sanoo.

Hän korostaa sitä, että koululaitoksen johto oli hyvin keskustaliberaali 1920-luvulla.

Osana laitoksen eheyttämispolitiikkaa myös punaisena tuomittuja opettajia otettiin takaisin töihin, tosin uudelle paikkakunnalle.

Tällä tavalla haluttiin osoittaa myös hävinneen puolen vanhemmille, että koulussa pyrittiin rakentamaan yhtenäistä Suomea.

Opettajat kuitenkin joko tunnustivat valkoisen puolen ideologiaa tai eivät ottaneet kantaa. He, jotka olivat sosiaalidemokraatteja, eivät voineet sitä opetuksessaan näyttää.

– Suuri osa poliittisesta vasemmistosta koki, että koululaitos sotien välisenä aikana oli voittajan puolen hengen mukainen, ja kyllähän se piti paikkansa. Monet myös kokivat opettajien sorsivan vasemmiston lapsia, sanoo Rantala.