Norjan natsit ottivat nimekseen "kansallinen kokoomus" – johtajan nimestä tuli petturin synonyymi
”Mokomakin quisling!”
Oheinen syytösnimi ei ole erityisemmin vakiintunut suomen kieleen, mutta monessa muussa kielessä, etenkin alkuperäisessä kielessä norjassa, quisling on tarkoittanut toisen maailmansodan ajoista asti petturia.
Sellaisena nimityksen esikuva Vidkun Quisling muistetaan.
Quisling perusti 90 vuotta sitten puolueen, joka on jäänyt pahamaineisena Norjan historiaan etenkin sen tähden, mitä se teki toisen maailmansodan aikana.
Äärikansallismielinen ja kristilliskonservatiivinen ryhmittymä nimesi itsensä Nasjonal Samlingiksi. Kirjaimellisesti puolueen nimi suomentuu kansalliseksi kokoomukseksi eli kansalliseksi yhdistymiseksi.
Puolue otti viralliseksi perustamispäiväkseen 17. toukokuuta 1933, vaikka tosiasiallinen perustaminen tapahtui jo 13. toukokuuta. 17. toukokuuta on siksi merkityksellinen päivämäärä, että se on Norjan kansallispäivä.
Puolueesta kehittyi Adolf Hitlerin Saksan esimerkin rohkaisemana kansallissosialistinen eli natsistinen. Hitler oli hieman aiemmin samana vuonna noussut Saksan johtoon ja Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue NSDAP ottanut maassa tiukan otteen vallasta.
Vidkun Quisling (s. 1887) oli alun perin upseeri. Hän suoritti upseerintutkinnon Norjan historian parhailla arvosanoilla ja yleni majuriksi asti. Hän toimi esimerkiksi sotilasasiamiehenä tsaarin Venäjällä 1910-luvulla ja 1920-luvun loppupuoliskolla Kansainliiton avustusjoukkojen upseerina Neuvostoliitossa.
Upseerinpestistään hän nousi vuonna 1931 Norjan puolustusministeriksi. Hän jatkoi toimessa maaliskuuhun 1933, jolloin hallitus kaatui. Puolustusministerinä hän herätti pahennusta komentamalla asevoimat valvomaan lakkoa ja tähän liittyneitä mielenosoituksia.
Ministeriaikansa jälkeen Quisling perusti Nasjonal Samlingin. Puolue ei menestynyt Norjan suurkäräjävaaleissa, mutta ennen toista maailmansotaa se oli nopeimmin kasvava puolue maassa, vaikka pienpuolueena pysyikin.
Quislingin johtaviksi poliittisiksi ajatuksiksi muodostui uran alussa kommunismin ja Neuvostoliiton vastustaminen. Myöhemmin hän lisäsi aatteisiinsa natsismia ihailemansa kansallissosialistisen Saksan esimerkin innoittamana.
Toisen maailmansodan alkupuolella vuonna 1940 Saksa miehitti Norjan. Syynä oli etenkin laivastotukikohtien hankkiminen Pohjanmerellä ja pohjoisella Atlantilla operointia varten.
Ennen valloitusta Quisling oli syksyllä 1939 maailmansodan jo alettua matkustanut Saksaan tapaamaan natsien pääideologi Alfred Rosenbergiä ja suuramiraali Erich Raederia. Hän ehdotti näille Norjan valtaamista. Saksa suunnitteli tätä kuitenkin Quislingista riippumatta.
Sota Norjassa kesti huhtikuusta kesäkuuhun 1940. Sodan alettua Quisling julistautui Norjan pääministeriksi ja Saksa tunnusti hänen asemansa. Quisling kuitenkin tuotti pettymyksen, sillä hän ei saanut norjalaisia lopettamaan vastarintaa. Quislingin heikkouden takia Saksa asetti melko pian sodan alettua Norjan johtajaksi saksalaisen Josef Terbovenin. Terboven jatkoi johdossa Saksan voiton ja Norjan valtauksen jälkeenkin.
Laillinen hallitus joutui pakenemaan Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, kuten myös kuningas Haakon VII. Sieltä käsin norjalaiset toteuttivat kotimaahansa myös joitain operaatioita sodan aikana.
Miehityshallinto lakkautti suurkäräjät ja asetti Norjan johtoon ministerineuvoston johtajanaan valtakunnankomissaari Terboven. Quisling pyrki kaikin keinoin vahvistamaan omaa asemaansa ja tässä tärkeää oli tehdä Nasjonal Samlingista vakavasti otettava ainakin sadan tuhannen jäsenen puolue. Jäseniä saatiin sodan loppuun mennessä 45 000.
Quislingin yritys koota norjalainen sotajoukko Saksan puolelle ei sekään onnistunut. Tässä yrityksessä komissaari Terboven oli Quislingia nopeampi, mutta hänkään ei saanut kasaan suurta määrää sotilaita. Toista tuhatta norjalaista päätyi lopulta SS-palvelukseen Saksan itärintamalle Leningradin piiritykseen.
Saksa suostui lopulta tekemään Quislingista pääministerin helmikuussa 1942. Tällöinkin todellinen valta pysyi yhä miehittäjällä ja Terbovenilla.
Liittoutuneet tekivät Norjan teollisuuslaitoksiin brittien johdolla useita onnistuneita iskuja miehityksen aikana. Apuna oli Britanniaan paenneita Norjan asevoimien sotilaita. Raskaan veden tehtaan tuhoaminen maaliskuussa 1943 hidasti merkittävästi natsien ydinaseohjelmaa ja toinen tunnettu isku on 1941 tehty isku, jolla tuhottiin räjähdekelpoista kalanmaksaöljyä tynnyreittäin.
Quisling toteutti asevelvollisuuden, joka käytännössä tarkoitti suurimmaksi osaksi norjalaisten työpalvelua Saksassa.
Quislingin hallinto teki myös sotarikoksia teloittamalla brittiläisiä sotavankeja sabotaasi-iskujen jälkeen. Teloitukset oman kansan keskuudessa eivät olleet tavattomia Quislingin esitellessä häikäilemättömyyttään natsi-isännille.
Quislingin jälki näkyy myös holokaustissa. Hän toimitti Saksalle 750 Norjan juutalaista tapettaviksi Auschwitzin keskitysleirillä.
Kun vuoden 1945 alussa oli jo selvää, että natsi-Saksa häviäisi sodan, hätääntynyt Quisling yritti tarjota Norjaa kansallisosialismin viimeiseksi linnakkeeksi, Festung Norgeksi. Hän tapasi natsien johtajia Hitleriä myöten, mutta tämä ei suostunut keskustelemaan Quislingin ehdotuksesta.
Maailmansodan jälkeen Quislingia odotti maanpetosoikeudenkäynti. 8. toukokuuta 1945 miehitysjohtaja Terboven teki itsemurhan Norjassa ja näin teki moni muukin norjalainen ja saksalainen miehityshallinnossa työskennellyt.
Quisling tuotiin oikeuden eteen. Vastarintaliike kidutti Quislingia vankeuden aikana ja oikeus luki tälle lopulta kuolemantuomion. Nasjonal Samling kuoli Quislingin mukana, kun tämä kohtasi kiväärien piiput 24. lokakuuta 1945. Norja oli poistanut kuolemantuomion vuonna 1901, mutta Quislingin ja Nasjonal Samlingin teot ja sota-ajan olot saivat hallituksen tekemään poikkeuksellisen ratkaisun.