Näkökulma: Saako huippupoliitikko olla haavoittuvainen? – Gallupeissa kompastelleet vihreät ovat tosipaikan edessä
Vihreiden puheenjohtajaruletti pyörähti viimein vauhtiin, kun Touko Aalto ilmoitti luopuvansa tehtävästä.
Aallon tapaus muistuttaa siitä, että poliitikot eivät ole immuuneja paineelle ja uupumukselle.
Välillä turhan raadolliseksi äityvä poliittinen kahnaus ei kaipaa kilpailijoiden mielenterveysongelmien vähättelyä. Vahingoniloonkaan ei ole syytä.
Aallon luopumisilmoitus oli jokseenkin ennakoitavissa. Siitä kieli jo pitkittynyt sairausloma.
Päivän pysäyttävin tieto löytyy kuitenkin Aallon Facebook-päivityksestä , jossa puoluejohtaja kertoo sairastuneensa masennukseen jo vuosi sitten.
Vaikka sairastumisen syytä on turha veikkailla, Aalto näyttää kamppailleen valtavien odotuksien ja musertavan ahdistuksen ristipaineessa kuukausikaupalla.
Huippupoliitikkojen mielenterveysongelmat nostetaan helposti lööppeihin ja haavoittuvuutta pidetään usein heikkoutena.
Vielä viime vuonna vastavalittuna puheenjohtajana Aalto kertoi vihreiden tähtäävän tosissaan pääministeripuolueeksi.
Kohujen kierteessä rimpuillut puheenjohtaja joutui sittemmin vaivihkaa lopettamaan pääministeripuheet galluplukujen syöksyessä.
Ehkä Aallon sinnittely vihreiden johdossa johtuikin osaltaan ilkeilyn ja leimaamisen pelosta.
Aaltoa tsemppaavat someviestit ja empaattiset päivitykset kuitenkin valavat uskoa siihen, että politiikkojen mielenterveyteen liittyvästä stigmasta voidaan päästä eroon.
Eduskunnassa Aallon puheenjohtajakautta tullee ikävä.
Rakettimaisesti noussut maakuntavihreiden toivo pyrki rakentamaan siltoja eri tavalla kuin räksytysvaihteelle juuttunut edeltäjänsä Ville Niinistö.
Viime vuoden heinäkuussa Aalto ja pääministeri Juha Sipilä (kesk.) kertoivat rupatelleensa puhelimessa luottamuksen merkityksestä politiikassa.
Itsensä ja vihreiden kannalta Aalto kuitenkin teki oikean ratkaisun luopuessaan puheenjohtajuudesta.
Vaaliveturi joutuu paiskimaan töitä niska limassa ja eduskuntavaalit lähestyvät armotonta vauhtia.
Aikaa itselle ei juuri liikene.
Sulaneesta kannatuksestaan kauhistuneilla vihreillä on houkutus karauttaa vaaleihin Ville Niinistön johdolla.
Hapuilevasti ja ponnettomasti viime aikoina esiintyneet vihreät tarvitsee piristysruiskeen pelastaakseen, mitä pelastettavissa on.
Vihreät valitseekin uuden puheenjohtajan ylimääräisessä puoluevaltuuskunnan kokouksessa jo ensi viikon lauantaina.
Vahvimpana Aallon seuraajaehdokkaana on luonnollista pitää köyhyystutkija Maria Ohisaloa.
Aaltoa tuuratessaan Ohisalo on osoittanut olevansa kelpo poliitikko, vaikka näkyvyys julkisuudessa on jäänyt vähäiseksi.
Ohisalo ei kuitenkaan ole kansanedustaja. Vaalien alla oppositiojohtajan pitäisi haastaa hallitusta tv-kameroiden edessä eduskunnan väittelyissä.
Ärhäkkä Emma Kari puolestaan taipui viimeksi puheenjohtajakisassa Aallolle. Kari olisi kiistämättä kova pala vaalipaneeleissa.
Myös vihreiden kansanedustajat Outi Alanko-Kahiluoto ja Krista Mikkonen on nostettu esiin alustavissa spekulaatioissa.
Sulaneesta kannatuksestaan kauhistuneilla vihreillä olisi kuitenkin suuri houkutus karauttaa vaaleihin Niinistön johdolla.
Vanha isäntä voisi ottaa ohjakset vähintään siihen asti, kunnes vihreistä löytyy sopiva seuraaja.
Kuka tahansa pestiin valitaan, urakka on valtava.
Ylipäätään on hyvä muistaa, että puoluejohtajien, ministerien ja muiden poliitikkojen kiire ja uupumus välittyvät harvoin kotikatsomoihin.
Inhimillisyyden pilkahduksiin olisikin paikallaan suhtautua ymmärtäväisemmin.