Näkökulma: Kansalaisaloite saattaa tarvita lisää some-puskuria 

Keväällä valittu eduskunta on päässyt käsittelemään ensimmäisenä syksynään epätavallista kansalaisaloitteiden sumaa.

Lähetekeskustelussa on käynyt jo kuusi kansalaisaloitetta. Saman verran on tällä tietoa vielä tulossa.

Viime viikolla eduskunta pui kansalaisaloitteita lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisemisestä, ulkomaalaisten seksuaalirikollisten automaattisesta karkottamisesta ja dieselautojen käyttövoimaveron poistamisesta.

Aiemmin salissa on ehditty jo puida mikromuovien kieltämistä kosmetiikassa, raiskauksen määrittelyä suostumusperusteiseksi ja tyttöjen sukuelinten silpomisen kieltämistä.

Kirjo on siis laaja, eikä kattaus ole aivan ongelmaton.

Dieselautojen käyttövoimaveron eli niin sanotun dieselveron poistamiseksi laadittu aloite keräsi nopeasti yli 125 000 allekirjoittajaa. Vihatulle verolle on kuitenkin perusteensa, sillä käyttövoimaverolla tasataan bensiinin ja dieselin verotuksen, ei hinnan eroa. 

Verotuksen rakenne ja säätely on myös kulloisellekin hallitusvallalle kuuluva asia, joka ei sovi yksittäisillä kansalaisaloitteilla sörkittäväksi. Seksuaalirikollisten karkotusautomaatin kieltää taas perustuslaki.

Syksyn poliittisesti ehkä järeimmät aloitteet ovat vielä tulossa. Aloite ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävämmästä kaivoslaista luovutetaan eduskunnalle tällä tietoa 7. lokakuuta ja aloite avohakkuiden lopettamiseksi valtion mailla 22. lokakuuta.

Kummallakaan aloitteella tuskin on menestymisen mahdollisuuksia. Molemmat kyllä lisäävät jännitteitä varsinkin samassa hallituksessa istuvien keskustan ja vihreiden välille ja saavat median huomion saliin tullessaan.

Kansalaisaloite tuli Suomen perustuslakiin vuonna 2012. Viime vaalikaudella käsiteltiin 19 ja sitä edellisellä kuusi kansalaisaloitetta.

Tähän saakka vain kaksi aloitetta on tullut hyväksytyksi: tasa-arvoinen avioliittolaki ja naisparien äitiyslaki. Molemmat olivat erityisellä huolella laadittuja.

Varsinkin joillekin puolueille kiusallisissa arvokysymyksissä kansalaisaloitteet ovat ilman muuta täyttäneet paikkansa. Eteenpäin on viety asioita, jotka olisivat ehkä muuten jääneet ö-mappiin vielä vuosiksi.

Yhden systeemiin jääneen valuvian eduskunta jo korjasi, kun se taannoin tyrmäsi tasa-arvoisen avioliiton kumoamiseksi laaditun vasta-aloitteen poukkoilevana, oikeusjärjestelmän ennustettavuutta ja vakautta heikentävänä lainsäädäntönä. Samoja perusteluja voidaan käyttää vastaavien yritysten torppaamiseksi jatkossakin.

Vaalikauden ensimmäisenä syksynä eduskunnalla on kansalaisaloitteiden käsittelyyn vielä hyvin aikaa. Uuden hallituksen esityksiä joudutaan vielä odottamaan, ja budjettikin tulee eduskuntaan tavallista myöhemmin.

Hallitusneuvotteluissa sovittiin keväällä, että kansalaisaloitteiden allekirjoittamisen ikäraja lasketaan 15 vuoteen, mikä helpottaa ainakin periaatteessa nimien keräämistä. Eduskunnan puhemies Matti Vanhanen (kesk.) ei ole kuitenkaan pitänyt tarpeellisena nostaa kansalaisaloitteen eduskuntakäsittelyn kynnystä 50 000 allekirjoittajasta.

Vanhanen on kuitenkin myöntänyt, että määrää joudutaan vielä pohtimaan, jos aloitteen allekirjoittaminen alkaa käydä yhtä helpoksi kuin peukuttaminen Facebookissa.

Vielä toistaiseksi päättömimmät ja huumorimielessä tehdyt aloitteet – kuten jääkiekon mm-finaalin jälkeisen päivän säätäminen kansalliseksi vapaaksi – näyttävät karsiutuvan melko tehokkaasti itsestään.

Julkisuudessa punaisena hehkuvaan keskusteluaiheeseen iskevä aloite saattaa kuitenkin sosiaalisen median aikakaudella kerätä tarvittavat nimet hetkessä, kuten Oulun seksuaalirikosten ja kesällä verkkoon Saimaalla hukkuneiden kuuttien tapauksissa kävi.

Aloitteen perustuslainmukaisuutta, norppakannan suojelun todellista tilannetta tai ammattikalastajien oikeuksia elinkeinoonsa ei tunnekuohussa jääty googlettamaan tai miettimään.

Viivan alle jää vain kaksi kehnosti laadittua ja elinkelvotonta kansalaisaloitetta, jotka eduskunta joutuu lopulta kuoppamaan – samalla monen pettyneen allekirjoittajan vihat niskaansa saaden.

Voi olla, että kynnys kansalaisaloitteiden laatimiseen saati hyväksymiseen riittää ainakin jonkin aikaa vielä hyvin. ”Some-puskurin” lisääminen voi silti tulla jossain vaiheessa eteen.

Se on ainakin täysin varmaa, että 50 000 allekirjoittajan rajaa aikanaan vedettäessä ei ollut vielä aavistustakaan, millaisessa lirissä maailma ja edustuksellinen demokratia sosiaalisen median, populismin ja yksittäisistä asioista äänestämisen kanssa pian on.