MTK: Arviot susien määrästä ovat pahasti pielessä – Ministeriön asiantuntija: Vahinkojen kasvu ei ole ryöpsähtänyt
Susi puhuttaa. Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto (MTK) kertoi heinäkuisessa tiedotteessaan, että lammastalouden käytännön kokemukset ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) arvio suden kannan koosta ovat merkittävässä ristiriidassa.
MTK:n mukaan susien aiheuttamien lammasvahinkojen määrässä on tapahtunut raju kasvu edellisvuosiin verrattuna.
Riistavahinkorekisterin mukaan elokuun alkuun mennessä susien aiheuttamia lammasvahinkoja oli tapahtunut tänä vuonna 48 kappaletta. Rekisterissä näkyvät tapaukset, jotka ilmoitetaan paikkakunnan maaseutuelinkeinoviranomaisille.
Maa- ja metsätalousministeriön luonnonvaraosaston erätalousyksikön asiantuntijan Henna Väyrysen mukaan kasvu ei ole ryöpsähtänyt edellisvuoteen verrattuna.
Suden aiheuttamien lammasvahinkojen arvo on ollut viime vuosina 100 000 euron tienoilla tai sen yli.
– Vuonna 2013 susien aiheuttamat lammasvahingot olivat koko vuonna arvoltaan noin 34 000 euroa. Vahinkojen määrä on siis noussut, mutta tässä pitää huomata, että Suomen susikanta oli vuonna 2013 huomattavasti pienempi kuin se on nyt, Väyrynen sanoo STT:lle.
Lammasvahinkojen määrä on kuitenkin kasvanut vuosikymmenessä.
– Vuonna 2013 sudet hyökkäsivät riistavahinkorekisterin mukaan lampaiden kimppuun 13 kertaa. Kohteina oli yhteensä 58 lammasta. Toissavuonna susien hyökkäysten kohteiksi kirjattiin joutuneen 486 lammasta. Määrä on kasvanut vähän yli kahdeksankertaiseksi, Väyrynen kertoo.
MTK vaatii, että petovahinkokorvausten järjestelmä on uusittava.
– Nykyiset korvaukset eivät ota huomioon vahingoista aiheutuvaa lisätyötä, vahingoittuneiden eläinten hoitoa ja raatojen hävityskustannusta. Tilanne on kestämätön lampureille, sanoo MTK:n asiantuntija Juho Kyntäjä tiedotteessa.
Luken tutkimusprofessori Ilpo Kojola kertoo STT:lle, että huhtikuussa syntyneiden pentujen myötä susien määrä on tällä hetkellä 400:n tietämillä. Hänen mukaansa talvesta 2016–2017 lähtien kanta on runsastunut, mutta maaliskuussa kanta oli samaa tasoa kuin vuotta aiemmin. Kanta on saattanut jopa hieman pienentyä.
Kojolan mukaan yli puolet Suomen susista on keskittynyt lounaiseen Suomeen. Kanta rajoittuu Kojolan mukaan Helsinki–Tampere-linjan länsipuolelle ja Tampere–Pori-linjan eteläpuolelle. Kehitys on voimistunut kolmen viime vuoden aikana erittäin vahvasti.
– Susi voi tappaa paljon enemmän lampaita kuin se pystyisi välittömästi syömään. Susipentueen on ajateltu harjoittelevan tappamista lammaslaumassa. Itse olen ajatellut asiaa myös siitä näkövinkkelistä, että lampaan käyttäytyminen poikkeaa niin vahvasti villieläimen käyttäytymisestä. Susi on pitkän evoluutionsa aikana kehittynyt saalistamaan villejä saaliseläimiä, Kojola sanoo.
MTK:n mukaan suurpetohavaintoja voi jäädä ilmoittamatta siksi, että petojen kaatolupien saaminen on suuren kynnyksen takana. Toinen syy saattaa olla arkipäiväistyminen: ihmiset näkevät kannan kasvun vuoksi susia aiempaa useammin.
Kojolan mukaan havaintoihin liittyvät haasteet saattavat olla kasvussa.
– Pyrimme löytämään keinoja, että haasteet saadaan taklattua, Kojola sanoo.
Susien määrää kartoitetaan petoyhdyshenkilöiden havainnoilla sekä Luken henkilökunnan ja vapaaehtoisverkoston keräämillä ulostenäytteillä, joista selvitetään suden dna:han liittyviä tietoja. Sen jälkeen tehdään rajaukset karttatyönä susien reviireistä.
Todennäköisyysmallin avulla määritetään reviirin malli ja kuinka monta yksilöä sillä on. Susien reviirit ovat joko laumareviirejä tai parireviirejä. Noin 10–20 prosenttia susista liikkuu yksin.
Menetelmää on testautettu julkaisemalla kaksi tieteellistä vertaisarvioitua artikkelia kansainvälisissä sarjoissa. Kojolan mukaan Luken arvio susien määrästä on melko tarkka.
– Tämäntyyppisen eläimen kannan seurannan haasteet huomioiden ollaan kyllä kärkikaartia eurooppalaisella tasolla, Kojola sanoo.
Suomen Metsästäjäliiton vt. puheenjohtaja Ilkka Mäkelän mukaan petotilanne Suomessa menee poronhoitoalueen ulkopuolella koko ajan huonompaan suuntaan.
– Suurpetojen kannanhoidollinen metsästys pitäisi saada nopeasti uudelleen käyntiin. On täysin selvää, että niiden kannat kasvavat nyt vahvasti, minkä lisäksi suurpetojen ihmisarkuus heikkenee, Mäkelä sanoo STT:lle.
Mäkelän mukaan Suomessa olisi syytä ottaa mallia Ruotsista.
– Siellä on ihan samat lait ja asetukset, mutta Ruotsissa suurpetojen kannanhoidollinen metsästys on ollut koko ajan mahdollista. Suomessa se ei ole ollut mahdollista kohta vuosikymmeneen.
Metsästäjäliitto painottaa, että suurpetojen kannanhoidollista metsästystä ei voida tehdä Suomessa nykyisin käytännössä lainkaan. Syy on liiton mukaan se, että annetuista kaatoluvista valitetaan oikeuteen, jossa luvat on hyvin yleisesti kumottu.
Maa- ja metsätalousministeriön asiantuntijan Henna Väyrysen mukaan asiaan vaikuttaa muuttunut oikeuskäytäntö.
– Viime vuoden lopulla tuli korkeimmalta hallinto-oikeudelta päätöksiä karhun kannanhoidollisesta metsästyksestä. Ministeriössämme on nyt meneillään hanke, jossa asiantuntijaryhmä selvittää sutta ja muita suurpetoja koskevien poikkeuslupakäytäntöjen kehittämistä, Väyrynen kertoo.
– Voi sanoa, että nyt Suomessa oikeuskäytäntö on tiukentunut suurpetojen kannanhoidollisen metsästyksen osalta. Taustalla on myös EU-tuomioistuimen päivittynyt oikeuskäytäntö.
Väyrynen korostaa, että suurpetojen kannanhoidollinen metsästys on tiukasti kytköksissä EU-politiikkaan ja sääntelyyn. Suurpedot ovat luontodirektiivin nojalla tiukasti suojeltuja. Suomessa susi on EU:n luontodirektiivin liitteen mukaan tiukasti suojeltu laji poronhoitoalueen ulkopuolella.
Väyrysen mukaan heinäkuussa tuli Suomessa voimaan asetus, joka jo jonkin verran joustavoittaa vahinko- ja turvallisuusperusteisten poikkeuslupien myöntämistä.
Esimerkiksi susilauman reviirialueella on hyvin vaikeaa yksilöidä, mikä lauman susista on hyökännyt tuotantoeläinten kimppuun. Muutoksen myötä poikkeuslupa voidaan tällaisessa tapauksessa myöntää kohdistamatta sitä tiettyyn petoyksilöön.