Ministerin sanoi Suomen kohdentavan kehitysapua maille, jotka eivät tue Venäjää – Mitä maita se voisi tarkoittaa?
Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Ville Tavio (ps.) avasi kaavailuja Suomen kehitysyhteistyöhön tehtävistä muutoksista alkuviikosta.
Hän totesi suurlähettiläskokouksessa muun muassa, että maaohjelmissa ja pidemmän aikavälin kehitysyhteistyössä keskitytään valtioihin, jotka noudattavat kansainvälisiä sääntöjä.
Näillä tarkoitetaan esimerkiksi maita, jotka ottavat vastaan omia kansalaisiaan ja kunnioittavat valtioiden itsemääräämisoikeutta eivätkä siten tue Venäjän sotaa Ukrainassa.
Uusien ehtojen vaikutuksesta kehitysyhteistyön rahojen kohdentumiseen on vasta käynnistymässä virkamiesvalmistelu. STT kysyi ulkoministeriöltä, mitä maita voisi koskea esimerkiksi linjaus Venäjän tukemisesta Ukrainan sodassa.
– On olemassa joukko maita, jotka niin sanotusti istuvat aidalla eli eivät ole erilaisissa YK:n tai Ihmisoikeusneuvoston äänestyksissä suoranaisesti tukeneet Venäjää, mutta eivät ole tuominneetkaan eli ovat olleet ottamatta kantaa, kertoo kehityspolitiikasta vastaava alivaltiosihteeri Pasi Hellman ministeriöstä.
Hänen mukaansa esimerkiksi Mosambik on tällainen maa. Näiden maiden kanssa on tarkoitus käydä keskusteluja, jotta ymmärretään syitä äänestyskäyttäytymisen takana.
– Kysymys ei ole mustavalkoinen. Taustalta voi löytyä erilaisia kansainvälisiä ja kotimaisia syitä.
Venäjän suoria tukijoita Ukraina-kysymyksissä on YK:n yleiskokouksissa ollut vain muutamia, mutta äänestyksissä pidättäytyneitä maita on voinut olla joitain kymmeniä.
Ulkoministeriön Hellmanin mukaan merkitystä on myös hallitusohjelman tarkalla kirjauksella. Ohjelmassa lukee sanatarkasti, että ”Suomi ei jaa kehitysapua hallinnoille tai toimijoille, jotka tukevat Venäjän hyökkäyssotaa”.
– Tuon kirjauksen myötä esimerkiksi humanitaarinen apu vaikkapa Syyrialle on yhä mahdollista, koska se ei mene hallinnolle vaan kansalaisten auttamiseen.
Hallitusohjelmassa on muitakin linjauksia, jotka Hellmanin mukaan vaikuttavat kehitysyhteistyön määrärahojen jakamiseen tulevaisuudessa. Tällainen on esimerkiksi se, että kehitysyhteistyössä siirrytään kahdenvälisistä maaohjelmista kohti kansalaisjärjestöjen toteuttamaa yhteistyötä.
Vanhempi tutkija Katariina Mustasilta Ulkopoliittisesta instituutista toteaa äänestyskäyttäytymisestä, että Suomen kehitysyhteistyön kahdenvälisistä kumppanuusmaista ja pitkäaikaisista kumppanuusmaista, joissa työ perustuu maaohjelmiin, ei löydy Venäjän puolesta aktiivisesti äänestäneitä.
Äänestyksistä pidättäytymistä ei hänestä voida suoraan pitää tukena Venäjälle.
– Siellä on moninaisia taloudellisia ja kehityksellisiä intressejä. Välttämättä ei haluta myöskään ottaa kantaa suurvaltakamppailuun.
Mustasilta näkee jopa poliittisia riskejä siinä, että leikkauksia kehitysyhteistyörahoihin tehtäisiin sen perusteella, miten jokin maa on äänestänyt.
– Kumppanuus on merkittävää myös Suomelle. Olisi aika merkittäviä poliittisia riskejä, jos tällaisten syiden takia lähdettäisiin muuttamaan suhdetta.
Hänestä ehtojen käytännön toteutus vaikuttaa vielä epäselvältä.
– Tässä on paljon kysymyksiä vielä ilmassa.
Ehtojen tiukentumisen taustalla on hallituksen tavoite, että vuonna 2027 pysyvä säästövaikutus kehitysyhteistyön määrärahoihin olisi reilut 280 miljoonaa euroa.