Ministeri Saarikko arvioi, että lastensuojelussa on tapahtunut käänne parempaan – sote turvaisi kehitystyön jatkon

Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk.) on tyytyväinen lastensuojelun kehityssuuntaan Suomessa. Tämä kävi ilmi STM:n tilaisuudessa, jossa Aulikki Kananoja luovutti ministerille selvitystyönsä tulokset. 

– Käänne parempaan on tapahtunut, Saarikko sanoi.

– Silti lastensuojelussa on sama ongelma kuin muissakin sote-palveluissa: toimintatavat kunnissa vaihtelevat ja kansalaiset eivät saa yhdenmukaisia palveluita, Saarikko muistutti.

Saarikon mukaan sote – joka on enemmän tai vähemmän veitsenterällä – auttaisi tässä.

Kajanojan selvityksen lähtökohtana oli, miten voidaan vähentää lastensuojelutyön kuormitusta, jonka seurauksena alan vetovoima heikkenee ja työntekijöiden vaihtuvuus on suurta.

Työntekijät kuormittuvat, koska yhdellä tekijällä saattaa olla jopa 80 lapsiasiakasta. Kajanojan suositus on 5–25 asiakasta sosiaalityöntekijää kohden.

– Mitoitus on nykyisin selvästi kohtuuton. 5–25 asiakkaan suositus on hyvä, Saarikko sanoi.

Ministerin mielestä muutos parempaan ei ole aina laista kiinni.

– Lakeja on helppo uudistaa, mutta toimintatapojen muutos on vaikeaa. Esimerkiksi yksin tekemisen eetos ja kulttuuri on vaikea murtaa, vaikka kansainvälinen tutkimus ja tieto tukevat tiimityötä.

Kajanoja ehdottaakin, että palvelut kootaan systeemiseen tiimiin, jossa on kolme sosiaalialan työntekijää. Tiimiin tuodaan myös tarvittava erityisasiantuntemus, esimerkiksi perheterapeutti.

Jos em­me tie­dä, min­kä­lai­sia vai­ku­tuk­sia las­ten, nuor­ten ja per­hei­den elä­mään saa­daan ai­kaan, ei uu­dis­ta­mi­sel­la­kaan ole sel­vää suun­taa.

Aulikki Kananoja

Mallin suositus asiakasmääriksi on 60 lasta tiimiä kohden. Toimintatapaa on pilotoitu osana Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmaa (LAPE) yli 60 paikassa, ja kokeiluun on lähivuosina tulossa mukaan 150 uutta tiimiä. 

Useiden maakuntien alueella malli on viety osaksi soten maakuntavalmistelua. Vaikka suositusten mukaisia mitoituksia ei ole aina pystytty toteuttamaan, kokemukset ovat olleet myönteisiä.

– Onnistunut toimeenpano edellyttää uudenlaisen tiimirakenteen lisäksi koulutusta ja valmennusta sekä johdon tukea ja sitoutumista pitkällä aikavälillä, kehittämispäälikkö Päivi Petrelius THL:sta sanoi.

– Esimerkiksi Liedossa on onnistuttu säästämään jopa puolet lastensuojelun kuluista ottamalla käyttöön LAPE-suositukset, Saarikko täydensi.

Kananoja näkemyksen mukaan maakunta- ja soteuudistuksen jälkeisenä aikana mitoitusta on arvioitava uudelleen tiimipohjaisesti, kun kokemukset piloteista voidaan analysoida.

– Jos em­me tie­dä, min­kä­lai­sia vai­ku­tuk­sia las­ten, nuor­ten ja per­hei­den elä­mään saa­daan ai­kaan, ei uu­dis­ta­mi­sel­la­kaan ole sel­vää suun­taa, Ka­na­no­ja sanoi.

Ministeri Saarikko muistutti, että se, mitä nyt tapahtuu soten suhteen eduskunnassa, vaikuttaa ratkaisevasti siihen, voidaanko lastensuojelussa siirtyä rakenteiden kehittämisestä sisältöön.

Kananojan mukaan tärkeimmät kehittämiskohteet lastensuojelussa ovat tiimimallin ja mitoituksen lisäksi ennaltaehkäisevä työ ja toimien kohdistaminen erityisesti yli 12-vuotiaisiin, joka on suurin ja kasvavin ryhmä lastensuojelun alueella.

Yksi tärkeä kohde ovat lastensuojelun asiakkaat, jotka täysi-ikäiseksi tultuaan siirtyvät tukijärjestelmästä pois. Tukitoimien jälkiseuranta ei ole Kananojan mukaan riittävää. ­

– Lastensuojelussa on siirryttävä jälkihuollosta aikuistumisen tukeen, Saarikko painotti.