Mikä on keskustanuorten suurin haaste, pääsihteeri Anna-Leena Veteläinen?
Olet keskustanuorten uusi pääsihteeri. Millaisia haasteita nuorisojärjestöllä on edessään, ja miten lähdet taklaamaan niitä?
Suurimpia haasteita on pandemian jättämien jälkien paikkaaminen järjestökentällä. Tarvitsemme enemmän keskustelua ja keskinäistä kanssakäymistä.
Vaikka maailma on muuttunut pandemian myötä osin pysyvästikin, niin mikään ei korvaa kasvokkaisten kohtaamisten merkitystä.
Siirryit tehtävään keskustanuorten järjestöasiantuntijan pestistä. Sitä ennen olet ollut myös toiminnanjohtaja liiton kahdessa piirissä. Millaisia eväitä olet näistä tehtävistä saanut?
Työntekijäroolia edeltäneen luottamushenkilöroolini jälkeen olen oppinut yhä enemmän järjestötyöstä ja järjestelmällisyydestä.
Olen sisäistänyt roolin järjestömaailman jokapaikanhöylänä.
Olen myös nähnyt eri maakuntien erityispiirteitä läheltä ja opetellut siinä sivussa monta maakuntalauluakin. Oma on tietysti se paras.
Tulet Suomussalmelta Kainuusta. Onko korpien kuiskinta ja jylhien järvien loiskinta kuulunut korvissa myös Saksan ja Helsingin rupeamiesi aikana?
Ilman muuta! Ihminen voi lähteä Kainuusta, mutta Kainuu ei ihmisestä.
Vaikka olenkin asunut jo kymmenen vuotta muualla, niin Nälkämaa säilyy ikuisesti mukana sydämessä.
Olet nuorisojärjestön kaksinkertainen Kekkosen Haarikka -kiertopalkintokisan puheosakilpailun voittaja. Miten neuvoisit keskustaväkeä innostavan puheen rakentamisessa?
Jännitän itse esiintymistä, joten valmistelen puheeni hyvin etukäteen.
Hyvässä puheessa on usein mukana niin järkeä kuin tunnettakin, mutta myös ripaus huumoria toimii aina. Paljon on jo saavutettu, kun on uskaltautunut puhujanpönttöön asti!
Kuulut horoskoopiltasi kaloihin. Mitä tämä kertoo sinusta?
Kaloja kuvaillaan myötätuntoisiksi, auttavaisiksi, tunnollisiksi ja intohimoisiksi olennoiksi. Tunnistan kyllä itseni aika vahvasti tästä kuvailusta.
En koe itseäni poliittiseksi hahmoksi, mutta intohimoni on olla mahdollistamassa nuorille vaikuttaminen heidän parhaaksi katsomallaan tavalla.
Petokala en ole, eli itse en syö lainkaan kalaa.
Juttu on julkaistu alun perin Suomenmaan aikakauslehdessä heinäkuussa 2022. Lehden voit tilata täältä. Digilehden irtonumeroita voit ostaa täältä.