Meri nousee ja paratiisisaari käy mahdottomaksi asua – "Kun meri käy ylitse, kaikki menee"
Länsiafrikkalaiseen Sierra Leoneen kuuluva pieni Nyangain saari näyttää ensisilmäyksellä paratiisilta: valkeita hiekkarantoja, palmuja ja pelikaaniyhdyskuntia. Tarkempi vilkaisu paljastaa tuulen ja aaltojen kaatamia puita sekä aikaa sitten lähteneiden ihmisten jättämiä huonekaluja.
Alle kymmenessä vuodessa meri on noussut niin, että saaren pinta-alasta on kadonnut noin kaksi kolmasosaa. Enemmistö asukkaista on joutunut muuttamaan mantereelle tai korkeammille saarille.
Hassan Kargbo, 35-vuotias kalastaja, kahlaa polviaan myöten vedessä ja osoittaa edessään aukeavaa merta.
– Tässä, missä olemme nyt, oli ennen taloni. Meillä oli iso jalkapallokenttä, mutta nyt vesi on tuhonnut kaiken, hän sanoo uutistoimisto AFP:lle.
Kargbo kertoo, että hänen perheensä on jo kahdesti menettänyt omaisuutensa myrskyjen ja merenpinnan nousun vuoksi ja rakentanut uuden talon Nyangaille. Nyt meri on jälleen tulossa ovelle.
– En luota enää siihen, että Nyangaita on tulevaisuudessa edes olemassa, Kargbo sanoo.
Hän kertoo tehneensä vaikean päätöksen muuttaa läheiselle Sein saarelle, jossa maa on vähemmän tasaista. Uuden talon rakentaminen kerta toisensa jälkeen tulee pienituloiselle kalastajalle kalliiksi.
Ilmaston lämpenemisen myötä myrskyt ovat käyneet rajummiksi niin Nyangailla kuin muuallakin. Kun jäätiköt sulavat tulevaisuudessa yhä nopeammin, myös merenpinnan nousu jatkuu yhä tuhoisampana.
Ilmastonmuutoksen taustalla on etenkin fossiilisten polttoaineiden käyttö. Nyangain asukkaiden osuus siihen on käytännössä olematon, mutta he ovat Sierra Leonessa ensimmäisten joukossa menettämässä kotinsa ja kotiseutunsa.
Kymmenkunta vuotta sitten Nyangain saarella asui noin tuhat ihmistä. Virallista väestönlaskentaa ei ole tehty, mutta paikalliset johtajat arvioivat, että asukkaita on nyt jäljellä alle 300.
Tiiviisti ja ahtaasti asuttu saari on enää noin 200 metriä pitkä ja sata metriä leveä. Juomavedestä on pulaa, koska maaperä on käynyt suolaiseksi.
– Meillä oli ennen täällä paljon puita – mangopuita, kookospalmuja ja muitakin – mutta vuosien mittaan vesi on tuhonnut ne. Vesi nousee yhä uudelleen ja tuhoaa meidät ja omaisuutemme, sanoo kalastaja ja kyläpäällikkö Amidou Bureh, 60.
Burehin mukaan Sierra Leonen viranomaiset ja kansainväliset järjestöt eivät ole tarjonneet käytännön apua, vaan ovat suositelleet muuttoa pois Nyangailta.
Köyhässä Sierra Leonessa meren pinnan nousu uhkaa yli kahta miljoonaa asukasta rannikolla ja saarilla. Maan ympäristö- ja ilmastonmuutosministerin Jiwoh Abdulain mukaan tilanne Nyangailla ja lähisaarilla on nyt hätätilaakin pahempi.
– On todella sydäntäsärkevää nähdä, miten musertava sen vaikutus on ihmisten elämään. Meidän pitää saada heidät pois sieltä, ja yritämme hankkia siihen resurssit. Ilmastonmuutoksella ei ole tuhoisat vaikutukset pelkästään ihmisiin, vaan myös valtion budjettiin, hän sanoo.
Sierraleonelainen ympäristöasiantuntija Joseph Rahall arvioi, että 10–15 vuoden kuluessa koko Turtle Islands -nimellä tunnettu saariryhmä katoaa.
– Se on vain ajan kysymys, hän sanoo.
Rahall toteaa, että ilmastonmuutos pyyhkii samalla pois paikalliset perinteet, kulttuurin, kalastukseen perustuvan toimeentulon ja koko elämäntavan.
– Kun meri käy ylitse, kaikki menee.
Tyynenmeren pienet saarivaltiot, kuten Vanuatu ja Tuvalu, ovat vielä tunnetumpia niiden alueiden joukossa joita merenpinnan nousu uhkaa. Tuvalu sijaitsee Australian ja Havaijin puolivälissä. Saarivaltion yhdeksästä saaresta kaksi on jo suurelta osin kadonnut mereen.
Tuvalussa on alle 11 000 asukasta. Ilmastotutkijat ovat arvioineet, että koko saarivaltio muuttuu asuinkelvottomaksi noin 80 vuodessa.
Viime vuonna tuli voimaan Australian ja Tuvalun Falepili-sopimus, joka mahdollistaa tuvalulaisille muuttamisen Australiaan. Australian ulkopolitiikassa sopimus on keino hillitä Kiinan vaikutusvaltaa Tyynellämerellä, tuvalulaisille taas tapa hakeutua järjestäytyneesti pois uppoavasta kotimaastaan.
Merkittävä osa sopimusta ovat ilmastoviisumit. Australia on sitoutunut tarjoamaan 280 viisumia vuodessa tuvalulaisille aikuisille. Falepili-sopimus on ensimmäinen sopimus, jolla on luotu erityisviisumi ilmastonmuutoksesta kärsiviä ihmisiä varten.
Viisumien määrä saattaa osoittautua aivan liian pieneksi. Ensimmäinen viisumierä arvotaan heinäkuussa, ja perheenjäsenet mukaan lukien arvontaan on ilmoittautunut yli 4 000 tuvalulaista.