Maksuttomat pyöräpajat ovat nostaneet suosiotaan Suomessa
Syyskuisena arki-iltana moni on saapunut korjaamaan pyöräänsä Myyrmäkeen. Yksi heistä on Toufik Demnati, jonka 1990-luvulla ostetun pyörän vaihteet tarvitsevat kunnostusta.
Demnati asuu aivan kivenheiton päässä pajalta ja on ohi kulkiessaan pannut merkille tiistaisen pajatoiminnan. Hän on pajalla ensimmäistä kertaa.
– Kaikki aina maksaa, joten ilahduin kuullessani, että tämä pajatoiminta on ilmaista.
Suomeen on viime vuosina avautunut useita vapaaehtoisuuteen, maksuttomuuteen ja yhteisöllisyyteen perustuvia pyöräpajoja, joihin kaikki ovat tervetulleita kunnostamaan pyöriään.
Yksi tänä vuonna toimintansa aloittanut paja on Myyrmäessä sijaitseva Länsi-Vantaan pyöräpaja, joka järjestää pajatoimintaa yhtenä arki-iltana viikossa. Paja on yksinkertainen. Aseman ja uimahallin läheisyydessä kävelykadulla sijaitsevan kontin sisältä löytyy korjaamiseen tarvittavia työvälineitä ja varaosia.
Demnatia vaihteiden kunnostamisessa opastaa Vantaan pyöräpajan yhdistyksen puheenjohtaja Jussi Halonen. Periaatteena on, että pajan vapaaehtoiset opastavat kävijöitä, mutta kävijät itse kunnostavat ja huoltavat pyöränsä.
– Ajatuksena on, että kävijöille jää pajalta henkistä pääomaa uusien taitojen muodossa, Halonen kertoo.
Kansainvälisesti pyöräpajat, englanniksi bike kitchens, ovat olleet suosittuja jo pitkään. Ilmiö syntyi 1980-luvulla, ja erityisesti 2000-luvun alussa pajat levisivät ympäri Eurooppaa ja Yhdysvaltoja.
Tällä hetkellä pyöräpajoja löytyy Suomesta Helsingistä, Vantaalta, Turusta, Kotkasta, Tampereelta, Joensuusta ja Kuopiosta. Erityisesti kahden viime vuoden aikana on perustettu useita pajoja.
Mistä pyöräpajakulttuurissa on kyse?
– Yksinkertaisimmillaan pyöräpajoissa ja pyöräpajakulttuurissa on kyse kaikille avoimesta tee se itse -tilasta, jossa tarjotaan tilat, työkalut sekä opastusta pyörän kunnostamiseen. Keskeistä on pyöräilyn edistäminen ja pyöräilyn saavutettaviksi tekeminen kaikille sosioekonomisesta statuksesta riippumatta, kertoo projektipäällikkö Hemmo Rättyä Pyöräliitosta.
– Syvemmällä tasolla ajattelen, että konkreettisen kunnostusavun lisäksi pyöräpajat toimivat eräänlaisena vastavoimana sille, mihin länsimainen kulutusyhteiskunta tällä hetkellä meitä kannustaa. Meillä raha ei vaihda omistajaa, vaan arvo syntyy siinä, että pajalla autetaan toinen toisiamme ja opitaan uusia taitoja.
Pyöräpajan vapaaehtoisen ja perustajajäsenen Selja Purovaaran mukaan paja tavoittaa ihmisiä laajalla kirjolla aina viereisestä alakoulusta perheisiin ja vanhuksiin.
Rättyän mukaan yhtä tyypillistä pyöräpajalla käyvää ei ole ja myös kaupunkien välillä kävijöissä saattaa olla vaihtelua.
Niin Rättyä kuin Purovaarakin korostavat pajatoiminnan yhteisöllisyyttä. Ensin pajalle tullaan kunnostamaan omaa pyörää, mutta monet saavat pajoilta ystäviä ja opittuaan taitoja alkavat opettaa muita.
Purovaara itse on esimerkki pyöräpajakulttuurin yhteisöllisyydestä. Hän kertoo aloittaneensa ja oppineensa pyörän kunnostuksen Helsingin pyöräpajalla, josta muodostui hänelle tärkeä yhteisö. Nyt hän haluaa välittää saatuja oppeja eteenpäin ja luoda pyöräpajakulttuuria myös Vantaalle.
Purovaaralle pyöräily edustaa vapautta.
– Jos osaa pyöräillä, omistaa pyörän ja osaa kunnostaa sitä, niin maailma on auki.