Loikkarikansanedustajien kohtalo on usein karu – ministeriksi noussut vain ani harva
Puolueloikkaukset ovat yhä suhteellisen harvinaisia tapahtumia ja siksikin melko isoja politiikan uutisia, kuten keskustan kansanedustajan Pekka Aittakummun loikkaus perussuomalaisiin jälleen viime viikonloppuna osoitti.
Puolueen vaihtaminen on pysynyt harvinaisena osin siksikin, että loikkauksista syntyy harvoin poliittisia menestystarinoita.
Usein tie on vienyt politiikasta ulos seuraavissa eduskuntavaaleissa, kun entiset äänestäjät ovat jättäneet eikä uusia ole löytynyt riittävästi tilalle.
Viimeisten 50 vuoden aikana esimerkiksi ministeriksi on noussut vain kaksi puoluetta kesken vaalikauden vaihtanutta kansanedustajaa, kokoomuksesta keskustaan vuonna 1980 siirtynyt Eeva Kuuskoski ja kokoomuksesta oman eduskuntaryhmän kautta perussuomalaisiin ennen viime eduskuntavaaleja loikan tehnyt Wille Rydman.
Ennen Aittakumpua edellinen keskustasta toiseen eduskuntaryhmään loikannut kansanedustaja oli Torinon olympialaisten curlingsankari Markku Uusipaavalniemi, joka siirtyi perussuomalaisten riveihin marraskuussa 2010. Eduskuntapaikan uusiminen uuden puolueen riveissä kevään 2011 vaaleissa ei onnistunut.
Huonosti kävi myös Seppo Lahtelalle, joka siirtyi keskustasta kokoomuksen eduskuntaryhmään lokakuussa 2006. Seuraavan kevään eduskuntavaaleissa tuli lähtö.
Kommodori evp. Seppo Kanerva ehti viimeiseksi jääneellä eduskuntakaudellaan 1999–2003 tehdä loikan kokoomuksesta keskustaan ja vielä keskustasta liberaaleihin. Eduskuntapaikan uusiminen ei onnistunut 2003 liberaalien eikä enää myöhemminkään perussuomalaisten ja sinisten ehdokkaana.
Putoaminen oli kohtalona myös sinisistä kokoomukseen huhtikuussa 2018 loikanneella Kaj Turusella ja perussuomalaisista kesäkuussa 2017 kokoomukseen lähteneellä Veera Ruoholla.
Oma lukunsa poliittista historiaa on perussuomalaisten eduskuntaryhmän hajoaminen kesän 2017 puoluekokouksen ”halla-aholaisen vallankaappauksen” jälkeen.
Oman eduskuntaryhmän ja sittemmin Siniseksi tulevaisuudeksi nimetyn puolueen perustaneista soinilaisista yksikään ehdolla olleista ei onnistunut uusimaan paikkansa seuraavissa eduskuntavaaleissa. Puolue hävisi sittemmin kartalta kokonaan.
Sen sijaan perussuomalaisten eduskuntaryhmästä samassa rytäkässä eronneet, mutta katumapäälle pian tulleet ja takaisin palanneet Ritva Elomaa ja Arja Juvonen ovat onnistuneet jatkamaan kansanedustajauraansa.
Perussuomalaisista marraskuussa 2014 keskustaan loikannut Laila Koskela jäi seuraavissa vaaleissa valitsematta ja perussuomalaisista SDP:hen kesäkuussa 2016 vaihtanut Maria Tolppanen ei enää asettunut ehdolle.
Perussuomalaisten edeltäjässä Suomen maaseudun puolueessa nähtiin kesän 2017 tapahtumia vastaava rysäys syksyllä 1972, kun 18 edustajan eduskuntaryhmästä peräti 12 lähti puheenjohtaja Veikko Vennamon kanssa kehkeytyneen riidan vuoksi.
SMP:stä lähteneiden edustajien muodostama Suomen kansan yhtenäisyyden puolue eli SKYP onnistui saamaan kevään 1975 eduskuntavaaleissa vain yhden edustajan, ja puolueen ainoa jäljelle jäänyt kansanedustaja Matti Asunmaa loikkasi keskustapuolueeseen kesken vaalikauden keväällä 1977.
Kokoomuksesta huhtikuussa 2018 lähtenyt Harry ”Hjallis” Harkimo perusti oman poliittisen liikkeen eli Liike Nytin, joka on Harkimon itsensä voimin onnistunut pitämään eduskuntapaikkansa jo kaksissa eduskuntavaaleissa.
Keväällä 2019 Liike Nytillä oli hetken aikaa kaksi edustajaa, kun entinen eduskunnan puhemies Maria Lohela siirtyi sinisistä Harkimon riveihin. Lohela ei kuitenkaan asettunut enää ehdolle eduskuntavaaleissa.
Perussuomalaisista kesäkuussa potkut kesäkuussa 2020 saanut Ano Turtiainen perusti oman yhden miehen eduskuntaryhmänsä ja Valta kuuluu kansalle -puolueensa. Kohtalona oli putoaminen eduskunnasta keväällä 2023. Saman kuvion ja kohtalon koki perussuomalaisista lokakuussa 2013 potkut saanut James Hirvisaari.
Vasemmistoliitossa ja sen edeltäjäpuolueessa SKDL:ssä on ollut oma erikoinen trafiikkinsa, jossa puolueen linjaan tyytymättömiä tai hallitussopimusta rikkoneita edustajia on välillä lähtenyt tai potkaistu ulos.
Näin kävi esimerkiksi vuoden 2011 vaalien jälkeen, kun vasemmistoliiton Markus Mustajärvi ja Jyrki Yrttiaho erotettiin ryhmästään heidän äänestettyään pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) hallituksen ohjelmaa vastaan. Äänestäjät eivät ole ”änkyröinnistä” kuitenkaan välttämättä rankaisseet, eikä liikennettä muihin puolueisiin ole ollut.
Säännön vahvistava poikkeus oli pääasiassa SKDL:stä ja SKP:stä erotettujen kommunistien vuonna 1986 perustama Demokraattinen vaihtoehto eli Deva, jolla oli parhaimmillaan 10 kansanedustajaa vuosina 1986–1987. Osa heistä palasi myöhemmin vuonna 1990 SKDL:n seuraajaksi perustettuun vasemmistoliittoon.
SDP:n ainoa loikkari viime vuosikymmeninä on entinen ay-johtaja Risto Kuisma, joka loikkasi ensin vuonna 1997 SDP:stä nuorsuomalaisiin ja sieltä vuotta myöhemmin itse perustamaansa remonttiryhmään. Sieltä hän palasi SDP:hen vuonna 2002.
Kristillisdemokraateista eli entisestä Suomen kristillisestä liitosta liikennettä muihin puolueisiin on ollut kesken vaalikauden melko vähän. Vuonna 2003 Lyly Rajala siirtyi kokoomukseen ja Vesa Laukkanen perusti vuonna 1993 oman Vaihtoehto Suomelle -eduskuntaryhmänsä.
Kristillisdemokraattien erikoisuus on kuitenkin, että kaksi puolueen entistä puheenjohtajaa on vaihtanut puoluetta: Toimi Kankaanniemi siirtyi perussuomalaisiin syksyllä 2011 ja Bjarne Kallis kokoomukseen syksyllä 2014.
Molemmat siirrot tapahtuivat kuitenkin eduskunnan ulkopuolella. Kankaanniemi onnistui tekemään paluun uuden puolueensa riveissä keväällä 2015, Kallis ei.
Vihreiden historian toistaiseksi ainoa loikkarikansanedustaja on Merikukka Forsius, joka siirtyi kokoomukseen helmikuussa 2008.
Korjaus 21.10. klo 18.25: täydennetty James Hirvisaaren perussuomalaisista erottamisen ajankohta: lokakuu 2013.
Korjattu 21.10. klo 21.17 perussuomalaisista irronneen puolueen nimi: Sininen tulevaisuus, ei Sininen vaihtoehto.
Korjattu 22.10. klo 8.53: Täsmennetty, että Arja Juvonen ja Ritva Elomaa erosivat 2017 perussuomalaisten eduskuntaryhmästä, ei perussuomalaisista.