Erikoislaatuinen monarkisti päätti olla Matti I – pääsi eduskunnan "maskotiksi", prinsessa Margaret meni toiselle
Tulevana maanantaina tulee kuluneeksi 120 vuotta eteläpohjalaisen sanomalehti Ilkan perustamisesta. Lehden historiaan mahtuu monenlaista vaihetta ja värikkäitä henkilötarinoita.
Maalaisliittolaisena aloittanut lehti jatkoi keskustan äänenkannattajana vuoteen 1997, jolloin siitä tuli sitoutumaton maakuntalehti. Vuonna 2020 Ilkka yhdistyi vaasalaisen Pohjalaisen kanssa Ilkka-Pohjalaiseksi.
Kun keskustan ja Maalaisliiton edeltäjät Suomen Maalaisväestön Liitto ja Etelä-Pohjanmaan Nuorsuomalainen Maalaisliitto perustettiin 1906, nähtiin tarve myös puoluelehdistön perustamiselle ympäri maan.
Maalaisliittolais-keskustalaisuuden oppi-isä Santeri Alkio oli ahkera lehtimies, ja oli mukana useammassa lehdessä elämänsä aikana. Huhtikuussa 1906 hän perusti Vaasassa Ilkan yhdessä monen muun nuorsuomalais-maalaisliittolaisen kanssa.
Eräs hieman unohduksiin jäänyt puolueen alkuvuosien aktiivi oli perustamassa Ilkkaa Alkion kanssa toimien lehden ensimmäisenä toimitusjohtajana Alkion ollessa päätoimittaja.
Alkio jatkoi päätoimittajana kuolinvuoteensa 1930 asti, Matti Klemettilä (1875–1964) jätti toimitusjohtajan viran jo 1907.
Klemettilän aatteellinen koti ei loppujen lopuksi ollut Maalaisliitossa, vaikka hän oli puoluelehden ohella myös yksi puolueen perustajista. Koti ei tosin ollut muissakaan puolueissa.
Siinä missä alkiolaiset ja muut maalaisliittolaiset olivat tasavaltalaisia, Matti Klemettilä opittiin tuntemaan kuningasvallan kannattajana, monarkistina.
Tässäkin hänellä oli oma linjansa, joka ei juuri saanut vastakaikua.
Jo verrattain varhain Klemettilä päätti, että hänet oli luotu suuruuteen.
Vastoinkäymiset kuitenkin löivät miehen maahan jopa muutamaksi vuosikymmeneksi. 1910-luvulla koettu konkurssi sai Klemettilän jäämään pois liike-elämästä, ja 1920- ja 1930-luvuilta hänen toiminnastaan ei ole juuri tietoja. Konkurssi sai hänet jopa jättämään perheensä.
1930-luvun jälkipuoliskolla itseluottamus palasi. Vuonna 1937 Klemettilä päätti, että Suomesta tulee kuningaskunta ja hänestä sen kuningas Matti I.
Kuningastiellä kulkenut Matti I alkoi häärätä asian parissa kirjoitellen loppuelämänsä ajan poliitikoille ja lehtiin. Jos Suomessa oli häntä miellyttävä hallitus, Klemettilä keskittyi kuningaskunta-ajatukseen, jos hallitus oli kriisissä tai epämieluisa, Klemettilä kynäili omia hallituskokoonpanojaan tarjoutuen myös pääministeriksi.
Kuninkaanlinnan rakentamista Klemettilä ajoi Helsingin Tähtitorninmäelle.
Eräs kuningasajatuksista oli hallitsijadynastian perustaminen. Tähän vaadittiin tietysti sopiva puoliso. Klemettilä kirjoitti sekä Yhdysvaltoihin ”dollariprinsessan” että Britanniaan oikean kuninkaallisen prinsessan perässä, mutta onnea yrityksissä ei ollut. Yhdysvaltalainen suurteollisuusmies Henry Ford jopa vastasi Klemettilälle todeten, ettei voisi antaa tytärtään tälle kuningattareksi. Päätöksen teki helpoksi se, että Fordilla ei ollut tytärtä.
Yhdistyneen kuningaskunnan hovissa olisi ollut kuningatar Elisabet I:n sisar prinsessa Margaret, mutta tällä sattui olemaan muita, kohujakin herättäneitä miessuhteita. Avioliittoon Margaretin vei Antony Armstrong-Jones vuonna 1960.
Klemettilä oli tuttu näky etenkin 1950-luvulla myös eduskunnassa. Tuolloin eduskuntaan pääsi kulkemaan vapaasti, mutta eipä arvokkaasti käyttäytynyt Klemettilä aiheuttanut mitään häiriötäkään, että hänen kulkuaan olisi pitänyt rajoittaa.
Hänestä tuli tavallaan eduskunnan maskotti, johon suhtauduttiin lempeästi ja tuttavallisesti. Puhemies K. A. Fagerholm kutsui Klemettilän jokaisille puhemieskautensa valtiopäivien avajaiskahveille, ja presidentti Urho Kekkonen lähetti tälle aina syntymäpäiväonnittelut.
Eräs tempaus tallennettiin jälkipolville. Klemettilä marssi Yleisradion studioon kertoen, että hän on päättänyt antaa hallitsijanvakuutuksensa nauhalle näin etukäteen, sillä kuninkaaksi tulon jälkeen siihen tuskin on aikaa.
Ohjelmapäällikkö Niilo Ihamäki mietti vähän aikaa, sillä hulluja ja humalaisia ei saisi päästää radiossa ääneen, eikä heti ollut varmuutta, oliko Klemettilä jompaakumpaa tai molempia. Ihamäki kuitenkin päätti, että äänitetään nyt sitten tuo hallitsijanvakuutus.
Mahtipontinen julistus on kuunneltavissa tästä linkistä. Linkin artikkelista löytyy myös video, jossa toimittaja Ihamäki muistelee tapausta vanhoilla päivillään.
Viimeisinä vuosinaan Klemettilä joutui kohtaamaan karvaat tosiasiat tajutessaan epäonnistumisensa. Aiemmin hän oli levittänyt myönteistä mieltä ympärilleen, mutta lopulta kaikki tuntui turhalta.
– En voi salata että koko elämäni on ollut karvas pettymys. Tosin on siinä ollut valoisiakin puolia, mutta lopputulos on kuitenkin nolo, hän kirjoitti pojalleen lähestyessään 90 vuoden ikää.
Matti Klemettilä kuoli elokuussa 1964 88 vuoden iässä. Hänen elämästään on julkaistu kirja vuonna 2009, kirjoittajana miehen pojantytär Sinikka Klemettilä.
Lähteitä
Hakalehti, Ilkka Maalaisliitto autonomian aikana – Maalaisliitto-Keskustapuolueen historia 1, Kirjayhtymä, Helsinki 1986