Kunnanjohtaja: Maakuntauudistus voi ajaa kunnat pihtailemaan hankinnoissaan
Uudet maakunnat aloittavat toimintansa vuoden 2019 alussa. Hallintomyllerrys hakee vertaistaan Suomen historiassa.
Maakunnat ottavat kuntien tehtävistä esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon, tienpidon ja pelastustoimen. Tehtävien kokonaiskustannus on 17,7 miljardia euroa vuodessa, ja niitä hoitamaan tarvitaan 220 000 työntekijää. Nämä siirtyvät vuoden 2021 alkuun mennessä maakuntien tai niiden omistamien yhtiöiden palvelukseen säilyttäen palkkansa ja työsuhde-etunsa.
– Pitkä siirtymäaika turvaa työntekijöiden asemaa, maakuntauudistusta tiistaina Helsingissä esitellyt kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen (kesk.) perustelee.
Ennakkoon yhdeksi kinkkisimmistä kysymyksistä koko uudistuksessa uumoiltiin sitä, miten kuntien omaisuuden käy. Kunnat ja kuntayhtymät omistavat sadoittain sairaaloita, terveyskeskuksia, paloasemia ja muita rakennuksia, joissa tuotetut palvelut siirtyvät maakuntien vastuulle.
Hallituksen ratkaisu ongelmaan on simppeli. Lakisääteisten kuntayhtymien omaisuus siirretään varoineen, velkoineen ja sitoumuksineen maakunnille.
Kunnan järjestämän perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon, sosiaalitoimen ja pelastustoimen käytössä olevat tilat maakunta vuokraa vähintään kolmeksi vuodeksi. Samalla huolehditaan siitä, että tyhjilleen jäävien rakennusten riski ei jää yksittäisille kunnille.
Vehviläinen lupaa, että kunnille tarjotaan asiantuntija-apua ongelmien selvittämiseen. Hän pitää myös mahdollisena, että yksittäiset kunnat voivat saada valtion budjetista harkinnanvaraista tukea.
– Kiinteistöongelma on todellinen, mutta ei ihan niin iso kuin alkuvuodesta luultiin.
Kiinteistöongelma on todellinen, mutta ei ihan niin iso kuin alkuvuodesta luultiin.
Anu Vehviläinen
Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että maakunnille siirtyviin tehtäviin liittyvä irtaimisto siirtyy maakuntien omistukseen. Niiden hankintaan otetut velat jäävät kuitenkin kunnille.
Vaarana on, että kunnat lopettavat nyt toimistotuolien, tietokoneiden, verenpainemittareiden ja muun irtaimiston ostamisen.
– Jättävätkö kunnat tuotantovälineet heikompaan kuntoon, koska maakunnat saavat ne, mutta velat jäävät kunnille? Tässä on selkeä osaoptimoinnin riski, Myrskylän kunnanjohtaja Sabah Samaletdin varoittaa.
Samaletdinilla on tarjota ongelmaan ratkaisu: hallituksen pitäisi perustaa erillinen yhtiö hankkimaan irtainta omaisuutta maakunnille.
Rahat maakunnille tulevat valtion pussista. Valtio kaappaa korvaukseksi itselleen enemmän veroja, mutta määrää samalla kunnat alentamaan veroäyrejään. Periaatteena on, että asukkaiden verotus ei kiristy.
Vuonna 2019 kunnallisveroprosentti laskee kaikissa kunnissa 12,3 prosenttiyksikköä, eli useimmiten reilusti alle puoleen. Kuntien tulot siis romahtavat, mutta takavuosina otetut velat jäävät yhä niiden maksettavaksi.
Vuosina 2020–2021 kunnat saavat korottaa veroa korkeintaan 0,5 prosenttiyksikköä vuosittain. Kriisikunta voi kuitenkin saada luvan poiketa säännöstä, jos sen kassakirstu kumisee tyhjyyttään.
Perustuslaki takaa kunnille itsehallinnon. Vehviläinen myöntää monen suomalaisen ihmetelleen, mahtaakohan valtion tunkeutuminen kuntien tontille olla perustuslain mukaista.
– Käsityksemme on, että voimme määräaikaisesti tehdä tällaista sääntelyä.
Hallitus selvittää myöhemmin myös maakuntaveron käyttöönottoa.
Samaletdin pitää maakuntauudistuksen tavoitteita kannatettavina. Hän on erityisen tyytyväinen rahoitusmalliin.
– Se kannustaa tehokkuuteen. Maakuntaveron edistämisessä pitäisi olla varovainen, Samaletdin toppuuttelee.