Kun Suomen ensimmäinen sanomalehti ilmestyi 250 vuotta sitten, uutiset mahtuivat vasta takasivulle – edes näin merkittävä tapahtuma ei ylittänyt uutiskynnystä

Lehdessä ei mainittu mitään Ruotsin kuninkaan kuolemasta. Myös Turun tuhoisa, suuri tulipalo jätettiin vuonna 1775 huomioimatta.
Lehdistö

Suomen ensimmäinen sanomalehti, Tidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo, eli ”turkulaisen seuran julkaisemia lehtiä”, julkaisi ensimmäisen numeronsa 250 vuotta sitten, 15. tammikuuta 1771.

Nykyinen Suomi kuului tuolloin Ruotsin valtakuntaan, jossa lehdistö alkoi laajeta 1700-luvun aikana. Turun lehti syntyi osana tätä kehityskulkua, kertoo kulttuurihistorian professori Hannu Salmi Turun yliopistosta. Salmi on tutkimuksissaan perehtynyt varhaisen suomalaisen lehdistön historiaan.

Toisin kuin nykypäivän uutismediassa, suurten uutistapahtumien seuraaminen ei kuulunut lehden tavoitteisiin. Salmi huomauttaa, että lukijat tilasivat uutistapahtumia käsitteleviä lehtiä Tukholmasta.

–  Lehti liittyy valistuksen ja hyödyn aikakauden henkeen. Valistuksellisen näkökulma on vahva, ja kyseessä on Turun akatemian henkilökunnan ja opiskelijoiden sekä virkamiesten lehti, Salmi sanoo.

Niinpä ensimmäisenä julkaisuvuonna edes Ruotsin kuninkaan kuolema ja hänen seuraajansa valtaannousu eivät ylittäneet lehden uutiskynnystä.

Kun Turusta tuhoutui suuri osa tulipalossa 1775, sitä ei mainittu sanallakaan. Yhdysvallat kävi vapaussotaansa ilman, että sitä seurattiin etusivusta toiseen.

Salmi kertoo, että lehden syntyessä ajatus säännöllisen julkaisutoiminnan aloittamisesta Suomessa oli ollut ilmassa jo jonkin aikaa.

Lehden tavoitteena olikin luoda eräänlainen paikallisjulkaisu, joka kiinnittäisi huomiota tekijöiden ”omaan maahan” julkaisemalla esimerkiksi selvityksiä Suomesta ja sen historiasta.

–  Siinä oli ripaus kotiseuturakkautta mukana. Ensimmäisenä sivulla sanotaan, että tämä on ensimmäinen yritys julkaista lehteä meillä, Salmi sanoo.

Kuvaavaa lehden luonteelle on, että ensimmäisessä numerossa julkaistiin tieteellinen kirjoitus saamen ja unkarin kielen yhtäläisyyksistä.

Tutkimuksen taustalla oli oppineiston liike, joka pyrki todentamaan suomalais-ugrilaisen kieliperheen olemassaoloa.

Lehteä kustansi sen nimessä mainittu Aurora-seura, joka pyrki edistämään kulttuurielämän syntyä Suomeen. Käytännössä lehti kuitenkin henkilöityi Henrik Gabriel Porthaniin, joka oli myös seuran keskeinen jäsen. Suomen historian isäksikin kutsuttu Porthan oli Turun akatemian voimahahmo, joka edusti varhaista suomalaisuusliikettä, fennofiliaa.

–  Lehti jäi pitkälti Porthanin varaan, koska osa seuran perustajista asui Tukholmassa ja väki vaihtui muutenkin, Salmi sanoo.

Joitain ajankohtaisia asioita lehdessä kuitenkin käsiteltiin. Ne löysivät tilansa vasta kunkin numeron viimeisiltä sivuilta.

Uutiset käsittelivät usein viranomaistietoa muun muassa tieteen, koulutuksen ja oikeuden maailmasta.

Ensimmäisen numeron takasivulla käsiteltiin Turun hovioikeuden tilastoja. Seuraavassa numerossa esille nostettiin Turun akatemian väitöstutkimuksia. Lehdissä käsiteltiin myös viranhaltijoiden nimitys- ja kuolinuutisia.

Salmi huomauttaa, että Turun akatemia oli aikanaan Suomen ainoa yliopisto ja siten vastuussa merkittävästä osasta maan virkamiesten ja pappien koulutuksesta. Julkaisun kautta aikansa sivistyneistö saattoi siis seurata toistensa kuulumisia.

–  Lukijat saivat tietoa alumneista ja tuttaviensa kuulumisista, Salmi sanoo.

Porthan oli akateemikko henkeen ja vereen, mikä varmasti leimasi osaltaan lehden sisältöä. Nykyisen Suomen keskus oli puolestaan Turku, mikä sekin painotti sisältöä omaan suuntaansa.

Vaikka Suomen asema kiinnosti lehden tekijöitä, sen kielenä oli koko ilmestymishistorian ajan sivistyneistön käyttämä ruotsi.

Turun yliopiston kulttuurihistorian professori Hannu Salmi kuvailee Suomen ensimmäisen sanomalehden julkaisutoimintaa ”niukaksi ja vaivalloiseksi”. Kuva: Lehtikuva/ Roni Lehti

Salmi kuvailee julkaisutoimintaa niukaksi ja vaivalloiseksi. Kahden viikon välein ilmestyneissä numeroissa oli vain kahdeksan pientä, kirjan kokoista sivua. Myös levikki oli pieni: arvion mukaan tilaajia oli alkuvaiheessa vain 200.

–  Lehteä yritettiin julkaista myös kerran viikossa, mutta sille ei ollut kysyntää, ja se kävi liian kalliiksi, Salmi sanoo.

Julkaisu päättyi vuoteen 1778, kun Porthan lähti ulkomaanmatkalle. Palattuaan Suomeen Porthan jatkoi lehden julkaisua uudelleen vielä 1782–1785.

Vaikka lehti ei täyttäisi nykylukijan uutisnälkää, se onnistui Salmen mukaan silti tavoitteessaan ilmestymällä säännöllisesti vuosia. Se myös alkoi ruokkia lukevaa yleisöä ja saada hiljalleen seuraajia.

Salmen mukaan ratkaiseva käänne suomalaisen sanomalehdistön muutokselle uutismediaksi tapahtui 1820-luvulla, puoli vuosisataa Porthanin lehden ensijulkaisun jälkeen.

Tuolloin sai alkunsa nykyisen Virallisen lehden edeltäjä Finlands Allmänna Tidning, joka julkaisi kuulutusten ohella ulkomaanuutisia. Samalla julkaisutoiminta vihdoin laajeni Turun ulkopuolelle Helsinkiin, Viipuriin ja Ouluun. Silloin päivänvalon näki myös Åbo Underrättelser, joka on vanhin Suomessa edelleen ilmestyvä sanomalehti.

–  Suomalainen kulttuuritoiminta syntyi monin paikoin harrastus- ja yhdistystoiminnan kautta. Monella alalla kansalaisaktiivisuus on ollut keskeinen liikkeellepaneva voima, Salmi toteaa.

Suomen ensimmäisen sanomalehden kaikki numerot ovat luettavissa Kansalliskirjaston verkkosivuilla.