Kun kollegat roikkuvat löysässä hirressä – Kaiken nähnyt rikosylikonstaapeli rikkoo hiljaisuuden: Tätä rahapulasta seuraa
Poliisin resursointi on suoraan yhteydessä siihen, miten tavalliset poliisit suoriutuvat kenttätyöstä ja miten he jaksavat paineiden keskellä, rikosylikonstaapeli Tero Väyrynen Oulun poliisilaitokselta kertoo.
Myös työsuojeluvaltuutettuna toimiva Väyrynen haluaa poliisin resursointiin pitkäjänteisyyttä.
– Kyllä se vaikuttaa työn mielekkyyteen, kun pitää tehdä määräaikaista työsopimusta määräaikaisen perään. Meillä Oulussakin on se tilanne, että kun kaikille ei ole tarjota kuin muutaman kuukauden määräaikaisuuksia, he ovat menneet pidempien sijaisuuksien perässä muualle.
Tänä päivänä monen poliisiksi kouluttautuneen kannattaa valita mieluummin toinen kuin poliisin työ, jos ammattipätevyyksiä on muitakin.
– Kyllä moni etenkin perheellinen haluaa varmistaa toimeentulon, ja valitsee aiemman ammattinsa, varsinkin jos niissä on vakituinen työsuhde olemassa, Väyrynen kertoo.
Poliisin kouluttaminen on kallista ja alalle hakeutuvat seulotaan tiukkaan, joten Väyrysen mielestä on kummallista, että osaajat roikkuvat määräaikaisuuksien takia ikään kuin löysässä hirressä.
Määräaikaisuuksia on jouduttu asettamaan siksi, että määrärahoista ei voi tietää. Jos poliisin rahoitusta tilkitään lisätalousarvioilla aina uudestaan ja uudestaan, ja väliin tulee jaksoja, jolloin rahoitusta on vähemmän, ei poliiseille voi taata vakituisia virkoja, Väyrynen avaa.
– Päälliköt ovat kuitenkin tulosvastuullisia.
Vuosina 2015 ja 2016 poliisikoulutuksen aloituspaikkojen määrää lisättiin merkittävästi. Nyt alkaa valmistua suurempia määriä poliiseja, joita alettiin kouluttaa tavoitteena poliisien määrän kasvattaminen. Vastapainona nyt toimet voivat kääntyä merkittäviinkin koulutusmäärien vähennyksiin, Väyrynen arvioi.
Pääministeri Sanna Marin ilmoitti eduskunnassa tiistaina, että poliisin rahoitus turvataan seuraavassa lisätalousarviossa. Myös valtiovarainministeri Annika Saarikko on sanonut, että poliisin asiaan palataan.
Väyrysen mielestä näyttää hieman kummalliselta, ettei rahoitusta voi taata suoraan, vaan lisätalousarvioista on tullut vakioväline.
– Tuntuisi kohtuulliselta, että edes vuodeksi olisi rahoitus tiedossa jo edellisenä vuotena. Se mahdollistaa paremmin pitkäjänteistä suunnittelua, ja voi huolehtia siitä, ettei notkahduksia tule. Toki on hyvä, että rahaa on tulossa, mutta se ei korjaa koko tilannetta.
Koko 2010-luvun mittaan poliisin määrärahat ovat nousseet. Miksi niistä sitten on pulaa?
– Poliisin työn vaativuus on lisääntynyt ja toiminnan kulut ovat nousseet. Meillä on enemmän lainsäädännön edellyttämää kirjaamista ja rikostutkinnassa tulee hankkia aiempaa enemmän näyttöä syyllisyydestä tai syyttömyydestä. Ennen riitti, että joku myönsi rikoksen, mutta ei välttämättä tänä päivänä, Väyrynen kertoo 20 vuoden kokemuksellaan.
Nousseet kulut riippuvat sekä valtiosta että markkinoista.
– Olemme pääosin valtiolla vuokralla, ja valtio on nostanut vuokria viime vuosina. Ict-kulut ovat nousseet nekin, ja polttoaineet ja autot ovat yhä kalliimpia. Luonnollisesti tietysti henkilöstökulut ovat poliisin suurin menoerä, joten niistä säästöt herkimmin haetaan.
Moni rikostapaus uhkaa vanhentua kun niitä ei ehditä tutkia, ja tästä seuraa yllättäviäkin sivuongelmia.
– Herkästi ollaan tilanteessa, että tutkinnanjohtaja voi olla epäiltynä rikoksesta, kun rikos on vanhentunut tutkinnassa.
– Ei ole lainsäädännöllisesti kestävä selitys, että resurssit ja aika eivät riitä. Lainsäädäntö asettaa kuitenkin velvoitteita ja poliisityö pitää tehdä, Väyrynen toteaa.
Poliisin resurssienkäyttö on herättänyt kritiikkiäkin. Hallinnon paisumisen katsotaan menneen liian pitkälle, ja epäonnistuneet tietotekniikkahankkeet ovat piinanneet poliisia useampanakin vuotena.
Tuoreen väitöskirjansa tulosten pohjalta eläkkeelle jäänyt komisario Heikki Mansikka-aho arvioi viime viikolla, että poliisin hallinto nielee rahaa ja kurittaa operatiivista toimintaa. Myös Helsingin Sanomat analysoi byrokratian ja rakenteiden olevan keskeinen kysymys.
Työsuojeluvaltuutettu muistuttaakin poliisin kenttätyön kuormittavuudesta. Hän toteaa, että myöskään työturvallisuus ei ole menossa parempaan suuntaan.
– Taas on lyhyen ajan sisään ollut muutamakin tilanne, että poliisia on ammuttu työtehtävällä. Tämä on yksi harvoista ammateista, jossa voidaan määrätä tekemään sellaista työtä, jonka tekeminen voi johtaa vakavaan loukkaantumiseen tai kuolemaan. Siksikin on perin erikoista, että yhteiskunta ei tässäkään tilanteessa pysty osoittamaan riittävää resurssia.
– Kun mennään tehtävältä tehtävälle, ja rikostutkijat hyppäävät asiasta toiseen ilman hengähdystaukoa, on joskus iso toleranssi asioiden välillä. Sitä on ajatukset perheessä sekä myös omassa pärjäämisessä ja jaksamisessa, että pääsisi terveenä kotiin, työsuojeluvaltuutettu kuvaa.
Poliisikin on ihminen, jolla on ihmisen tuntemukset, Väyrynen korostaa. Asiat asettuvat myös perspektiiviin.
– Ensin poliisi menee tehtävälle, jossa lapsi on kuollut, ja sitten vähillä resursseilla seuraavalle tehtävälle, jossa joku haukkuu kuinka olette tyhmiä ja ette tee mitään, kun hänellä itsellään on paha päivä.
Resurssien puute voi aiheuttaa myös tarpeettomia vaaratilanteita.
– Tekijöiden määrä vaikuttaa siihen, missä määrin riskiä pitää sietää ja ottaa, Väyrynen toteaa.
– Ihminen kun on, poliisikin ajattelee, että jollakulla on hätä, ja meidän tukipartio tulee tosi kaukaa, niin pitäisikö kuitenkin yrittää ja jospa me selvittäis.
Muutkin auttajat voivat joutua odottamaan liian kauan, kun poliisit tulevat kaukaa.
– Esimerkiksi sairaankuljetushenkilökunta ei voi kaikkiin paikkoihin mennä yksin, ja joutuu odottamaan poliisia. Avun tarjoaminen voi myöhästyä heilläkin sen takia, että poliisilla ei ole resursseja.