Korona mullisti koululaisen arjen, mutta opetti itsestäänselvyyksien arvon: ”Tylsyyttäni olen jopa siivonnut enemmän”
Suomenmaan juttusarjassa seurataan koronaviruksen vaikutusta ihmisten arkeen.
Yläkoululainen Meeri Nissinen, Kyyjärvi
”Suurin muutos koronasta oli se, että koulua käytiin kotona eikä kavereita nähnyt.
Etäopiskeluun tottui nopeasti. Saimme opettajilta tehtävät ja niiden pitää olla tehtynä aina kyseisen oppitunnin aikana. Etenemme lukujärjestyksen mukaan.
Isommissa projekteissa palautuspäivät saattoivat olla pidemmän ajan päässä. Kaikkien ei ehkä ollut yhtä helppoa sulautua siihen sykliin. Minusta etäopiskelu oli hyvää harjoitusta tulevaa varten. Meille annettiin vastuuta, mutta ei liikaa, niin että olisi tullut romahdus.
Eniten harmitti se, että ei nähnyt kavereita. Edelleen tuntuu ikävältä, kun kaikki itselle tärkeät jutut esimerkiksi kesältä ovat peruuntuneet. Onneksi rippileiri on vasta ensi vuonna.
Äiti ja isä ovat molemmat työssään tekemisissä riskiryhmien kanssa, joten eristäytymisessä on ollut pakko olla tarkkana. Olen saanut tavata yhtä kaveria pihalla tai käydä lenkillä. Porukkakokoontumisia ei ole ollut.
Onneksi on sisaruksia, joiden kanssa on voinut viettää aikaa erityksen tiukimmissakin vaiheissa. Nykyään vaihdamme ajatuksia yhdessä enemmän kuin aiemmin. Väittelemme ja perustelemme. Se on mukavaa. Kun äiti on iltavuorossa, huolehdimme pienemmistä ja laitamme ruokaa.
Oli kiva päästä vielä pariksi viikoksi kouluun ennen kesäloman alkamista. Oli ihana nähdä kavereita ja päiviin tuli enemmän tekemistä. Etäkoulussa opiskelu oli kyllä tehokkaampaa. Ei tullut kiusausta jutella kavereiden kanssa kesken opiskelun. Luokassa ei välttämättä keskity yhtä hyvin. Opettajatkin tuntuivat olevan mielissään, kun näkivät meitä oppilaita tauon jälkeen.
Lomalla aion nähdä kavereita ja rentoutua. Perheen kanssa mökkeilemme. Uskon, että koronakesäkin voi olla mukava.
Harrastan sählyä ja pianonsoittoa. Pelit olivat jäissä, mutta pianotunnit hoidettiin puhelimen välityksellä. Se onnistui hyvin. Olen ulkoillut enemmän, etten muuttuisi aivan erakoksi. Tylsyyttäni olen alkanut siivotakin enemmän. Luen myös paljon.
En pelkää koronavirusta itseni puolesta, mutta yli 80-vuotiaiden isovanhempien osalta huolestuttaa. Kyselemme puhelimella, mitä heille kuuluu, ja isä vie ruokaostoksia.
Hyvää tässä kaikessa on se, että oppii arvostamaan asioita, joita on ennen pitänyt itsestäänselvyytenä. Aiemmin ei olisi osannut ajatellakaan esimerkiksi, että ei pääsisi kouluun.
Sitä kuvittelee, että tällaiset sairaudet eivät kosketa meitä, vaan ovat jossain ulkomailla. Suomessa on kuitenkin nytkin aika hyvä tilanne. Meillä on hyvät asiantuntijat. Uskon, että päättäjät osaavat tehdä oikeita ratkaisuja.”
