Komission varapuheenjohtaja Katainen toivoo keskustelua euron tulevaisuudesta – "Yhteisvastuu-sana on sellainen, että toivottavasti ihmiset eivät ala vastustaa yhteisvastuukeräystä"
EU-komission varapuheenjohtaja Jyrki Katainen haluaa herättää Suomessa keskustelua siitä, miten euroaluetta pitäisi kehittää seuraavan 15 vuoden aikana.
– Poliittisella tasolla tai eduskunnassa euron tulevaisuudesta ei ole kovasti keskusteltu. Hallituksen paperissa se kyllä lukee, mutta laajempaa poliittista keskustelua ei ole käyty siitä, mitkä ovat euroalueen riskejä ja miten niitä voisi vähentää, Katainen sanoi tavatessaan toimittajia Strasbourgissa.
Katainen puhui sunnuntaina Helsingin Sanomissa euroalueen yhteisvastuun kasvattamisesta.
Keskustan talouspoliittisen työryhmän puheenjohtajana toimiva kansanedustaja Olavi Ala-Nissilä kummeksui Kataisen näkemyksiä etenkin nyt, kun Italian poliittinen tilanne on sekasortoisessa tilassa.
Katainen sanoo, että harva ymmärsi hänen esitystään, ja hänen saamansa palaute on ollut sen mukaista.
– Yhteisvastuu-sana on sellainen, että toivottavasti ihmiset eivät ala vastustaa yhteisvastuukeräystä. Vetoan vahvasti suomalaisiin, että antakaa yhä rahaa yhteisvastuukeräykseen, vaikka se meneekin yhteisvastuuseen, Katainen leukailee.
Hän harmittelee, että Suomessa vakiintunut vastaus on aina se, että jokaisen EU-maan pitää elää sääntöjen mukaan.
– Se on ihan päivänselvä, mutta se ei nyt riitä esimerkiksi riskien merkittävään vähentämiseen. Se on lähtökohtana oikea, mutta ei yksin riitä.
Katainen sanoo, että tällä hetkellä kuvitellaan, että valtioiden velkakirjat ovat riskittömiä, ja pankit ostavat oman valtionsa velkaa rajattomasti.
– Se ei pidä riittävää markkinakuria yllä. Mielestäni markkinakuria nimenomaan pitäisi lisätä, jotta vältyttäisiin riskien lisääntymiseltä ja epäterveeltä talouskehitykseltä.
– Jotta tämä olisi mahdollista, halusin pohdiskella ääneen, pitäisikö pankeille olla tarjolla joitakin muita vähäriskisiä sijoitustuotteita kuten velkakirjoja, joissa on kaikkien euroalueen valtioiden takuu. Kun pankit eivät voisi määrättömästi ostaa kotivaltioidensa papereita, ne voisivat ostaa jollakin rajatulla määrällä yhteisesti taattuja papereita. Tässä tietysti tietynlainen yhteisvastuu tulee kyseeseen. Se olisi väline, jolla voidaan vähentää pankkien ja valtioiden kytköstä ja riskiä.
Katainen kehottaa tarkastelemaan riskien vähentämistä ja markkinakurin lisäämistä analyyttisesti.
– Edelleenkään en kannata eurobondeja, joissa entiset, nykyiset ja tulevat velat laitetaan yhteiseen vastuuseen, se ei johtaisi mihinkään hyvään.
Moni ajatteli, että euroalueen kehittäminen ottaa aimo harppauksen Ranskan presidentin Emmanuel Macronin myötävaikutuksella.
Momentumia ei ole ainakaan toistaiseksi hyödynnetty, ja haasteita tulee ainakin Italian suunnalta lisää, Katainen sanoo.
– Mutta kesäkuussa on Eurooppa-neuvosto, jossa jäsenmaiden pitäisi tehdä päätöksiä euron tulevaisuudesta. Monet jäsenmaat ovat tehneet omia esityksiään, odotukset ovat kohdistuneet Saksan ja Ranskan yhteisiin esityksiin, joita ei ole vielä nähty. Italian tilanne tekee asiasta entistä hankalamman. Euron kehittämisessä yksi este on ollut jäsenmaiden heikko keskinäinen luottamus, eikä Italian toiminta varmasti sitä paranna.
Katainen ei suostunut kommentoimaan Italian tilannetta tarkemmin, koska markkinoiden tilanne on herkkä.
– Tässä vaiheessa on vaikea edesauttaa positiivista kehitystä kommentoimalla. Riskit ovat pikemminkin toisensuuntaiset.
Suomi on jostain ihmeen syystä vain keskimääräinen hyötyjä, ja se on vain omaa heikkoutta.
Jyrki Katainen EU:n tutkimus- ja kehitysrahoista
Komissio kertoi tiistaina hyviä uutisia Suomen kannalta. Komission esitys merkitsisi Suomelle nykyistä enemmän alue- ja rakennekehitysrahaa.
Katainen ei osaa vielä sanoa, miten rahat jakautuisivat Suomen sisällä. Hän ei myöskään tiedä, mihin rahojen lisäys Suomen kohdalla perustuu.
Hän kertoo, että 80 prosenttia rahoista tulee bruttokansantuotteen mukaan ja 20 prosenttia jakautuu muihin tekijöihin, joista yksi on nuorisotyöttömyys, toinen maahanmuuton seurausvaikutukset, kolmas ilmastonmuutos ja neljäs huonot oppimistulokset.
– Monet Itä-Euroopan maat ovat kritisoineet tätä esitystä siitä, että niiden suhteellinen osuus pienenee. Yksinkertaisesti syynä on se, että niiden talous on kehittynyt positiivisesti. Aluepoliittiset tukirahat eivät ole saavutettuja etuja, vaan ne on tarkoitettu talouden kehittämiseen ja yhteiskunnan kehittämiseen. Kun ne toimivat hyvin, suhteellinen osuus pienenee.
Kataisen mielestä on erittäin positiivista, että Suomi saa noin viisi prosenttia enemmän alue- ja rakennerahoja. Kaiken kaikkiaan kyseistä rahaa on EU:ssa vähemmän jaettavaksi.
– Jos siitä huolimatta saanto on hyvä kuten Suomen kohdalla, kasvua on noin viisi prosenttia, niin se on tietysti positiivinen asia. Valtaosin jäsenmaat menettävät.
Jäsenmaat katsovat yleensä lähinnä vain saamiaan alue- ja rakennepolitiikan ja maatalouden rahoja EU-budjetissa, vaikka esimerkiksi Suomen kannalta merkittäviä ovat myös tutkimus- ja kehitysmäärärahat, Katainen toteaa.
– Suomi on jostain ihmeen syystä vain keskimääräinen hyötyjä, ja se on vain omaa heikkoutta. Tutkimus- ja kehitysmäärärahat tulevat lisääntymään merkittävästi komission esityksessä. Suomalaisena toivoisi, että suomalaiset yliopistot ja yritykset hyödyntäisivät niitä merkittävästi enemmän kuin tähän saakka.
Kataisen mielestä tutkimus- ja kehitysrahojen keskimääräinen hyödyntäminen on ihmeellistä, koska Suomi on innovaatiovetoinen talous.
– Toinen on Erasmus-vaihtoon osallistuminen, sitä ei kukaan laske saantoon. Mutta Suomessa on paljon nuoria ihmisiä ja työssä olevia opettavia, jotka pystyvät ja joiden pitäisi hyödyntää Erasmusta. Se on iso mahdollisuus.
Komission esitys merkitsisi maatalousrahoihin viiden prosentin leikkausta, mutta indeksikorosten jäädytyksineen leikkaus olisi käytännössä noin viisitoista prosenttia .
Katainen sanoo, että maatalousrahojen leikkaus on todennäköistä, koska alue- ja maatalousrahat vievät 70 prosenttia EU:n budjetista.
– Vastaavan suuruisia leikkauksia on vaikea saada muualta. Mutta meillä ei ole vielä tiedossa, miten leikkaukset kohdistuvat jäsenmaittain. Tietysti jäsenmaat voivat neuvotteluissa vaikuttaa siihen, mikä budjetin kokonaissumma on. Jos vaikkapa leikkauksia maatalousbudjetissa haluaa väistää, niitä pitää ehkä pystyä kohdentamaan muille osa-alueille, Katainen toteaa.
Komissio julkaisi EU:n seitsemänvuotisen budjetin kehykset toukokuun alussa, mutta täsmällisemmät ehdotukset kuullaan perjantaina.