Omavarainen Suomi? – tämän kaiken pitäisi toteutua
Jovelan talossa Vehmaalla Varsinais-Suomessa eletään omavaraisempaa elämää. Nimenomaan omavaraisempaa, ei täysin omavaraista.
– Omavaraisuus on sanana ehkä vaikea. Siihen liitetään turhan uskonnollisia näkemyksiä, että pitäisi olla muka täysin omavarainen ollakseen uskottava, Jovelan Johannana tunnettu Johanna Merinen kertoo.
– Ovatkohan ihmiset entisinäkään aikoina olleet täysin omavaraisia. On ostettu ja vaihdettu. Meillekin riittää se, mitä teemme itse, ja välillä sopii ostaa ulkopuoleltakin.
Merisen ja Veikko Parviaisen puutarhasta löytyy noin sata eri hyötykasvilajiketta. Maatilasta ei ole kyse, he eivät kasvata viljaa eivätkä pidä tuotantoeläimiä.
– Kaikkia hyötykasveja ei syödäkään, esimerkiksi rohtosuopayrtistä teen omaa suopaa, Johanna kertoo.
– Kesäkuussa alkaa tuorekausi, jolloin syömme paljolti mitä itse tuotamme. Kausi kestää lokakuun tienoille, riippuen kuinka kylmä syksy on. Paljon säilötään talveksi. Mutta jos tällä pitäisi elää täysin, niin nälkä tulisi. Määräänsä enempää näillä resursseilla ei pysty tekemään.
Riittävä omavaraisuus on tärkeä poliittinen ja hallinnollinen kysymys. Maataloustuotannossa Suomen omavaraisuusaste on hyvä, mutta energiapuolella tilanne on haastavampi.
– Tuontiriippuvuus on aika suuri, sillä meillä ei ole kivihiiltä ja öljyä. Omavaraisuusaste energian kokonaiskulutuksesta on noin 40 prosenttia. Nestemäisissä polttoaineissa meillä on viiden kuukauden varmuusvarastot, Huoltovarmuuskeskuksen (HVK) valmiusasiamies Juha Mantila kertoo Suomenmaalle.
Mantilan mukaan samankaltainen tilanne on monessa muussakin Euroopan maassa.
– Suomen tilanne on kuitenkin hyvä verrattuna esimerkiksi Saksan maakaasukysymykseen. Toisaalta meillä ei ole samaa vesivoimakapasiteettia kuin Ruotsissa, josta energiaa myös tuodaan meille. Olkiluoto 3 parantaa kapasiteettiamme selvästi, kun se aloittaa tuotannon.
Elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.) sanoo, että sähköntuotannossa Suomi saavuttanee omavaraisuuden vuoteen 2024 mennessä.
– Tausta-ajurina toimivat etenkin investoinnit tuulivoimaan. Suomen tuore ilmasto- ja energiastrategia ohjaa pois fossiilisista tuontipolttoaineista vahvistaen omavaraisuuttamme lämmössä ja sähkössä, jossa Suomi on jo lähes päästötön.
Tätä ennen ministeri muistuttaa, että tuleva talvi tulee olemaan haastava. Venäjän hyökkäys Ukrainaan myllersi energiamarkkinat. Hintojen nousu näyttää valitettavan todennäköiseltä. Mitään energiamuotoa ei saisi sulkea pois.
Lintilä kertookin, että Suomeen ollaan perustamassa turpeen varmuusvarastoa.
– Energiassa ja elintarvikkeissa omavaraisuus on turvallisuuskysymys. Omavaraisuutta on siis järkevää tavoitella. Kuitenkin hyvien kansainvälisten suhteiden ja toimivien markkinoiden kuuluu olla Suomen apuna tilanteen tullen.
Myös Lintilä toteaa, että polttoaineissa omavaraisuutta on vaikeampi saavuttaa, vaikka investoinnit kotimaisiin uusiutuviin kehitystä tukevatkin.
Talouspolitiikka on tärkeä osa omavaraisuuspolitiikkaa joka sektorilla, toteavat sekä Lintilä että HVK:n Mantila.
– Kotimaiset energiaratkaisut voivat olla malliesimerkki maailmalla, mikä edistää vientiämme ja tuo työtä Suomeen, Lintilä sanoo.
– Jos elintarvikemarkkinoilla ei kyetä pitämään yllä riittävää tuotantotasoa, ja tuonnin ja viennin suhde on liiaksi alijäämäinen, on sillä suuri kansantaloudellinen merkitys, Mantila varoittaa.
Luonnonvarojen puolesta Suomella on mahdollisuus täyteen omavaraisuuteen.
Ohjelmajohtaja, professori Anne Tolvanen Luonnonvarakeskuksesta (Luke) kuvailee, että Suomi on pinta-alaltaan iso maa, ja kun on vähän asukkaita, luonnonvaroja on käytettävissä runsaasti asukasta kohden.
– Ruoantuotannossa voidaan saavuttaa omavaraisuus, mutta se tarkoittaa viljelykäytäntöjen muutosta sekä ruokavalion muutosta yksinkertaisemmaksi. Lihaa, maitoa ja viljaa tuotamme itse, mutta eksoottiset hedelmät jäisivät pois, ja kahvi pitäisi korvata korvikkeilla.
Ylipäätään omavaraisuus edellyttäisi Tolvasen mukaan nykymukavuuksista tinkimistä.
HVK:n Mantilan mukaan sopivan omavaraisuusasteen elintarviketuotannossa on laskettu olevan 75 prosenttia. Tästä alaspäin ei tosin suuremmin kannattaisi mennä.
– Monessa tuoteryhmässä on pelivaraa, etenkin viljoissa. Siinä keskimääräinen kotimaisuusaste on 115–125 prosenttia. Viime satokaudella tuotannossa tiputtiin kuivuuden takia hieman oman kulutuksen alle, mutta kaupallisilla varastoilla sitä pystyttiin kompensoimaan. Puskuria on tärkeimmässä, eli kasvintuotannossa.
Tätä on syytä olla, sillä vaihtelu on suurta.
– Jos EU:n alueella vaihtelu on maksimissaan muutamia prosentteja, Suomessa on useiden kymmenien prosenttien heilahtelua, Mantila avaa.
– Lihassa ollaan kotimaisuudessa lähellä sataa ja maidossa sadassa prosentissa. Suurta laskua ei ole näkynyt, ja viljapuolella tuotanto on pitkällä aikavälillä pääosin kasvanut.
Luken Tolvanen lisää, että ruoantuotannossa on mahdollista lisätä metsämarjojen ja -sienten keräämistä.
– Marjat ja sienet riittävät ilman, että niitä erityisesti viljellään. Viljelyssä voitaisiin keskittyä eteläisempiin lajeihin kuten mansikkaan, kirsikkaan ja luumuihin, jotka toisivat vaihtelua ruokavalioon.
Metsästys ja kalastus pitäisi sen sijaan pitää nykyisellään.
– Jos riistalla pitäisi ruokkia nykyinen Suomen kansa, ruokaa ei riittäisi kaikille. Kannattaa muistaa, että ammoisina metsästys-keräilyaikakausina täällä eli murto-osa nykyisestä asukasmäärästä, ja vasta maatalouden ja karjanhoidon kehittyminen mahdollisti väkiluvun kasvun, professori huomauttaa.
Jovelan pariskunta on alun perin pääkaupunkiseudulta. Ajatus maalle muutosta ja omavaraisemmasta elämästä heräsi, kun he alkoivat miettiä, että voisi sitä elää toisinkin.
Talon löytäminen kesti pitkään. Sopiva poistui välillä markkinoilta, mutta tuli taas vuoden päästä myyntiin. Johanna ja Veikko varasivat näytön ja tekivät ostopäätöksen samalla kerralla. Seuraava vuosi meni remontoidessa.
Nyt pariskunta on asunut paikassa kahdeksan vuotta. Jovela valittiin nimeksi Johannan ja Veikon etunimien alkuosien mukaan.
Mitään askeettista työleiriä ei ollut tarkoitus perustaa, mutta puuhaa riittää, ja elämä on toki askeettisempaa kuin ennen. Juoksevaa vettä tai viemäröintiä ei ole, sähköä kuluu vähän. Jääkaappi ja pakastin löytyvät.
Jovelassa ei ole ollut ajatuksena eristäytyä muusta maailmasta, kuten omavaraisihmisistä saattaisi luulla. Veikko käy kodin ulkopuolella töissä ja Johanna toimii tapahtuma-alan yrittäjänä.
Omavaraistelu on termi, jota asian harrastajat, jotka eivät pyri askeettiseen täysomavaraisuuteen, käyttävät.
– Itse tuotamme vihanneksia, marjoja ja yrttejä, on sitruunapuita ja vaikkapa pesusienikurkkuja, joista tulee nimensä mukaisesti pesusieniä. Mieheni myös takoo. Biohiiltäkin teemme itse. Se auttaa kuumuudella maan kosteuden ylläpitoon.
– Jos tarvitsemme jotain, katsomme, voiko sen tehdä itse. Esimerkiksi saippuoita ja shampoita myös ostamme. Olisi yhteiskunnankin kannalta huono homma, jos olisi vain yksinäinen. Pitäähän sitä muitakin yrittäjiä tukea, Johanna katsoo.
Suomelle tärkeä omavaraisuusraaka-aine on myös metsien vihreä kulta, puu.
– Pääosa energiasta tulee tällä hetkellä puusta. Talousmetsissä on paljon harvennettavaa, eli nuorta puuta, joka voidaan käyttää energiaksi ja samalla autetaan metsien kasvua, professori Tolvanen toteaa.
Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK:n metsäjohtaja Marko Mäki-Hakola muistuttaa, että Suomi on metsäteollisuuden tuotteiden suurviejä.
– Puuta tuotiin viime vuonna noin yhdeksän miljoonaa kuutiometriä Venäjältä. Tämä määrä pystytään kotimaasta hankkimaan lisää. Lyhyellä aikavälillä lisähankintamäärät ovat enemmänkin positiivinen haaste, koska se mahdollistaa metsien hoitomäärien kasvun.
Mikäli tämän suuruinen lisäys jää pysyväksi, kasvuun on panostettava. Keinoja ovat esimerkiksi harvennus ja lannoitus.
– Metsien lisäkasvulla on myös runsaasti ilmastohyötyjä. Lisäkasvun ansiosta metsissä voidaan myös samaan aikana lisätä monimuotoisuuspanostuksia, Mäki-Hakola kommentoi.
– Ajallaan tehdyt harvennukset mahdollistavat tulevaisuuden tukkihakkuut.
Mäki-Hakola lähettää viestin myös poliittisille päättäjille.
– Lähiaikoina on tärkeää pitää EU:n byrokraatit kaukana metsien käytöstä. Kotimaan politiikassa laajalle metsäsektoriohjelmalle on tarvetta. Mukana olisivat muiden muassa infrainvestoinnit, työvoiman saatavuus ja rahoitus.
Luken Tolvanen sanoo, että luonnonvarojen käyttöä voi lisätä, mutta muistuttaa myös ympäristö- ja ilmastovaikutusten hallinnasta.
– Suomessa on hyvät mineraalivarat. Kallioperässämme on teollisuudelle tärkeitä metalleja samoin kuin sähköistymisen kannalta kriittisiä akkumineraaleja ja ydinvoiman kannalta olennaista uraania. Haasteena on investointien kalleus.
– Jos metsiä hakataan lisää, se heikentää niiden monimuotoisuutta ja hiilinielua. Kaivosteollisuuden haitalliset ympäristövaikutukset ovat kaikkien tiedossa. Myös tuuli- ja aurinkovoimalla on monimuotoisuusvaikutuksia, Tolvanen toteaa.
HVK:n Mantila korostaa kolmea prioriteettia. Ne ovat huoltovarmuuden turvaaminen, kansantalous ja poliittinen strategia. Viimeinen tarkoittaa, ettei kannata rakentaa riippuvuuksia, jotka eivät ole itse hallittavissa.
HVK:n tärkeimpiin tehtäviin kuuluu tuottaa tietoa. Käytännön varautumistyö tapahtuu muuallakin, esimerkiksi yrityksissä. Mantila kertoo useita esimerkkejä, jotka kielivät yhteiskunnan olevan varautunut monenlaisiin häiriötiloihin.
– Lääkkeillä on velvoitevarastointilaki, HVK varastoi terveydenhuollon tarvikkeita, ja meille on määritelty myös minimitavoite viljan varastoinnista.
Kansalaisen on hyvä tietää KOVA-toimikunnasta eli Kotitalouksien varautumisen järjestötoimikunnasta, Mantila vihjaa vielä.
Tietoa korostaa myös Jovelan Johanna. Jokaisen, jota kiinnostaa omavaraistelu, on hyvä tutustua muiden esimerkkeihin.
Jovelan elämästä pidetään blogia ja kotisivuja. Kirja on tulossa syyskuussa.
– On mielestäni tärkeää jakaa kokemuksia. Onnistumisista ja epäonnistumisista. Rohkaisen, että kaikki kannattaa katsoa myönteisen kautta. Jos jokin kasvi ei vaikkapa kasva, niin ensi vuonna toimii sitten toisella tavalla, Johanna kannustaa.
Juttu on julkaistu alun perin Suomenmaan aikakauslehdessä elokuussa 2022. Lehden voit tilata täältä. Digilehden irtonumeroita voit ostaa täältä.
