Kodit ovat Helsingissä kultaakin kalliimpia – mitä asialle voisi tehdä?
Eskelisen perheen kodissa Helsingin Pasilassa leivotaan. 4-vuotias Ossian auttaa innolla äitiään Ullaa, 32. Perheen kuopus Alessia, pian 5 kuukautta, ihmettelee touhua isänsä Rikun, 37, sylissä.
Vanhemmat myöntävät, että alkuun epäilytti, kun kaupunki tarjosi heille hakemuksen perusteella vuokra-asuntoa Pasilasta kolmisen vuotta sitten. Betonilähiö ei hurmaa kauneudellaan. Ohikulkija näkeekin Pasilasta lähinnä harmaat virastotalot.
Pian muuton jälkeen Eskeliset kuitenkin huomasivat, että hyvien kulkuyhteyksien Pasila on myös yllättävän rauhallinen. Kerrostalokortteleiden sisäpihat ja lähikadut ovat autottomia ja siten lapsille turvallisia.
Eskeliset maksavat 84 neliön asunnostaan 896 euron kuukausivuokraa. Vuodenvaihteessa vuokra nousee 931 euroon. Eskeliset ovat onnekkaita, koska vapailla markkinoilla summa olisi paljon suurempi.
– Totta kai silti toivoisin, että vuokra olisi matalampi. Se vie tuloista ison osan, Riku Eskelinen sanoo.
Hän työskentelee Suomen luonnonsuojeluliiton kehityspäällikkönä, laborantiksi opiskeleva vaimo on parhaillaan vanhempainvapaalla.
Pariskunta on välillä haaveillut rivitalosta ja omasta pihasta, jossa lapset voisivat ulkoilla vapaammin. Pienemmällä paikkakunnalla he olisivatkin jo hankkineet omistusasunnon.
– Mutta asunnon ostaminen on täällä niin järjettömän kallista. Millaisen pankkilainan ja asunnon me saisimme? Aika vaatimattomasti joutuisi elelemään, Riku Eskelinen uskoo.
Kallista se todella on. Tilastokeskuksen mukaan vanhan osakehuoneiston keskimääräinen neliöhinta on pääkaupunkiseudulla 3 604 euroa ja muualla maassa 1 661 euroa. Helsinki on siis yli tuplahintainen.
Aviopari on yhtä mieltä siitä, että perheasunto jossain kaukana kaupungin laidalla ei houkuttele. Omakotitalon he kokisivat liian työlääksi. Eskeliset haluavat nauttia Helsingin palveluista ja lyhyistä etäisyyksistä.
– Yritämme elää niin, että raha ei olisi merkityksellisin asia. Iso asuntolaina on sitova, emmekä halua lähteä rahan ympärillä pyörimiseen, Ulla Eskelinen sanoo.
Mies luonnehtii vuokralla asumista huolettomaksi.
– Olen äärimmäisen turvallisuushakuinen. Olen nähnyt lapsena 90-luvun laman ja sen, miten joiltakin meni talo alta.
Asuntoasioista vastaava maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen (kesk.) toteaa, että pääkaupunkiseudut ovat jatkossakin kalliita asua, niin meillä kuin muualla.
Ministerin mukaan asuntojen tarjonnan lisääminen on yksi parhaista keinoista vaikuttaa niiden hintoihin. Asuntorakentamisen vauhdittaminen onkin yksi hallituksen kärkihankkeista.
Toimia on useita, kuten lyhyt korkotukimalli, jonka myötä valtio lupaa kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen rakentajan lainalle korkotukea ja valtion takauksen. Hakemuksia on tullut jo runsaasti. Maankäyttö- ja rakennuslakiin esitetään myös rakentamista sujuvoittavia muutoksia.
– Pelkkä kohtuuhintainen, valtion tukema asuntotuotanto ei riitä. Edellytykset on oltava myös vapaarahoitteiselle tuotannolle, Tiilikainen sanoo.
– Maapolitiikan ja kaavoituksen valta on edelleen kunnilla. Tämä on monien eri tahojen yhteinen ponnistus.
Keskustan kansanedustaja Matti Vanhanen mainitsee Helsingin erityisongelmaksi sen, että voimakkaastakaan asuntorakentamisesta huolimatta asumisen kustannustaso ei alene vaan nousee.
Hän haluaa nostaa asumisen tukijärjestelmät kriittiseen keskusteluun.
– Näyttää siltä, että asumistuen asteittainen nousu on myös siirtynyt vuokratasoon ja se antaa mahdollisuuden rakentaa kalliimmalla.
Vanhanen muistuttaa osan Helsingin kasvusta tapahtuvan siksi, että tuntuva osa valtiollisista voimavaroista käytetään siellä.
– Tämä tosiseikka antaa valtiolle oikeutuksen käydä keskustelua siitä, millä ehdoilla kasvu tapahtuu.
Helsingin Itäkeskuksen Huoneistokeskuksen myyntijohtaja Soile Auvinen ei usko, että omistusasuntojenkaan hinnat tulevat alas lisärakentamisen myötä.
– Nytkin on rakennettu runsaasti Lauttasaareen, missä omistusasunnot ovat kalliita, mutta niiden kysyntä on silti suurta.
Helsinki hyväksyi lokakuun lopussa uuden yleiskaavan. Sen pohjana on tulevaisuudenkuva, jonka mukaan pääkaupungissa on neljännesmiljoona asukasta enemmän kuin nyt.
Eskeliset seurasivat kaupunginvaltuuston riitaisaa yleiskaavakeskustelua ja ihmettelivät, kun joitakin kaupungin päättäjiä tuntui suorastaan hävettävän, että Helsinki ei ole Berliini, Pariisi tai New York.
Helsingissä kun on vielä metsää keskellä kaupunkia. Uusi kaava salliikin rakentamisen Keskuspuistoon, Malmin lentokentälle ja monille viheralueille. Eskeliset pitävät ratkaisua virheenä.
– Asuntoja tarvitaan, mutta ei kaupunkilaisille tärkeille luontoalueille, Riku Eskelinen sanoo.
Vaimo huomauttaa, että juuri luonto ja kotikutoinen tunnelma vetävät turisteja Helsinkiin.
– Meillä on esimerkiksi Kumpulan kyläjuhlat, joilla on mielettömän hieno, yhteisöllinen tunnelma. Kaipaamme tilaa ympärillemme.
Yleiskaavan varaukset mahdollistavat Helsingin kasvun vähintään 860 000 asukkaaseen vuoteen 2050 mennessä. Riku Eskelinen uskoo väestönkasvuennusteiden toteuttavat myös itse itseään.
– Asioita aletaan suunnitella niin, että siihen suuntaanhan se menee.
Asuntoja tarvitaan, mutta ei kaupunkilaisille tärkeille luontoalueille.
Riku Eskelinen
Asuntoministerikin pitää Keskuspuistoon ja Malmin lentokentälle rakentamista hämmentävänä.
– Viheralueet ja kulttuuriperintökohteet ovat osa kaupungin henkeä, Tiilikainen toteaa.
Pääkaupunkiseudun väestönkasvua hän ei halua ennustaa saati ohjailla. Hänen mielestään kestämätön kaupungistuminen ei ole kenenkään etu, mutta kestävä kaupunkikehittäminen on.
– Onneksi meillä on perustuslain turvaama oikeus valita asuinpaikka.
Vanhanen on samaa mieltä. Keskustan ei pidä ryhtyä rajoittamaan tätä oikeutta.
– Nuoret hakevat onnea, menestystä ja parempia elinehtoja, ja Helsinki on tässä suhteessa vetovoimainen. Nuorten kannalta ei olisi hyvä, että muuttoliike jatkuisi, mutta asuntoja ei löytyisi.
Vanhanen näkee, että asuntopula ajaa nuoret asuntokeinottelun armoille. 15 neliön asunnot alkavat hänen mielestään muistuttaa tätä hyväksikäyttöä.
– Asumisen väljyys on unohtunut Helsingin tavoitteenasettelusta. Ennen väljyyden kasvattaminen oli yleinen tavoite, nyt siitä ei puhuta.
Vanhanen harmittelee monien rakennusprojektien olevan mittakaavaltaan niin suuria, että vain suurimmat yritykset voivat toimia niiden urakoitsijoina.
– Rakennusliikkeiden intressit ohjaavat tiiviin kaupunkirakentamisen mallissa kehitystä enemmän kuin poliittiset voimat, joista osa on tiivistämisen ideologisia kannattajia.
Keskustan puoluehallituksen asettama talousmaantieteellinen työryhmä päätyi pari vuotta sitten esittämään, että ihmisiä ei pitäisi ohjailla pääkaupunkiseudulle sitä paisuttamalla.
Raportista nousi kohu viime eduskuntavaalien alla. Se tulkittiin niin, että hallituksessa ollessaan keskusta vastustaisi uutta asuntotuotantoa.
Yksi raportin kirjoittajista oli Lempäälän kunnanvaltuuston puheenjohtaja Juha Kuisma. Hän on aktiivinen kylien ja maaseudun puolestapuhuja. Hän on myös avustanut keskustalaisia pääministereitä Esko Ahoa, Matti Vanhasta ja Mari Kiviniemeä.
Kuisman mielestä Helsingin yleiskaavan väestönkasvuennuste on selvästi liioiteltu.
– Se edellyttäisi, että Tampereeltakin ruvettaisiin muuttamaan Helsinkiin, eikä niin tule tapahtumaan. Helsingin väestönkasvu perustuu maahanmuuttoon.
Kuismakin uskoo Helsingin kaavamuutosten merkitsevän luontosuhteen katkaisemista monilta helsinkiläisiltä.
Ikään kuin vastapainoksi Helsingin sisääntuloväylät eli moottoritiet aiotaan muuttaa kaupunkibulevardeiksi.
– Sisäänajoväylille aiheutetaan jatkuvat ruuhkat muuttamalla ne pieniksi peruskaduiksi.
Kuisma pitää pääkaupungin uutta yleiskaavaa osin romanttisena utopiana, jolle ei löydy kriittisiä vastavoimia.
– Pääkaupunkiseudun medioiden julkisuus ei nosta esiin eikä oikeastaan sallikaan eriäviä mielipiteitä.
Hajautettu yhteiskunta on keskustan aatteen syvintä ydintä, mutta nyt pääkaupunkiseutu varautuu väestön entistä suurempaan keskittymiseen.
Kuisma moittii keskustaa siitä, että se ei ole rohkennut ottaa asiaa keskusteluun.
– En tiedä, mitä siinä pelätään. Millaista kaupunkia keskusta haluaa? Se kannattaisi kyllä kertoa.
Kuisma näkee, että ainakin se on puutarhakaupunkimaista.
– Se voi olla tehokasta. Se ei ole mikään autokaupunki, niin kuin aina vääristellään. Luontokytkennällä keskusta pystyisi haastamaan vihreät.
Kuisma sanoo olevansa harmissaan talousmaantieteellisen työryhmän puheenjohtajan, vantaalaisen Johannes Hirvaskosken puolesta, koska raportin tuloksia ei ole osattu keskustassa puolustaa.
Keskustan Helsingin piirin puheenjohtajan Ville-Veikko Rantamaulan kädenjälki raportissa ei ainakaan näy.
Hän huomauttaakin, ettei sen kirjoittajien joukossa ollut yhtään helsinkiläistä keskustalaista. Hänen toiveissaan siintää aivan toisenlainen pääkaupunki. Hän ei halua torpata vaan tukea Helsingin kasvua.
– Asuntoja pitäisi rakentaa tiiviimmin ydinkeskustaan ja kantakaupunkia laajentaa, Rantamaula linjaa.
Hänen mielestään uusia asuntoja tarvitaan siellä, missä ihmiset haluavat asua, eli järkevän matkan päässä työssäkäyntialueesta.
– Ensimmäisenä ei pidä mennä Malmin lentokentän surkealle maaperälle ja rakentaa kerrostaloja Prisman kylkeen. Kantakaupunkia ei ole vielä rakennettu ihanteelliselle tasolle.
Mutta mitä se sitten maksaisi, jos Eskeliset päättäisivätkin hankkia oman kodin Helsingistä?
Huoneistokeskuksen Auvinen etsi Suomenmaan pyynnöstä heille asuntoja, joista pääsisi noin puolessa tunnissa Helsingin keskustaan julkisilla liikennevälineillä.
Kriteeriksi laitettiin myös neljä huonetta, oma piha ja asunnon kohtuullinen kunto.
Auvinen esittelee kaksikerroksisen, 171-neliöisen paritalon puolikkaan Herttoniemessä vuodelta 2014. Hintapyynti on 785 000 euroa ja yhtiövastike 115 euroa kuukaudessa.
Sitten olisi Vuosaaressa sijaitseva, myöskin kaksikerroksinen, tyydyttäväkuntoiseksi luokiteltu paritalohuoneisto vuodelta 1982. Neliöitä on 109 ja hintaa 318 000. Yhtiövastiketta peritään 300 euroa kuukaudessa.
Marjaniemessä on myynnissä tyydyttävässä kunnossa oleva yksitasoinen 104 neliön rivitalokoti vuodelta 1983, josta pyydetään 450 000 euron hintaa ja 228,80 euron vastiketta.
Kohteet ovat siis joko uudenkarheita ja erittäin tyyriitä tai remonttia vaativia, mutta silti yli 300 000 euroa maksavia.
Eskeliset pitävät hintoja todella kovina.
– Jo 300 000 euron asuntolainalla kuukausimenomme kasvaisivat useilla satasilla, ja se kyllä hirvittäisi.
Reportaasi ilmestyi alun perin Suomenmaan viikkolehdessä 9.12. Lehden voi tilata täältä .