Kiistelty kaivoslaki kesti selvityshenkilön syynin – isoja muutoksia ei tarvita

Kaivoslaki 

Kaivoslakiin ei tarvita perustavanlaatuisia muutoksia, katsoo selvityshenkilö Pekka Vihervuori selvityksessään lain muutostarpeista.

Vihervuoren mukaan lainsäädännön toimivuutta voidaan parantaa erilaisin säännöstarkastuksin sekä kaivoslaissa että muissa laeissa.

Vihervuori ehdottaa, että nykyisin aluehallintoviranomaisen myöntämä ympäristölupa ja Tukesin myöntämämä ja kaivoslupa haettaisiin jatkossa ensisijaisesti yhdestä paikasta ja käsiteltäisiin yhdessä. Luvat voitaisiin jopa yhdistää.

– Tämä olisi kuitenkin jo iso rakennemuutos koko meidän lainsäädäntöön, hän myöntää.

Vihervuoren mukaan valtausperiaatteelle perustuva etsintä ja lupasäätely näyttää toimivan, eikä sille näytä olevan tarjolla mitään järkeviä vaihtoehtoja.

Selvityksen mukaan nykyinen vakuusjärjestelmä on kuitenkin riittämätön ja epätarkoituksenmukainen. Lopetetun kaivoksen jätealueet ennallistetaan nykyisin ympäristönsuojelulain mukaisilla vakuuksilla ja kaivosalue tehdään turvalliseksi kaivoslain mukaisilla vakuuksilla.

Vakuuksia pitäisi selvityshenkilön mukaan voida käyttää ristiin, mutta myös korvaustasoja pitäisi nostaa alueen jälkihoidon varmistamiseksi.

Myös kunnan asemaa uusissa kaivoshankkeissa olisi parannettava edellyttämällä oikeusvaikutteista eli vahvasti sitovaa yleis- tai asemakaavaa.

Vihervuoren mukaan sääntelyä malminetsinnän edellytyksistä olisi mahdollista kehittää. Esimerkiksi merkittävä haitta muulle elinkeinolle kuten matkailulle voitaisiin säätää malminetsintäluvan lähtökohtaiseksi esteeksi. 

Kaivoslakia olisi selvityshenkilön mielestä myös hyvä täydentää niin, että myös maisemakysymykset otettaisiin huomioon alueen turvallisuuden ohella. Ympäristönsuojelulakiin pitäisi myös palauttaa sieltä vuonna 2015 poistettu mahdollisuus uusien, toistaiseksi voimassa olevien ympäristölupien säännönmukaisiin määräaikaistarkastuksiin.

Korkein hallinto-oikeus eväsi hiljattain kaivosyhtiö Dragon Miningin Oriveden kultakaivoksen ympäristöluvan, mikä pakottaa sulkemaan kaivoksen. Kaivos saastutti vesistöjä ja tappoi läheisestä järvestä ravut ja kalat.

Vihervuoren mukaan julkisuudessa viime aikoina esillä olleet ongelmatapaukset on luvitettu vanhan, vuoden 1965 lainsäädännön pohjalta. Taustalla voi olla myös valvonnan ja sen resurssien puutteita.

– Ihan kaikkea ei voi suoraan laittaa nykyisen lainsäädännön piikkiin.

Kaivosteollisuus huomauttaa tiedotteessaan, että eräät selvityksen ehdotuksista, muun muassa malminetsintään käytettävän aikajakson lyhentäminen ovat teollisuudelle hankalia, eivätkä ole sellaisenaan toteutettavissa.

–  Kuten Vihervuori esittää, ehdotukset vaativat jatkovalmistelua ja perusteellista punnintaa. Useat kohdat ovat myös riippuvaisia muiden lakien kohdalla tapahtuvasta jatkovalmistelusta, Kaivoteollisuuden toiminnanjohtaja Pekka Suomela toteaa.

Kaivosteollisuus muistuttaa, että pääministeri Antti Rinteen (sd.) hallituksen ohjelmassa on lukuisia kirjauksia kaivostoimintaan liittyen.

Esimerkiksi sähköveron korottaminen heikentäisi ilmastonmuutokseen valmistautuvan kaivosteollisuuden kannusteita luopua fossiilisten polttoaineiden käytöstä. Lisäksi hallitusohjelmassa on maininta kaivosveron käyttöönotosta.

– Hallitusohjelman kaivoslakia koskevat kirjaukset ovat kuin ostoslista eivätkä perustu kokemukseen ja keskusteluun. Sen sijaan Vihervuoren raportissa on esimerkiksi selkeästi analysoitu Suomessa tapahtuvaa maankäyttöä ja rakentamista koskevan yleisen lainsäädännön ja toisaalta kaivoslain keskinäistä suhdetta. 

Vihervuori arvioi selvityksessään vuonna 2011 voimaan tulleen nykyisen kaivoslain toimivutta suhteessa laissa asetettuihin tavoitteisiin ja muun alan keskeisen lainsäädännön toimivuutta.

Nykyinen kaivoslaki valmisteltiin viime vuosikymmenen vaihteessa elinkeinoministeri Mauri Pekkarisen (kesk.) johdolla.