Kiina on lyönyt jättimäisen vedon vihreän siirtymän puolesta – päästöjen huippu saatetaan saavuttaa jo tänä vuonna
Maailman selvästi suurin ilmastopäästöjen aiheuttaja Kiina on investoinut tämän vuosikymmenen aikana valtavasti puhtaaseen energiaan. Investointien mittakaava on mykistävä.
Pelkästään tämän vuoden aikana tapahtunut puhtaan sähköntuotannon lisäys vastaa koko Ranskan sähkönkulutusta.
– Eli Ranskan verran aurinko-, tuuli-, ydin- ja vesivoimaa lisätään yhdessä vuodessa, sanoo Centre for Research on Energy and Clean Air (CREA) -tutkimusyksikön johtava analyytikko Lauri Myllyvirta, joka seuraa Kiinaa tarkasti.
Aurinkosähkön osuus on erityisen merkittävä. Tämän vuoden seitsemän ensimmäisen kuukauden aikana Kiina lisäsi aurinkovoiman tuotantoa enemmän kuin Yhdysvallat oli tehnyt kuuden vuoden aikana. Koko vuoden lisäyksen aurinkovoimakapasiteettiin odotetaan olevan noin 200 gigawattia.
Myllyvirran mukaan tärkeintä tässä on se, että tänä vuonna puhtaan sähköntuotannon lisäys ylittää ensimmäistä kertaa sähkönkulutuksen keskimääräisen kasvun.
– Nyt sähkönkulutuksen kasvu pitäisi pystyä kattamaan kokonaan puhtailla energialähteillä. Ja se mahdollistaisi päästöjen kasvun taittamisen.
Kiinan toimet ovat todella keskeisiä koko ilmastokriisin kannalta, sillä sen lisäksi että se on maailman suurin päästöjen aiheuttaja, on Kiina vastannut viime vuosina käytännössä yksin maailman ilmastopäästöjen kasvusta.
Kiinan vihreä siirtymä sai todellisen sysäyksen vuonna 2020, kun presidentti Xi Jinping ilmoitti, että Kiinan tavoitteena on päästöjen kääntäminen laskuun vuoteen 2030 mennessä ja hiilineutraalius vuonna 2060. Kiina ei ole sen jälkeen juuri kertonut yksityiskohtaisia suunnitelmia siitä, miten tavoitteisiin päästään.
Viime vuosina tehtyjen toimien perusteella on kuitenkin selvää, että välineeksi on valittu nimenomaan puhtaan energian teknologioiden ja ratkaisujen edistäminen voimakkaalla teollisuus- ja energiapolitiikalla. Päästöjen suitsiminen esimerkiksi päästöjä aiheuttavaa teollisuutta rajoittamalla sen sijaan ei ole onnistunut, Myllyvirta sanoo.
– Kiinan poliittiselle järjestelmälle on paljon helpompaa lisätä ja edistää investointeja kuin suitsia niitä.
Jotta Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteisiin voitaisiin edes teoriassa yltää, Kiinan päästöjen pitäisi saavuttaa huippunsa aiemmin kuin vasta vuosikymmenen lopulla.
Tällä hetkellä näyttää Myllyvirran mukaan hyvin todennäköiseltä, että Kiinan päästöt kääntyisivät laskuun jo ensi vuonna. Puhtaan sähköntuotannon lisäys tänä vuonna on ollut valtava, ja vesivoiman tuotanto elpyy viimevuotisen ja tämän vuoden alkupuoleenkin vaikuttaneen ankaran kuivuuden jälkeen.
Jos sähkönkulutuksessa ei tule suurta piikkiä, päästöt laskevat 2024.
– Ja jos puhtaan sähköntuotannon lisäys vähintäänkin pysyy sillä tasolla mikä on saavutettu tänä vuonna, silloin päästöjen pitäisi vähintäänkin vakiintua ensi vuoden tasolle. Se tarkoittaisi sitä, että huippu päästöissä olisi saavutettu.
Arvioihin liittyy kuitenkin vielä paljon epävarmuutta. Jos Kiina esimerkiksi panostaa energiaintensiiviseen raskaaseen teollisuuteen, päästöt voivat edelleen kasvaa.
Kiinalainen hiilivoimateollisuus on tähän asti ollut erittäin taitava vaikuttamaan harjoitettuun politiikkaan ja kiertämään sille asetettuja rajoituksia.
Positiivista energiasiirtymän kannalta on se, että puhdas energia nähdään Kiinassa yhä enemmän osana energiahuoltovarmuutta. Kiinalla on täysin kotimaiset tuotantoketjut kaikissa oleellisissa vihreissä teknologioissa. Samaa ei voi enää sanoa hiilivoimasta, jossa Kiina on riippuvainen esimerkiksi Australian tuonnista.
Kiinan energiasiirtymään tekemien valtavien satsausten takana on sekä aito huoli ilmastonmuutoksen vaikutuksista Kiinaan että halu olla globaali markkinajohtaja vihreässä teknologiassa.
Myllyvirran mielestä näitä kahta asiaa ei voi Kiinan tapauksessa erottaa toisistaan. Niiden kietoutuminen yhteen heijastuu siitä ajattelusta, jonka hän näkee Xin puheissa ja kirjoituksissa.
– Se (Xin ajattelu) on aika pitkälle se, että koska ilmastonmuutos on vakava uhka ja ongelma, puhtaan energian teknologiat ovat tämän vuosisadan megatrendi, jossa on tärkeä olla mukana, mielellään etunenässä, ja hallita teknologiat ja markkinat ja toimitusketjut.
Ilmastonmuutos ja sen mukanaan tuomat helleaallot ovat suuri uhka muun muassa Kiinan ruuantuotannolle, sillä maa kärsii kroonisesta vesipulasta.
Kiinassa ei Myllyvirran mukaan juuri näe sen paremmin ilmastodenialismia kuin ilmastoalarmismiakaan. Ilmastonmuutoksen kieltäminen on luokiteltu disinformaatioksi, jota Kiinan hallinto ei halua mediaan tai sosiaaliseen mediaan.
– Omat kokemukseni ovat, että ilmastonmuutos otetaan tieteellisenä faktana ja se otetaan vakavasti. Kiinassa on paljon sellaista teknologiaoptimismia ja luottamusta että useimmat resurssiongelmat ja muut ongelmat pystytään ratkaisemaan teknologialla ja insinööritieteillä.
Esimerkiksi aurinkopaneeleiden ja akkujen tuotantoon on massiivisilla investoinneilla luotu paljon ylikapasiteettia kysyntään nähden. Käytännössä Kiina on siis lyönyt isosti vetoa vihreän siirtymän puolesta.
Riippumatta siitä miten maailmanmarkkina muuten kehittyy, Kiinan jättisatsaukset puskevat esimerkiksi aurinkopaneelien hintoja alas.
– Kuluttajalle ja globaalille energiasiirtymälle sen voi nähdä hyvänä asiana, vaikka se on investoijille huono uutinen, Myllyvirta arvioi.
– Mutta niinhän se teollisuudenala on koko ajan toiminut, että investoidaan valtavasti, ja pieni osa toimijoista on viime kädessä kannattavia.
Vaikka Kiina on vankistanut roimasti kilpailuasemaansa puhtaassa teknologiassa, ei Myllyvirta näe sitä vielä merkittävänä kilpailijana Suomelle, josta myös ollaan povattu vihreän energian suurvaltaa. Suomen markkinat ovat pääasiassa Euroopassa, eikä Kiinasta vielä lähivuosina ole tulossa esimerkiksi vihreän vedyn tai puhtaan teräksen viejää, koska kaikki tuotanto tarvitaan kotimaisen kysynnän täyttämiseen.
Maailman ilmastotoimien tukijalka on Kiinan ja Yhdysvaltain yhteistyö, joka mahdollisti esimerkiksi Pariisin sopimuksen syntymisen.
Geopoliittisista jännitteistään huolimatta Kiina ja Yhdysvallat antoivat marraskuussa julkilausuman, jossa ne kertoivat tiivistävänsä ilmastoyhteistyötään ja antoivat tukensa G20-maiden tavoitteelle kolminkertaistaa uusiutuvan energian tuotanto vuoteen 2030 mennessä.
Myllyvirta pitää suurvaltojen sitoutumista triplaamistavoitteeseen tärkeänä sen toteutumisen kannalta.
– Muuten sen julkilausuman merkitys oli paljon suurempi näiden kahden maan kahdenvälisen diplomatian kannalta kuin ilmastoasioiden kannalta.
Myllyvirta ei odota Kiinalta uusia merkittäviä avauksia tai sitoumuksia Dubain ilmastokokouksessa, joka alkoi tällä viikolla. Hän pitää kuitenkin tärkeänä, että Kiina joutuu vastaamaan kansainvälisen yhteisön kysymyksiin tavoitteistaan, joiden osalta se ei tällä hetkellä ole oikealla polulla. Esimerkiksi Kiinan lupaus kontrolloida tiukasti uusia hiilivoimalahankkeita ei ole toteutunut, vaan uusia projekteja on luvitettu aiempaa enemmän.
– Näkisin kokouksella olevan lähinnä roolin, jossa toivottavasti Kiinan suuntaan menee viestiä, että heidän tavoitteensa otetaan vakavasti ja niiden toteutumista seurataan.