Keskustan pyhistä lehmistä pitäisi pystyä luopumaan, eduskuntaryhmän pääsihteeri arvioi
Anna-Mari Vimparilla, 40, oli hyvä työ viestintätoimiston operatiivisena johtajana, mutta politiikan imua ei voinut vastustaa.
Hän näki tilaisuutensa tulleen, kun keskustan eduskuntaryhmän pääsihteeri Seija Turtiainen jäi eläkkeelle viime keväänä.
– Tämä työ on juuri niin motivoivaa ja kiehtovaa kuin ajattelin. Olen viihtynyt hyvin, poliitikot ovat todella hauskoja työkavereita, Vimpari hymyilee.
Politiikka ei ole uusi laji Vimparille. Hän on muun muassa avustanut Matti Vanhasta ja Mari Kiviniemeä pääministerin tehtävissä.
Viime vuonna politiikan nopeat käänteet silti hengästyttivät. Hallitusneuvotteluissa keskustan rooli oli iso, kuten myös pääministeri Antti Rinteen (sd.) eroon johtaneissa käänteissä.
– Se oli hektistä, mutta seesteisyyttä en odottanutkaan. Palasin politiikan pariin juuri siksi, että se on niin dynaamista.
Eduskunnan työrytmi on kuitenkin pyörinyt lähes samalla rytmillä viimeiset sata vuotta, jolloin uudet asiat kasataan entisten päälle, Vimpari kuvailee.
– Nytkin kun eduskuntaan tuli tiedusteluvalvontavaliokunta, kalenterista ei löytynyt aikaa, jossa ei olisi jo jotain valiokuntia ja jaostoja.
– Tiistaiaamusta perjantai-iltapäivään kansanedustajan odotetaan olevan melkein kahdessa tai kolmessa paikassa yhtä aikaa, Vimpari toteaa.
Hän korostaa, että lainsäädäntö on tietysti kansanedustajan tärkeintä työtä, mutta katse pitäisi välillä pystyä nostamaan yksittäisistä asioista strategiselle tasolle. Rakenteiden pitäisi myös tukea tätä.
– Kansanedustajan pitäisi nähdä viikkojen, kuukausien ja vaalikauden yli. Silloin pysyisi varmuus siitä, että edistää niitä asioita, joiden vuoksi on tullut valittua eduskuntaan.
Keskusta siirtyi vaalikauden alussa uuteen ryhmäkansliamalliin.
Se tarkoittaa käytännössä sitä, että aiemmin eduskunnan keskuskansliaan työsuhteessa olleet kansanedustajien avustajat ovat nykyisin eduskuntaryhmän palkkalistoilla.
Keskustan ryhmäkanslian kokouksiin osallistuu nyt lähes kolmekymmentä henkeä, kun mukana ovat avustajat ja asiantuntijat. Valtaosalla kansanedustajista on vain puolikas avustaja, kun yhdellä avustajalla on kaksi esimiestä.
– Ryhmäkanslia on nyt ketterämpi ja yhtenäisempi organisaatio, voimme auttaa toisiamme yhteisönä.
Vimpari pystyy hyödyntämään nyt avustajien osaamista koko eduskuntaryhmän käyttöön. Politiikan laajempien kaarien suunnittelua hidastaa vain se, että sekä avustajat että kansanedustajat ovat jo valmiiksi hyvin työllistettyjä.
Konsulttitaustastaan johtuen Vimpari on pyrkinyt tuomaan työhönsä asiakaspalveluhenkeä.
– Olen palveluammatissa, ja pomoinani on 31 taiteilijaa.
Kansanedustajat ovat Vimparin mukaan vahvoja persoonia, joista jokaisella on omat palvelutarpeensa. Ryhmäkanslian pomon ammattitaitoon kuuluu myös näiden taiteilijoiden aatteellisen pohdinnan valjastaminen käytännön toimiksi.
Kansanedustajien mediatiedotteet menevät ryhmäkanslian väen kautta, mutta eivät pysähdy sinne, vaikka heillä olisi niistä eriävä mielipide.
– Meillä ei ole sensurointioikeutta eikä -halua, mutta käymme usein kansanedustajien kanssa keskustelua kannanottojen sisällöistä ja muotoiluista.
Koko eduskuntaryhmä on koolla vain kerran viikossa torstaisissa ryhmäkokouksissa, joissa keskustellaan ajankohtaisesta politiikasta ja valmistaudutaan illan kyselytuntiin.
Viime kevään vaalitappio ja ryhmän kutistuminen näkyy konkreettisesti siinä, että ryhmähuone on ensimmäistä kertaa Eduskuntatalon viidennen kerroksen vasemmalla käytävällä oikean sijaan. Viime kaudella keskustan käytössä ollut isompi ryhmähuone on nyt perussuomalaisilla.
Keskustan kannatustilanne huolestuttaa Vimparia suuresti.
– Nyt eletään keskustan kohtalon vuosia. Alamme olla siinä tilanteessa, että keskustan pyhiä lehmiä pitäisi pystyä tappamaan, tai ainakin katsomaan asioita radikaalin uudella tavalla.
Vimparia kiusaa keskustan imago etenkin ilmastopolitiikassa ja aluepolitiikassa.
– Meitä pidetään säilyttävänä puolueena, vaikka olemme radikaali edistysliike näissä asioissa. Keskusta on ollut ensimmäisenä pohtimassa ympäristöasioita 1970-luvulla, mutta nyt emme osaa sanoittaa niitä oikein.
Vimpari muistuttaa, että kerskakulutuksen aikaa on oikeastaan nähty vasta yhden tai kahden sukupolven ajan. Ennen vanhaan ei ollut varaa ostaa jatkuvasti uutta eikä heittää mitään pois, vaan kaikki hyödynnettiin.
– Isovanhemmillani ei oikeastaan ollut edes roskapussia, kun ei sinne jäänyt mitään.
Paskakin visio on politiikassa parempi kuin ei visiota.
Vimpari uskoo, että maaseudulla omavaraisuus, kiertotalous ja lähiruuan suosiminen ovat yhä luonnollisia asioita.
– Mutta kun keskusta puhuu niistä, se leimataan joksikin vanhoilliseksi tukiaispolitiikaksi. Keskustan viesti ei jostain syystä kanna niissä kansanosissa, jotka ovat aidosti huolissaan planeetan tulevaisuudesta.
Vimpari näkee asian sukupolvikysymyksenäkin; nykypäivän kaksikymppinen ei pidä keskustaa vihreänä liikkeenä.
Hän haluaa itse uskoa siihen, että uusi sukupolvi laittaa pisteen yltäkylläisen materialistiselle elämälle.
– Toivottavasti resurssipiheys ja kierrätys nousevat jälleen kantaviksi periaatteiksi.
Aluepolitiikan osalta keskusta mielletään Vimparin mielestä yhä maaseutupuolueeksi.
– Aluepolitiikka ei kuitenkaan ole sama asia kuin maatalouspolitiikka. Itse haluaisin ajatella aluepolitiikkaa aluetalouden näkökulmasta. Alueille pitää saada elinvoimaista yritystoimintaa, joka voi toki olla myös maatalousyrittäjyyttä.
Vimparin mielestä keskustalla on ollut historiansa aikana hyvä onni puoluejohtajien suhteen.
Hän uskoo suomalaisten arvostavan määrätietoista johtamista siinäkin tapauksessa, että he eivät olisi tämän kanssa samaa mieltä joka nippeliasiasta.
– Paskakin visio on politiikassa parempi kuin ei visiota, Vimpari kärjistää.
Sama pätee hänen mukaansa kansanedustajiin. Äänestäjien pelko ei saa ohjata toimintaa.
– Kansanedustajien täytyy uskaltaa näyttää johtajuutta ja viedä yhteiskuntaa eteenpäin, siksi heidät on tänne valittu.
Vimpari haluaa keskustalle nyt ennen muuta itsetunnon kohotuksen. Itsensä nostaminen muita alentamalla ei ainakaan ole hyvä resepti itsetuntoiselle puolueelle tai poliitikolle, hän huomauttaa.
– Itsetunto ja hyvä pöhinä ovat jänniä asioita. Jos porukan ytimessä on aidosti luovia, radikaaleja ajatuksia ja hyvä fiilis, se lähtee säteilemään.
– Sellaiseen porukkaan on mukava liittyä, ja liike on melkein tärkeämpi kuin päämäärä.