Keskustan Mattila ihmettelee Rydmanin kommentteja – "Sote-ministerin pitää keskittyä hoitajien parempaan työssä viihtymiseen"
Vanhustenhoidon kriisi on laajempi ongelma, joka näkyy hoitajien uupumisena, vanhusten turvattomuutena ja jatkuvana riittämättömyyden tunteena, keskustan kansanedustaja Hanna-Leena Mattila korostaa.
– Ilta-Sanomien pysäyttävä reportaasi hoitokodin arjesta kertoo juuri siitä todellisuudesta, josta me oppositiossa olemme varoittaneet Orpon–Purran hallitusta jo pitkään.
Mattila ihmettelee kannanotossaan, miten sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydmanin (ps.) kommentit reportaasin sisällöstä olivat niin yllättyneitä.
– Vielä huolestuttavampaa on, että ratkaisuksi tarjotaan jälleen varsin yksisilmäisesti ulkomaalaistaustaisten hoitajien työskentelyn rajoittamista. Suomessa ei ole liikaa hoitajia. Meillä on vakava pula hoitajista. Jokainen ammattitaitoinen ja työhön sitoutunut hoitaja on tärkeä.
Mattilan mukaan on selvää, että hoitoalalla työskentelevillä täytyy olla riittävä kielitaito, mutta kaikkein tärkeintä olisi panostaa hoitajien parempaan työssä viihtymiseen ja jaksamiseen.
– Reportaasikin osoitti, miten runsaat poissaolot ja työmäärän kasautuminen työvuorossa olevien harvojen harteille lisäävät kiirettä, kuormitusta ja samalla myös työssä tapahtuvien virheiden riskiä.
Todelliset syyt löytyvät keskustaedustajan mielestä aivan muualta. Syyt löytyvät hyvinvointialueiden alimitoitetusta rahoituksesta sekä hoitoalan heikentyneestä veto- ja pitovoimasta. Runsaat sairaspoissaolot taas kertovat työssä viihtymättömyydestä.
Kun työntekijöitä on liian vähän ja työtaakka jatkuvasti kasvaa, hoivasta tulee selviytymistä, Mattila sanoittaa.
– Liian vähäinen miehitys työvuoroissa vie aikaa vanhuksen inhimillisestä kohtaamisesta ja pahimmillaan jopa varsinaisesta hoitotyöstä sekä ikääntyneiden riittävästä hygieniasta huolehtimisesta.
Hoitajamitoituksen desimaalit eivät yksin ratkaise ongelmaa.
– Olennaisinta on, että hoitajia on hoitoisuuden vaatima määrä oikeassa paikassa oikeaan aikaan – kyse on siis hyvästä henkilöstön johtamisesta. Vanhustenhoito siinä missä muukin hoitotyö tarvitsee toimivia työyhteisöjä, riittävää henkilöstöä ja sellaiset työolosuhteet, joissa työntekijät jaksavat tehdä työnsä hyvin, Mattila kirjoittaa.
– Hoitajia ei pidä syyllistää tilanteesta. Päinvastoin he kantavat tällä hetkellä vastuuta järjestelmästä, joka natisee liitoksissaan. Liian pienillä resursseilla tehtävä työ uuvuttaa niin fyysisesti kuin eettisesti. Kukaan ei lähde hoitoalalle kiirehtimään vanhuksen viereltä pois tai jättämään perustarpeita täyttämättä.
Silti liian moni hoitaja joutuu lähtemään työvuorosta kotiin tunne rinnassaan, ettei pystynyt antamaan vanhuksille sitä aikaa, turvaa ja inhimillistä kohtaamista, jonka nämä ansaitsisivat, Mattila toteaa.
– Vastuu tilanteesta ei ole hoitajilla, vaan niillä poliittisilla päätöksillä, joilla vanhustenhoidon resurssit on ajettu liian tiukoille.
– Vanhustenhoito ei saa olla paikka, jossa ihmisarvo joutuu säästötoimien maksumieheksi. Yhteiskunnan sivistys mitataan siinä, miten kohtelemme heitä, jotka eivät enää itse jaksa pitää puoliaan.