Keskustan Heikkinen ottaisi eläköityvät hyvinvointikartoitukseen – "Ei ole samantekevää, täyttääkö eläkepäivät sohvalla, sipseillä ja alkoholilla vai aktiivisella toiminnalla"
Vanhustenhoidon tila on ollut kestopuheenaiheena jo vuosikymmeniä – ja harvoin hyvässä mielessä.
Viimeksi julkisuudessa puitiin Espoossa kotihoidossa olleen vanhuksen kuolemantapausta.
Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk.) totesi tuossa yhteydessä, että olisi liian sinisilmäistä pitää tätä yksittäistapauksena. Ongelmia on muissakin kunnissa.
Laitoshoitoa on haluttu korvata kotihoidolla. Ministerin mukaan se ei ole aina sujunut niin kuin olisi pitänyt. Saarikko harmittelee kuitenkin sitä, että julkiseen keskusteluun päätyvät aina vain traagisimmat esimerkit.
– Ulkopuolelle jää se, että valtaosa vanhuksista on hoitoonsa tyytyväisiä. Vanhushoidon todellisuus ei ehkä ole niin hyvä kuin osa olettaa, mutta ei varmaan niin huonokaan kuin usein annetaan ymmärtää.
Vanhustyön ammattilainen ja kansanedustaja, sosiaali- ja terveysvaliokunnan varapuheenjohtaja Hannakaisa Heikkinen (kesk.) arvelee, että kansalaisten omavastuu tulee jatkossa tavalla tai toisella lisääntymään. Toisaalta hän muistuttaa, että jo tällä hetkellä pitkäaikaishoidossa olevan lähes koko eläke menee hoitomaksuihin.
– Jos hoidettavalla on takanaan isoja omaisuuksia, on paikallaan miettiä, onko tarkoituksenmukaista siirtää ne täysimääräisesti perijöille. On jännä nähdä, uskallammeko keskustella tästä asiasta.
Vanhustenhoidon kustannuksia ja laatua pitäisi Heikkisen mielestä miettiä myös muista näkökulmista.
Pitkään vanhustyötä Suomessa ja Saksassakin tehneenä hän on urallaan nähnyt sekä hyvää että heikompaa vanhustenhoitoa.
Jo harjoitteluaikana hän kiinnitti huomiota siihen, että vaikka joka paikassa elettiin saman resurssipulan kanssa, toisissa oli hyvä tehdä töitä, toisissa ei.
– Niukoilla resursseilla onnistutaan saamaan aikaiseksi myös laatua, hän vakuuttaa.
Heikkisen mielestä isoin niukkuus liittyy siihen, ettei vanhusten hoitoa arvosteta. Kun sellainen asenne välittyy työyhteisöihin, väki vaihtuu tiheään.
Huonosti voivien työntekijöiden yhteisössä aikaa ja voimavaroja hupenee paljon epäolennaiseen.
– Arvostusta kokeva, hyvinvoiva työntekijä tekee väistämättä parempaa laatua. Tähän pitäisi panostaa, vanhustyön johdossa toiminut ja asiaa myös tutkinut Heikkinen vaatii.
Asia on paitsi johtamiskysymys myös työntekijöiden koulutuskysymys.
– Jo peruskoulutuksessa pitäisi opettaa työyhteisö- ja työelämätaitoja nykyistä enemmän.
Tällä hetkellä kunnilla on lakisääteinen velvollisuus ottaa yhteyttä 75 vuotta täyttäneisiin ja kartoittaa palveluntarvetta. Heikkisen mielestä silloin on jo myöhäistä.
– Jo eläköityvät pitäisi kutsua terveystarkastukseen, jossa paitsi kartoitetaan terveyttä myös ihmisen verkostoja ja suunnitellaan eläkepäiviä. Ei ole samantekevää, täyttääkö ne sohvalla, sipseillä ja alkoholilla vai aktiivisella toiminnalla, Heikkinen huomauttaa.
Hän korostaa, että tulevat vanhukset pitää ottaa kiinni jo ”yläjuoksulla” ja saada heidät rakentamaan itse omaa eläkeläishyvinvointiaan.
Keskustan ryhmä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa teki asiasta jo esityksenkin. Toistaiseksi se ei ole ottanut tuulta alleen.
Kustannuksiksi arvioitiin muutama miljoona euroa.
– Se on lillukanvarsia verrattuna siihen, että jo yksi laitoksessa vietetty vuosi maksaa noin 50 000 euroa.
Vaikka tällä hallituskaudella perheiden ja lasten asiat ovat olleet näkyvästi tapetilla, hallitus ei ole unohtanut vanhuksiakaan.
Hallitus kehittää kärkihankkeella ikäihmisten kotihoitoa ja vahvistaa omaishoitoa. Samalla mietitään keinoja, joilla ongelmia voidaan ehkäistä ennalta.
Kärkihankkeeseen liittyy laajoja kokeiluja, joiden tulosten perusteella laaditaan kansallisia suosituksia. Kehittämistyöhön käytetään 27 miljoonaa euroa tämän hallituskauden aikana.
– Olen vieraillut useassa kohteessa maakuntavierailujeni yhteydessä ja olen tästä kärkihankkeesta todella innoissani, Saarikko sanoo.
Kotihoidon lisääntyessä myös sen sisältöä kehitetään esimerkiksi kotikuntoutusta lisäämällä. Saarikko korostaa, että kotihoidosta on haluttu tehdä mahdollista, mutta ei pakollista.
Laitoshoidon vähentyessä tehostettu palveluasuminen on lisääntynyt.
– Ikäihmisille kehitetään myös erilaisia välimuotoisia ratkaisuja, joissa yhdistyvät asuminen ja palvelut.
Jatkossa palveluasumista ja laitoshoitoa tarvitsee yhä useampi suomalainen vanhus. Tällä hetkellä 170 000 yli 85-vuotiaasta noin neljäsosa saa ympärivuorokautista hoitoa. Yksin asuvia on paljon.
– Hyvin pian puhutaan sadoistatuhansista, gerontologian professori Marja Jylhä totesi Ylen Ykkösaamun haastattelussa aiemmin tällä viikolla.
Hän moitti hallitusta erityisesti siitä, ettei se hänen mielestään ole tarkastellut vanhustenhoitoa pitkällä tähtäimellä saati suostunut keskustelemaan sen kustannusten jakamisesta.
– Tästä asiasta on ajateltu selvitä retoriikalla, että aina on paras olla kotona. Vaikea kuvitella, että voitaisiin luoda järjestelmä muulla kuin sellaisella tavalla, että ne joilla on enemmän rahaa maksavat enemmän kuin ne, joilla ei ole. Oli se sitten progressiivisemman verotuksen kautta, vakuutuksen tai jonkun muun sellaisen kautta, keskustelu pitäisi aloittaa, Jylhä sanoi.
Saarikko kiistää, että kyseessä olisi retoriikka. Kustannuksista ja niiden kehitystrendeistä ollaan hallituksessa kyllä hyvin tietoisia. Niistä myös keskustellaan paljon sekä Suomessa että muualla Euroopassa.
– Vanhuspalvelulakiin ja iäkkäiden hoidon laatusuositukseen sisältyvä linjaus kotihoidon ensisijaisuudesta perustuu juuri siihen, ettei laitospainotteinen palvelujärjestelmä ole kustannuksiltaan kestävä. Toisaalta tutkimusten mukaan vanhukset haluavat asua mahdollisimman pitkään kotona. Myös voimakas julkinen mielipide vaatii pääsemään eroon iäkkäiden makuuttamisesta laitoksissa, Saarikko sanoo.
Saarikko korostaa, että palveluiden täytyy tukea iäkkäiden toimintakykyä ja valinnanvapautta.
– Tavoitteena pitää olla, että Suomi on paitsi maailman paras maa syntyä, myös paras paikka vanheta.