Kekkosen kaveri kaadettiin 60 vuotta sitten – myönsi "veren käsissään", mutta luotsasi puolueensa pois Stalinin otteesta
Suomen presidentti Urho Kekkonen ja Neuvostoliiton johtaja Nikita Hruštšov ovat tallentuneet useisiin valokuviin ja videofilmin pätkiin lämpimissä tunnelmissa. Vaikkei railakkaimmista illanvietoista julkaistu materiaalia julkisuuteen, jäi monelle säntillisemmistäkin kuvista mieleen, kuinka hyvähenkisesti johtajat aina tapasivat toisensa.
Esimerkiksi Elävästä Arkistosta voi käydä katsomassa tunnelmapaloja miesten metsästysretkeltä. Saalis hankittiin valoisalla ja illalla nuotion valossa laulu raikui.
Paljonko hyvissä väleissä oli kulissia on toinen kysymys. Tiettävästi Kekkonen tuli kuitenkin huomattavasti huonommin toimeen Hruštšovin seuraajan kanssa.
Hruštšov muistetaan usein liennytyksen ja suojasään ajan neuvostojohtajana. Hän paljasti edeltäjänsä Josif Stalinin hirmuhallinnon teot ja alkoi johtaa Neuvostoliittoa avoimempaan suuntaan.
Kuten suurvaltajohtajat yleensä, on Hruštšovkin silti paljon tätä monitahoisempi hahmo.
Hän oli Stalinin hallinnon kasvatti ja osallistunut Neuvostoliiton sisäiseen terroriin. Ukrainan sosialistisen neuvostotasavallan johtajana 1930-luvun lopulla hän toisaalta alkoi menettää uskoaan Stalinin järjestelmään, mutta täytti tehtävänsä uskollisesti esimerkiksi Ukrainan alueen opposition vainossa ja toisen maailmansodan alussa puolalaisten pakkosiirroissa.
Hruštšovin virheelliset ratkaisut aiheuttivat Ukrainassa toisen maailmansodan jälkeen nälänhädän aikoja, eikä ideoistaan innostuva johtaja aina välittänyt, kuinka realistista mitäkin olisi toteuttaa. Hän ideoi muun muassa järjestelmän, jolla maito kulkisi suoraan lehmien utareista kuluttajille kaupunkeihin.
Samalla hän hidasti Stalinin päätösten toimeenpanoa käytettävissä olevin keinoin. Maineeltaan hän jäi Stalinin silmissä kuitenkin puhtaaksi, ja sai kutsun Moskovaan Neuvostoliiton kommunistisen puolueen kärkikastin tehtäviin 1940-luvun lopulla.

Stalin kuoli 1953. Seuranneessa valtapelissä niskan päälle pääsivät Hruštšov ja uudistusmieliset.
Maailmanpolitiikkaan tuli suojasään aika, joka ei kuitenkaan tarkoittanut kylmän sodan suurvaltojen Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen suhteiden täyttä lämpenemistä. Suhteet ja puhevälit paranivat, ja edistysaskelia otettiin, mutta kilpailu kommunismin ja kapitalismin välillä jatkui. Kauhun tasapaino kahden ydinasevallan välillä säilyi ja sen järkkymistä pelättiin.
Neuvostoliiton sisäisissä asioissa sekä maailman kommunistisessa leirissä tapahtui muutoksia avoimuuden ja demokratian suuntaan. Väkivaltaisia vallankumouksia ja väistämätöntä sotaa kapitalismia vastaan ei enää pidetty välttämättömyyksinä.
Puheessaan kommunistijohtajien kokouksessa 1956 Hruštšov paljasti Stalinin terrorin ja rikokset. Se oli yritys uudistaa kommunistisia järjestelmiä, mutta puhe oli myös valtapolitiikkaa. Stalinistien raivaamiseen pois tieltä oli nyt julkilausuttu peruste.
Neuvostoliitossa otettiin selvästi vähemmän poliittisia vankeja Hruštšovin kuin Stalinin aikana eikä maata hallittu enää mielivaltaisten teloitusten pelolla. Poliisivaltiona Neuvostoliitto säilyi. Kommunistisessa maailmassa Neuvostoliitto toimi yleispoliisina yhä, tukahduttaen muun muassa Unkarin kansannousun 1956.
Hruštšovin kestävin perintö lienee vaatimattomasti sanoen mahdollisen maailmanlopun estäminen. Hän toki oli maansa johtajana uhkaavaan tilanteeseen osasyyllinen.
1962 Kuuban kriisi oli polttopisteessään ja Neuvostoliitto ja Yhdysvallat lähellä asevoimien yhteenottoa. Tämä olisi aloittanut ydinsodan, joka olisi johtanut miljardien ihmisten kuolemaan, jopa koko ihmiskunnan tuhoutumiseen.
Eri tutkimuksissa on arveltu, että sillä oli merkitystä, ketkä olivat suurvaltojen johdossa tuolloin. Yhdysvaltojen John F. Kennedy ja Neuvostoliiton Hruštšov eivät antaneet maidensa sotahaukkojen päästä niskan päälle, vaan johtajat saivat sovittua ja kriisi raukesi.

Tämä saattoi olla myös Hruštšovin poliittisen kuoleman syy.
Hruštšovilla ei missään vaiheessa ollut absoluuttista otetta hallinnostaan, ja kovaa linjaa kannattaneet kommunistit pystyivät perustelemaan Hruštšovin olevan liian heikko ja häilyväinen johtaja.
Tasan 60 vuotta sitten, 14. lokakuuta 1964, Hruštšov syrjäytettiin.
Hänen otteensa herpaantumisesta oli ollut merkkejä edeltävinä vuosina. Stalinin aikana ei olisi tullut kuulonkaan, että kansa lähtee kaduille osoittamaan mieltään nousseita hintoja vastaan.
12. lokakuuta 1964 Hruštšov oli lomailemassa Georgiassa. Leonid Brežnev soitti Hruštšoville ja ilmoitti, että tätä tarvitaan välittömästi Moskovassa. Hruštšov palasi pääkaupunkiin.
Hruštšov oli kuullut huhuista, joiden mukaan hänet aiottiin syrjäyttää, mutta ei ollut välittänyt niistä.
Keskuskomitean tapaamisessa Brežnev luki johtajalle tätä kohtaan esitetyt syytökset. Hruštšov oli syytösten mukaan toiminut Neuvostoliiton perustajan Leninin oppeja vastaan, tehnyt päätöksiä hetken mielijohteesta ja kylvänyt maahan epäjärjestystä. Kuuban kriisin aikaan hän oli syytösten esittäjien mukaan leikkinyt maailmanlopulla.
Hruštšov sai vastata. Hän korosti tehneensä paljon puolueen ja kansan hyväksi. Stalinin henkilökultin purkamista kehuessaan ja kiittäessään huoneessa olleet stalinistit huutelivat vastalauseitaan.
Niskan päällä olivat Hruštšovin vastustajat. Tukijoita, kuten kaikki ukrainalaiset keskuskomitean jäsenet, pidettiin kuulemisen ajan huoneen ulkopuolella.
Hruštšov ilmoitti, ettei asetu vastustamaan, jos hänet päätetään siirtää eläkkeelle.
Näin kävi, ja uudeksi kommunistipuolueen pääsihteeriksi nousi Brežnev ja pääministeriksi Aleksei Kosygin.
Brežnev toi takaisin valtaan vanhoja stalinisteja, mutta stalinismin ajoista oli kuitenkin jo päästy eteenpäin. Hruštšov sai rauhassa mennä eläkkeelle, joskin häntä vartioitiin tarkasti ja estettiin osallistumasta yhteiskunnalliseen elämään.
Brežnevin aika tunnetaan pysähtyneenä aikana. Liennytystä idän ja lännen välillä kuitenkin tapahtui, kunnes vuonna 1979 välit huononivat Neuvostoliiton hyökättyä Afganistaniin. Samoihin aikoihin voimakkaasti kommunisminvastaiset voimat, keulakuvanaan 1980-luvun presidentti Ronald Reagan, nousivat Yhdysvalloissa.

Valvonnasta huolimatta Hruštšov onnistui antamaan haastatteluja ja laatimaan muistelmat. Hän puhui muistonsa nauhalle, ja konekirjoittaja kirjoitti puhutun puhtaaksi.
Vaarana oli, että Hruštšovin muistelukset hävitettäisiin kokonaan, olihan Hruštšovia jopa kuulusteltu asian tultua ilmi. Hänen poikansa Sergei Hruštšov otatti muistelmista useita kopioita ja kätki niitä sinne tänne.
Monimutkaisen operaation avulla yksi kopio saatiin lähetettyä myös lähteen. Jopa KGB:n pääjohtaja ja myöhempi Neuvostoliiton johtaja Juri Andropov, joka halusi estää Stalinin maineenpalautuksen, auttoi tässä.
Hruštšov muisteli mennyttä avoimesti, ja tuomitsi sekä Stalinin ajan että seuraajiensa tiukan politiikan. Toisinajattelijaksikin entistä valtionjohtajaa on tituleerattu.
Entinen neuvostojohtaja sätti muita, mutta ei säästänyt itseäänkään. Hruštšov myönsi, että hänellä oli ”verta käsissään”.
Hruštšov kuoli 11. syyskuuta 1971 ollessaan 77-vuotias. Samana vuonna hänen muistelmansa julkaistiin lännessä.
Lähteitä ja lisätietoa
Sachs, Jeffrey; To Move The World: JFK’s Quest for Peace (2013)
Leppänen, Veli-Pekka, Kivääri vai äänestyslippu: Suomen kommunistisen puolueen hajaannus 1964-1970 (Edita 1999)