Kaunis ja nopea tekniikan ihme oli kaupallinen katastrofi – Concorde aloitti yliäänimatkailun 50 vuotta sitten
Kello oli hieman yli yhdentoista aamupäivällä 21. tammikuuta 1976. Lontoon Heathrow’lla ja Pariisin Orlylla odotettiin yhtä ilmailun suurimmista hetkistä sitten Wrightin veljesten ensilennon.
Kaksi sulavalinjaista valkoista konetta kiihdytti valtavalla jylinällä ja ampaisi ilmaan yhtä aikaa, toinen kohti Bahrainia ja toinen Rio de Janeiroa. Kaksinkertaiseen äänennopeuteen yltävä Concorde -matkustajakone oli aloittanut säännöllisen reittiliikenteen.
Concorde ei ollut pelkkä lentokone. Se oli myös eräänlainen Euroopan vastaus supervaltojen avaruuskilpailulle ja teknologinen riemuvoitto. Vielä tuolloin haaveiltiin, että kaksinkertaisella äänennopeudella lentäminen olisi tulevaisuudessa arkipäivää.
Vaikka Britannian kauppaministeri Peter Shore hehkutti Concordea matkaan saattaessaan maailman kutistuvan tästä lähtien puoleen entisestään, tiedossa oli jo, että aivan niin ei ollut käymässä.
Suurta innostusta alun perin herättänyt hanke oli kutistunut vain Britannian ja Ranskan väliseksi, kun taloudelliset realiteetit selvisivät muille ostajaehdokkaille.
Concordea valmistettiin kaikkiaan vain 20 kappaletta. British Airwaysin ja Air Francen lisäksi myös Iran Air tilasi kaksi konetta, mutta perui tilauksen vuoden 1979 vallankumouksen jälkeen.
Muiden yhtiöiden tilaukset eivät olleet sitovia ja ne peruttiin vähin äänin ilman sanktioita.
Teknisesti kone oli mestariteos. Insinöörit ratkaisivat mahdottomilta tuntuneita ongelmia, kuten ilmanoton hallinnan kahden Machin nopeudessa ja rungon lämpölaajenemisen.
Koneen voimanlähteiksi valittiin jo perusratkaisultaan melko iäkkäät, mutta väkivahvat Rolls Royce Olympus -läpivirtausmoottorit eli turbojetit. Hiljaisemmat ja taloudellisemmat ohivirtausmoottorit (turbofan) hylättiin, koska niiden suurempi poikkipinta-ala olisi lisännyt ilmanvastusta.
Kyky lentää kaksinkertaisella äänennopeudella kokonaisen valtameren yli saavutettiin tehokkaiden moottoreiden, kapean ja virtaviivaisen rungon ja aerodynaamisesti monimutkaisen siiven yhdistelmällä. Jälkipolttoa Concorde tarvitsi vain lentoonlähdössä ja transsoonisen 0,95-1,7 machin nopeusalueen ylittämiseen.
Lentäessään kaksinkertaisella äänennopeudella ilmanvastus kuumensi koneen pinnan paikoin yli 120 asteeseen, minkä seurauksena Concorden alumiinirunko venyi lennon aikana noin 15–25 senttimetriä.
Matkustamossa ilmiön huomasi siitä, että ohjaamon takana olevan paneelin ja seinän väliin syntyi lennon aikana rako, johon lentäjät saattoivat työntää kätensä, mutta laskeuduttua ja koneen jäähtyessä rako sulkeutui.
Matkustajilleen Concorde tarjosi yhdistelmän ahtautta ja huippuluokan ranskalaista gastronomiaa.
Sisältä Concorde oli kapea. Sen matkustamo oli vain noin 2,6 metriä leveä ja penkit olivat kapeita nahkaistuimia. Kun jälkipolttimet jyrähtivät nousussa käyntiin, matkustajat painuivat kuitenkin penkkeihinsä tavalla, jota ei tavallisella matkustajakoneella koe.
Nopeusmittari matkustamon seinällä alkoi juosta: ensin Mach 1,0, sitten Mach 1,5 ja lopulta maaginen Mach 2,0.
Koska itse matka Lontoosta New Yorkiin kesti vain noin kolme ja puoli tuntia, koko lento oli yhtä kiireistä juhla-ateriaa. Matkustajille tarjoiltiin hanhenmaksaa, kaviaaria, hummeria ja tryffeleitä.
Kristallilaseihin kaadettiin Dom Pérignon -samppanjaa ja hienoimpia ranskalaisia vuosikertaviinejä. Kuuluisa kondiittori Gaston Lenôtre loi koneelle jopa oman nimikkoleivoksen, Gâteau Concorden.
Vaikka Concorden ikkunat olivat vain suunnilleen kämmenen kokoisia, 18 kilometrin korkeudessa niistä näki selvästi maan kaarevuuden ja tumman violetiksi tai lähes mustaksi muuttuvan taivaan.
Hämmentävintä oli kuitenkin aikamatkailun tuntu. Länsisuuntaan lennettäessä Concorde liikkui nopeammin kuin maapallo pyörii.
Esimerkiksi Lontoosta kello 18:30 lähtenyt matkustaja saapui New Yorkiin kello 17:25, eli tuntia aiemmin kuin oli lähtenyt. Tämä teki Concordesta täydellisen kulkuneuvon kiireisille liikemiehille, jotka saattoivat ainakin teoriassa hoitaa aamupäivän työt Euroopassa ja ehtiä vielä lounaalle Manhattanille.
Ranskan presidentit Georges Pompidousta Francois Mitterrandiin tekivät Concordesta virallisen valtiovierailukoneensa. Myös Britannian kuninkaallinen perhe otti koneen omakseen.
Kuningatar Elisabet II käytti Concordea useilla historiallisilla matkoillaan, kuten hopeajuhlavuoden matkallaan Barbadokselle vuonna 1977. Barbadoksesta tuli Concorden vakiokohde, jonne brittiläinen yläluokka ja julkkikset pakenivat talvea vain muutamassa tunnissa.
Vuonna 1989 jopa paavi Johannes Paavali II lensi Concordella Afrikkaan. Zairen diktaattori Mobutu Sese Seko vuokrasi puolestaan Concordea lentääkseen viidakon keskeltä ostoksille Euroopan muotitaloihin.
Heinäkuun 13. päivänä 1985 brittimuusikko Phil Collins teki historiaa esiintymällä samana päivänä Live Aid -konsertissa sekä Lontoossa että Philadelphiassa ylitettyään Atlantin Concordella.
Concorde oli aikanaan tuttu vieras myös Suomessa, erityisesti Rovaniemellä. Lapin joulumatkailu kansainvälinen massaturismi saivat alkusysäyksen joulupäivänä vuonna 1984, kun Concorde lennätti Rovaniemelle 98 brittituristia tutustumaan Lapin luontoon ja joulupukkiin.
Concorden taloudellinen yhtälö oli kuitenkin mahdoton, sillä kone oli suunniteltu aikakaudella, jolloin polttoaine oli halpaa.
1970-luvun öljykriisi muutti pelisäännöt pysyvästi. Jotta kone olisi ollut kannattava, se olisi vaatinut pidemmän toimintamatkan ja huomattavasti suuremman matkustajakapasiteetin. Matkustajia mahtui normaalisti vain sata, maksimissaan 128.
Toinen iso ongelma oli lentomelu. Äänivallin murtamisesta syntyvän pamauksen vuoksi Concorde sai lentää yliääninopeudella vain merten yllä. Myös koneen aiheuttamat vauriot ilmakehän otsonikerrokselle aiheuttivat huolta.
Concordella oli aluksi suuria vaikeuksia saada liikennöintilupaa Yhdysvaltoihin. Koneen laskeutuminen kiellettiin ensin New Yorkin JFK-lentokentälle vedoten sen moottoreiden kovaan meluun. Taustalla oli myös protektionismia, sillä Yhdysvaltojen oma yliäänikonehanke oli kaatunut 1970-luvun alussa.
Kyseessä oli Concordelle kohtalonkysymys, sillä Lontoo–New York ja Pariisi–New York olivat ainoat reitit, joilla oli riittävästi varakkaita liikematkustajia tekemään toiminnasta edes joten kuten kannattavaa.
Vaikka New York piti ovet kiinni, Concorde sai vuonna 1976 kokeiluluonteisen luvan lentämiseen Washingtonin Dullesin lentokentälle. British Airways ja Air France voittivat lopulta oikeustaistelun lentokiellosta, ja säännölliset lennot New Yorkiin alkoivat viimein 22. marraskuuta 1977.
British Airways sai lopulta väännettyä Concorden jopa kannattavaksi ymmärrettyään, ettei lipun hinnalla ole mitään väliä koneella lentäville miljonääreille.
Concorden kohtalo sinetöitiin 2000-luvun alussa. Vuoden 2000 tuhoisa onnettomuus Pariisissa, syyskuun 11. päivän terrori-iskujen aiheuttama lama ilmailualalla ja monimutkaisen ja vanhenevan tekniikan jatkuvasti nousevat ylläpitokustannukset johtivat päätökseen koneen eläköitymisestä vuonna 2003.
Kaupallisesta pettymyksestä huolimatta tulevaisuus- ja teknologiauskoa uhkuneen Concorden aikakaudesta tuli ikimuistoinen jakso ilmailun ja lentomatkailun historiaa.
Concorde kuljetti presidenttejä, kuningattaria ja pop-tähtiä. Se on edelleen teknologialtaan ylivertainen ja useimpien mielestä myös kaunein koskaan rakennettu matkustajakone.
.