Lukijalta: Kun sairaus vie veljeni
Voi kunpa joskus olisi ylimääräinen vapaapäivä juuri sitä varten, että ehtisi auttaa läheistään.
Olemme perheenä eläneet veljeni sairauden kanssa jo parikymmentä vuotta. Se on pitkä aika. Sairaus on edennyt hiljalleen ja muuttanut veljeäni – vienyt häneltä pala palalta sellaista elämää, jota hänellä olisi pitänyt olla.
Onneksi olen pystynyt käyttämään muutamia ylimääräisiä lomapäiviä hänen neurologikäynteihinsä ja muihin tilanteisiin, joissa hän on tarvinnut läheisen apua.
Jossain vaiheessa tulee raja vastaan. Kun minun ja muiden läheisten voimat eivät enää riitä, ei veljeni välttämättä voi enää asua kotona. Silloin toivon ennen kaikkea, että hänelle löytyy hyvä ja turvallinen paikka, jossa hänestä pidetään huolta.
Tämä on monen omaishoidettavan ja heidän läheistensä todellisuutta. Kotona pärjätään niin kauan kuin voimia riittää. Läheiset tekevät sen, minkä pystyvät – työn, oman arjen ja muun elämän ohessa.
Nostan hattua kaikille omaishoitajille. Heidän tekemänsä työ on yhteiskunnalle valtavan arvokasta, vaikka sitä ei aina nähdä eikä osata riittävästi arvostaa.
Tässä kohtaa huomaa myös, kuinka paljon läheisen sairastuminen vaikuttaa koko perheen elämään. Apua tarvitaan usein juuri silloin, kun pitäisi olla töissä, hoitaa omaa arkea ja jaksaa huolehtia myös itsestään. Kaikkea ei voi aina sovittaa kalenteriin, eivätkä kenenkään voimavarat ole rajattomat.
Hyvinvointi ei ole vain sitä, että palvelut löytyvät paperilla. Se on sitä, että apua saa silloin, kun sitä todella tarvitsee. Että sairas ihminen ei jää yksin ja että läheinen saa tukea ennen kuin omat voimat loppuvat. Myös hoitoalan ihmisistä on pidettävä huolta, jotta he jaksavat tehdä tärkeää ja vaativaa työtään.
Sairaus ei saisi olla asia, jota pitää hävetä tai jonka kanssa pitäisi pärjätä yksin.
Elämä ei aina ole reilua. Siksi meidän terveempien on välillä kannettava niitä, jotka eivät itse siihen pysty. Mutta kaikkea vastuuta ei voi jättää perheille ja läheisille. Myös yhteiskunnan on kannettava vastuunsa.
Toivon veljelleni vielä hyviä päiviä ja meille läheisille voimia kulkea rinnalla.
Ja toivon, että kun joskus meidän voimamme eivät enää riitä, turva löytyy muualta.
Sitä on hyvinvointi. Sitä on välittäminen. Ja sitä on turvallinen yhteiskunta.
Anne Lehto
pikkusisko
terveydenhuollon ammattilainen
Uudenmaan vaalipiiri (kesk.)
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/